Eläkeuudistusten 2017 ja 2005 vaikutuksia
Viimeisin suuri eläkeuudistus tuli voimaan vuonna 2017. Tätä ennen eläkejärjestelmää uudistettiin merkittävästi vuonna 2005. Tutkimuksissa on arvioitu, miten uudistukset ovat vaikuttaneet työurien pituuteen ja eläkkeelle siirtymisen ajoittumiseen.
Eläkeuudistus 2017
Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa eläkeikä nousi, eläkkeen karttumiseen tehtiin muutoksia ja otettiin käyttöön kaksi uutta eläkelajia, osittainen vanhuuseläke ja työuraeläke.
Uudistuksen tavoitteena oli kannustaa pidempiin työuriin, varmistaa eläkkeiden rahoituksen kestävyys sekä huomioida julkisen talouden kestävyysvaje. Uudistuksen jälkeen 63-vuotiaiden työllisyys on kasvanut ja eläkkeelle siirrytään aiempaa vanhempana. Osittaisesta vanhuuseläkkeestä on tullut suosittu.
Eläkeiän nousu
- Alin vanhuuseläkeikä nousee ikäluokittain kolme kuukautta vuonna 1955 syntyneistä alkaen. Vuosina 1962–1964 syntyneillä eläkeikä on 65 vuotta. Vuodesta 2030 vanhuuseläkkeen alaikäraja sidotaan elinajanodotteeseen.
- Uudistuksessa otettiin käyttöön tavoite-eläkeikä, joka on alinta vanhuuseläkeikää korkeampi. Se on ikä, jolloin eläkkeeseen saatava lykkäyskorotus on korvannut elinaikakertoimen eläkettä leikkaavan vaikutuksen.
Eläkkeen karttuminen ja lykkäyskorotus
- Eläkettä karttuu 1,5 prosenttia vuosiansioista 17 vuoden iästä alkaen vakuuttamisvelvollisuuden ylärajaan asti.
- Vuoden 2025 loppuun saakka voimassa olevan siirtymäkauden ajan 53–62-vuotiaille kertyy eläkettä 1,7 prosenttia.
- Eläkkeelle siirtymisen myöhentämisestä saa lykkäyskorotuksen, joka korottaa kertynyttä eläkettä 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolla eläkkeelle jäämistä siirretään yli alimman eläkeiän.
Uudet eläkelajit
- Osittainen vanhuuseläke: Vanhuuseläkkeestä voi ottaa 25 tai 50 prosenttia aikaisintaan 61-vuotiaana. Vuonna 1964 syntyneillä alaikäraja nousee 62 vuoteen. Maksuun otettua eläkkeen osaa pienennetään pysyvästi 0,4 prosenttia jokaista kuukautta kohti ennen alinta vanhuuseläkeikää.
- Työuraeläke: Eläke voidaan myöntää 63 vuotta täyttäneelle henkilölle, joka on tehnyt pitkän työuran rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä ja jonka työkyky on heikentynyt.
Keskeiset eläkesäännöt vuosina 2005–2016 ja vuodesta 2017 alkaen
| Eläkesääntö | Vuosina 2005–2016 | Vuodesta 2017 alkaen |
|---|---|---|
| Vanhuuseläkeikä | Joustava vanhuuseläkeikä. Alin vanhuuseläkeikä 63 vuotta. Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja 68 vuotta. | Joustava vanhuuseläkeikä. Alin vanhuuseläkeikä nousee 3 kuukautta per kohortti alkaen 1955 syntyneistä, kunnes alin eläkeikä on 65 vuotta (1962–1964 syntyneillä), minkä jälkeen eläkeikä sidotaan elinajanodotteen kasvuun. Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja nousee 70 vuoteen. |
| Eläkkeen karttuminen eri ikäisenä | 18–52-vuotiaat: 1,5 % vuosiansioista 53–62-vuotiaat 1,9 % vuosiansioista |
17-vuotiaasta vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan: 1,5 % vuosiansioista. Vuosien 2017–2025 aikana 53–62-vuotiaille eläkettä karttuu 1,7 prosenttia vuodessa. |
| Eläkkeen karttuminen alimman vanhuuseläkeiän jälkeen | Korotettu karttuma 4,5 % vuosiansioista 63–68-vuotiaana. Eläkkeen lykkäyskorotus 4,8 %/ vuosi 68 vuoden iän jälkeen. | Karttuma 1,5 % vuosiansioista. Eläkkeen lykkäyskorotus 4,8%/vuosi alimman vanhuuseläkeiän jälkeen. |
| Osa-aikaeläke | Vuodesta 2015 lähtien alaikäraja oli 61 vuotta. Edellytti siirtymistä kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön. Ei vähentänyt vanhuuseläkettä. | – |
| Osittainen vanhuuseläke | – | 61 vuoden iästä alkaen. 1964 syntyneillä alaikäraja on 62 vuotta, jonka jälkeen alin ikä nousee vanhuuseläkeiän nousun mukaan. Karttuneesta työeläkkeestä voi nostaa 25 tai 50 %. |
| Eläkkeen varhennusvähennys | – | Osittaisessa vanhuuseläkkeessä: 4,8 %/vuosi ennen alinta vanhuuseläkeikää. |
| Työuraeläke | – | Edellyttää vähintään 63 vuoden ikää ja vähintään 38 vuoden pituista työuraa kuluttavassa työssä. Työkyvyn tulee olla heikentynyt. |
| Eläkettä leikkaava elinaikakerroin | Kyllä | Kyllä |
Lue lisää Etk.fi:ssä:
Keskeiset tulokset
- Vuoden 2017 eläkeuudistus on lisännyt selvästi työllisyyttä.
- Eläkeiän kolmen kuukauden nousun myötä työllisyys on 1,7-kertaistunut vanhan ja uuden eläkeiän välillä.
- Työttömyys, työkyvyttömyys ja työvoiman ulkopuolella olo ovat myös lisääntyneet vanhan ja uuden eläkeiän välillä.
- Työssä vanhuuseläkkeeseen saakka jatkaneilla eläkkeellesiirtymisikä on noussut selvästi ja työurat ovat pidentyneet useita kuukausia.
Vanhuuseläkeiän nousu on lisännyt työllisyyttä selvästi
Eläkeiän nousu on lisännyt työllisyyttä. Työssä olevien osuus on 1,7-kertaistunut eläkeiän nousun myötä vanhan ja uuden eläkeiän välillä. Vuosina 1955–1956 syntyneet olivat ensimmäiset ikäluokat, joilla vanhuuseläkeikä nousi. Uudistuksen jälkeen liki 50 prosenttia heistä oli työssä 63 vuoden iän täyttämisen jälkeen. Ennen uudistusta vuonna 1954 syntyneillä vastaava osuus oli 29 prosenttia.
Työllisyyden kasvu selittää noin 60 prosenttia eläkkeelle jäämisen vähenemisestä vanhan ja uuden eläkeiän välillä. 62 prosenttia niistä, jotka olivat joutuneet lykkäämään eläkkeelle jäämistään eläkeiän nousun vuoksi, oli työssä uudistuksen jälkeen. Työllisyyden lisääntymisestä valtaosan selittää se, että työlliset ovat eläkeiän nousun myötä pysyneet työssä aikaisempaa pidempään.
Uudistuksen myötä myös työttömänä, työkyvyttömyyseläkkeellä ja muutoin työn ulkopuolella olevien osuus on kasvanut selvästi. Lähes 40 prosenttia niistä, jotka ilman eläkeiän nousua olisivat jo olleet vanhuuseläkkeellä, oli uudistuksen seurauksena työelämän ulkopuolella. Valtaosin tämä johtuu siitä, että eläkeiän nousu pitkittää työttömyyden tai työkyvyttömyyseläkkeellä olon kestoa.
Vaikka suurin osa työllisistä on eläkeiän nousun vuoksi jatkanut työskentelyä pidempään, osa on siirtynyt pois työstä. Yhteensä 12 prosenttia niistä työssä olleista, jotka olisivat jo jääneet eläkkeelle ilman eläkeiän nousua, oli siirtynyt työttömäksi, työkyvyttömyyseläkkeelle tai muuten työn ulkopuolelle.
Kolmen kuukauden nousu vanhuuseläkeiässä on pidentänyt työuraa vuonna 1955 syntyneillä 0,6 kuukautta ja kuuden kuukauden nousu vuonna 1956 syntyneillä 1,3 kuukautta.
Julkaisut:
Eläkeiän nousun vaikutukset eroavat sektoreittain ja koulutuksen mukaan
Yksityisellä sektorilla työssä olevien yli 63-vuotiaiden osuus on kasvanut uudistuksen jälkeen enemmän kuin julkisella sektorilla. Yksityisellä sektorilla työllisyysaste vanhan ja uuden eläkeiän välillä on liki kaksinkertaistunut ja julkisella sektorilla 1,4-kertaistunut.
Julkisen sektorin pienempi työllisyyden kasvu johtuu siitä, että julkisella sektorilla alimman eläkeiän jälkeen työssä jatkaminen oli jo ennen uudistusta huomattavasti yleisempää kuin yksityisellä sektorilla.
Yksityisellä sektorilla myös työttömänä, työkyvyttömyyseläkkeellä ja muutoin työn ulkopuolella olevien osuus on noussut enemmän kuin julkisella sektorilla. Yksityisellä sektorilla työllisyyden kasvu selittää vajaat 60 prosenttia eläkkeelle jäämisen vähenemisestä vanhan ja uuden eläkeiän välillä. Julkisella sektorilla vastaava osuus on 70 prosenttia. Yksityisellä sektorilla suurempi osa eläkeiän nousun vaikutuksista valuu muualle kuin työhön.
Matalasti koulutetuilla sekä työllisenä että työttömänä, työkyvyttömyyseläkkeellä ja muutoin työn ulkopuolella olevien osuus on kasvanut enemmän kuin korkeasti koulutetuilla. Tätä eroa selittää se, että selvästi suurempi osa korkeasti koulutetuista oli jatkanut työssä yli alimman eläkeiän jo ennen uudistusta. Korkeasti koulutetuilla myös eläkettä edeltävä työttömyys ja työkyvyttömyys on vähäisempää kuin matalasti koulutetuilla.
Matalasti koulutetuilla työllisyyden kasvu selittää alle 60 prosenttia eläkkeelle jäämisen vähenemisestä vanhan ja uuden eläkeiän välillä. Korkeasti koulutetuilla vastaava osuus on yli 60 prosenttia.
Miehillä työllisyys on eläkeuudistuksen seurauksena kasvanut hieman naisia enemmän. Sekä miehillä että naisilla työllisyyden kasvu selittää noin 60 prosenttia eläkkeelle jäämisen vähenemisestä vanhan ja uuden eläkeiän välillä.
Julkaisut:
Työstä vanhuuseläkkeelle siirtyminen myöhentynyt
Vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeen alimmassa vanhuuseläkeiässä eläkkeelle jääminen ei ole lisääntynyt työssä olleilla, vaikka alin vanhuuseläkeikä on noussut.
Vuonna 1954 syntyneiden alin vanhuuseläkeikä oli 63 vuotta, ja 40 prosenttia jäi eläkkeelle alimmassa eläkeiässä. Vuonna 1957 syntyneiden alin vanhuuseläkeikä oli 63 vuotta ja 9 kuukautta, ja alimmassa eläkeiässä eläkkeelle jäi edelleen 40 prosenttia.
Alimmassa eläkeiässä eläkkeelle jäävien osuus on pysynyt ennallaan yksityisellä sektorilla. Julkisella sektorilla osuus on hieman kasvanut. Julkisella sektorilla jäädään kuitenkin selvästi yksityistä sektoria harvemmin eläkkeelle alimmassa eläkeiässä.
Vuonna 1954 syntyneiden tavoite-eläkeikä oli 63 vuotta ja 9 kuukautta ja vuonna 1957 syntyneiden 64 vuotta ja 9 kuukautta. Tavoite-eläkeiän noustessa siihen saakka työssä jatkavien osuus on pienentynyt. Samalla tähän ikään saakka työssä jatkaneiden osuus yksityisellä ja julkisella sektorilla on lähentynyt toisiaan.
Vuonna 1954 syntyneillä vähintään tavoite-eläkeikään työssä jatkaneiden osuus julkisella sektorilla oli lähes kaksinkertainen yksityiseen sektoriin verrattuna. Vuonna 1957 syntyneillä sektorien välinen ero oli enää muutama prosenttiyksikkö.
Vähintään 65-vuotiaaksi työssä jatkaneiden osuus on kasvanut molemmilla sektoreilla. Julkisella sektorilla tähän ikään saakka jatkaminen on hieman yksityistä sektoria yleisempää.
Vanhuuseläkkeelle jääminen myöhentynyt selvästi
Vuoden 2017 eläkeuudistuksen myötä vanhuuseläkkeeseen saakka työskennelleiden eläkkeelle jääminen on myöhentynyt selvästi.
Vuonna 1954 syntyneistä, joiden alin vanhuuseläkeikä oli 63 vuotta, yli puolet siirtyi työstä vanhuuseläkkeelle ennen 63 vuoden ja 9 kuukauden ikää. Vuonna 1957 syntyneillä alin eläkeikä oli 63 vuotta ja 9 kuukautta, joten käytännössä kaikki jäivät vanhuuseläkkeelle tämän iän jälkeen.
Yksityisellä sektorilla vanhuuseläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt selvästi enemmän kuin julkisella sektorilla.
Työurat pidentyneet loppupäästä
Vanhuuseläkeiän nousun seurauksena työurat ovat pidentyneet työssä vanhuuseläkeikään saakka jatkaneilla. Vuonna 1957 syntyneet työskentelivät 63 ja 65 vuoden iän välillä neljä kuukautta pidempään kuin vuonna 1954 syntyneet. Vanhuuseläkeiän nousu ei siis täysimääräisesti ole siirtynyt työkuukausiin.
Yksityisellä sektorilla työkuukaudet tällä ikävälillä ovat kasvaneet huomattavasti enemmän kuin julkisella sektorilla. Julkisella sektorilla työskennellään kuitenkin 63 ikävuoden jälkeen yksityistä sektoria pidempään.
Julkaisut:
Keskeiset tulokset
- Noin puolet eläkeikää lähestyvistä arvioi jäävänsä eläkkeelle alimmassa vanhuuseläkeiässä.
- Aiottu eläkeikä on noussut samaa tahtia kuin alin vanhuuseläkeikä.
- Joka kuudes eläkeikää lähestyvä ja useampi kuin joka neljäs vastikään työstä vanhuuseläkkeelle siirtynyt arvioi taloudellisten kannustimien vaikuttavan eläkkeelle siirtymisen ajoittumiseen.
- Työstä eläkkeelle siirtyneet kokivat, että lykkäyskorotus ja palkasta karttuva eläke kannustavat myöhentämään eläkkeelle siirtymistä useammin kuin elinaikakertoimen eläkettä leikkaava vaikutus.
Suuri osa aikoo jäädä eläkkeelle alimmassa vanhuuseläkeiässä
Vaikka eläkeikä uudistuksen myötä nousee, suurin osa siirtää eläkesuunnitelmiaan nousevan eläkeiän mukaan. Ennen eläkeuudistusta, vuonna 2016, kerätyn kyselyn mukaan yli puolet vanhuuseläkeikää lähestyvistä suomalaisista arvioi jäävänsä eläkkeelle oman ikäluokkansa alimmassa vanhuuseläkeiässä. Joka kuudes ajatteli jäävänsä eläkkeelle ennen alinta eläkeikäänsä ja reilu neljännes oman eläkeikänsä jälkeen.
Lähempänä eläkeikää olevat vastaajat arvioivat keskimääräistä useammin jäävänsä eläkkeelle vanhuuseläkkeen alaikärajan jälkeen. Miesten ja naisten välillä ei ollut eroa eläkeaikeissa. Sen sijaan yrittäjät ja julkisella sektorilla työskentelevät harkitsivat sekä varhaisempaa että myöhäisempää eläkkeelle siirtymistä muita useammin.
Eläkeaikeet myöhentyneet – aiottu eläkeikä seuraa vanhuuseläkkeen ikärajaa
Vuosina 2008 ja 2018 kerättyjen Työolotutkimusten perusteella 50 vuotta täyttäneiden palkansaajien aiottu eläkeikä seuraa vanhuuseläkkeen ikärajaa. Aiottu eläkeikä on noussut samaa tahtia kuin alin vanhuuseläkeikä. Esimerkiksi vuoden nousu alimmassa vanhuuseläkeiässä on nostanut aiottua eläkeikää vuodella.
Keskimääräinen aiottu eläkeikä on noussut vuosien 2008 ja 2018 välillä lähes kahdella vuodella: 62,7 vuoden iästä 64,6 ikävuoteen. Vuonna 2018 joka toinen aikoi eläkkeelle aikaisintaan 65-vuotiaana tai vanhempana. Vuonna 2008 näin ajatteli vain joka viides.
Palkansaajien eläkeaikeiden on havaittu ennustavan toteutunutta eläkkeelle siirtymisikää hyvin.
Oma alin vanhuuseläkeikä määrittää vahvasti aiottua eläkeikää
Vuonna 2018 vajaa puolet 50 vuotta täyttäneistä palkansaajista aikoi jäädä eläkkeelle alimmassa vanhuuseläkeiässä. Neljäsosa aikoi jäädä eläkkeelle ennen alinta vanhuuseläkeikää ja liki kolmannes alimman vanhuuseläkeiän jälkeen.
Myöhemmin eläkkeelle aikoivat miehet, korkeasti koulutetut, ylemmät toimihenkilöt, hyväksi työkykynsä kokevat, ne, joilla ei ollut puolisoa ja ne, joille ansiotyö oli erittäin tärkeä elämänalue.
Tavanomaista aikaisempaa eläkkeelle jäämistä suunnittelivat useammin yksityisellä sektorilla työskentelevät ja ne, joilla oli heikko työkyky tai pitkiä sairauspoissaoloja.
Myöhemmin eläkkeelle aikovat:
- Miehet
- Korkeasti koulutetut
- Ylemmät toimihenkilöt
- Hyväksi työkykynsä kokevat
- Ne, joilla ei puolisoa
Julkaisut:
- Nivalainen 2021. Eläkeaikeiden muutos vuosina 2008–2018 ja eläkeaikeet vuonna 2018 (Julkari)
- Nivalainen 2022. From plans to action? Retirement thoughts, intentions and actual retirement: an eight-year follow-up in Finland (Aging and Society)
- Nivalainen 2023. Retirement Intentions and Increase in Statutory Retirement Age: 2017 Pension Reform and Intended Retirement Age in Finland (Journal of Aging & Social Policy)
- Tenhunen 2017. Eläkeikä nousee mutta joustot säilyvät – kyselytutkimus vuoden 2017 eläkeuudistuksesta ja työssäjatkamisaikeista (Julkari)
Taloudelliset kannustimet näkyvät eläkeaikeissa ja eläkkeelle siirtyneiden kokemuksissa
Elinaikakertoimen eläkettä pienentävä vaikutus ja eläkkeelle siirtymisen myöhentämisestä saatava lykkäyskorotus eläkkeeseen ovat taloudellisia tekijöitä, joiden toivotaan kannustavan jatkamaan työskentelyä pidempään.
Vuonna 2016 tehdyssä kyselyssä puolet 52–64-vuotiaista suomalaisista ajatteli, että yleisellä tasolla lykkäyskorotus kannustaa myöhentämään eläkkeelle siirtymistä. Kuitenkin vain noin 16 prosenttia eläkeikää lähestyvistä koki, että elinaikakerroin ja lykkäyskorotus kannustavat heitä jatkamaan töissä vanhuuseläkkeen alaikärajan yli. Suunnilleen yhtä moni arveli jatkavansa töissä yli alaikärajan riippumatta näistä taloudellisista kannustimista.
Ne, jotka kokivat elinaikakertoimen ja lykkäyskorotuksen vaikuttavan eläkesuunnitelmiin, aikoivat muita useammin jäädä eläkkeelle oman eläkeiän jälkeen. Sama tulos koski myös heitä, jotka kokivat lykkäyskorotuksen yleisellä tasolla kannustavaksi.
Vuosina 2019–2021 palkkatyöstä vanhuuseläkkeelle siirtyneistä vajaa 30 prosenttia koki lykkäyskorotuksen ja palkasta karttuvan eläkkeen kannustaneen heitä myöhentämään eläkkeelle jäämistä.
Elinaikakertoimen eläkettä leikkaavan vaikutuksen koki kannustavaksi 17 prosenttia vastaajista. Elinaikakertoimen kannustavuudesta oli myös enemmän epävarmuutta kuin muiden taloudellisten kannustimien vaikutuksesta.
Miehet, myöhemmin eläkkeelle jääneet ja korkeasti koulutetut kokivat muita useammin taloudellisten kannustimien kannustaneen myöhentämään eläkkeelle jäämistä.
Julkaisut:
- Nivalainen & Tenhunen 2018. Eläketietous, taloudellisten kannustimien vaikuttavuus ja eläkeaikeet (Julkari)
- Nivalainen & Tenhunen 2024. Taloudelliset kannustimet vai työolot – Mikä saisi jatkamaan työssä pidempään? Kyselytutkimus vuosina 2019–2021 palkkatyöstä vanhuuseläkkeelle siirtyneille. (Julkari)
Keskeiset tulokset
- Noin joka viides ottaa eläkkeen ennen varsinaista vanhuuseläkeikää. Osittainen vanhuuseläke on ollut selvästi aikaisempaa osa-aikaeläkettä suositumpi.
- Suurin osa ottaa osittaisen vanhuuseläkkeen 61-vuotiaana.
- Noin 80 prosenttia kaikista osittaisen vanhuuseläkkeen ottaneista nostaa 50 prosenttia karttuneesta eläkkeestä.
- Miehet, yrittäjät, yksityisellä sektorilla työskentelevät, työttömät ja ne, joilla on pidempi työura, valitsevat osittaisen vanhuuseläkkeen muita todennäköisemmin ennen varsinaista vanhuuseläkeikää.
Osittainen vanhuuseläke on ollut selvästi aikaisempaa osa-aikaeläkettä suositumpi
Osa-aikaeläkkeen ikärajan muututtua 61 vuoteen sen ottavien määrä laski alle 5 000 henkilöön vuodessa. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeen vuosittain noin 12 000–13 000 henkilöä on aloittanut osittaisen vanhuuseläkkeen. Vuonna 2022 osittaisen vanhuuseläkkeen otti kuitenkin selvästi aiempaa useampi vuoden 2023 poikkeuksellisen työeläkeindeksikorotuksen takia.
Valtaosa (noin 80 %) kaikista osittaisen vanhuuseläkkeen ottaneista nostaa 50 prosenttia karttuneesta eläkkeestä. 25 prosenttia eläkkeestään ottavien osuus on kuitenkin kasvanut.
Lue lisää Etk.fi:ssä:
Julkaisut:
- Kannisto 2023. Osittainen varhennettu vanhuuseläke ja työuraeläke. Uudet eläkelajit 2022. (Julkari)
- Nivalainen ym. 2021. Partial old-age pension. A picture of claimants in 2017–2020. (Julkari)
Osittainen vanhuuseläke otetaan yleensä lähellä sen alaikärajaa
Sukupuoli, työmarkkina-asema, työskentelysektori ja työuran pituus ovat yhteydessä ottamisen todennäköisyyteen.
Suurin osa osittaisen vanhuuseläkkeen valinneista on aloittanut sen varhennettuna eli ennen varsinaista vanhuuseläkeikää, yleensä heti 61-vuotiaana. Osittaista vanhuuseläkettä otetaan aiempaa pidempään, koska varsinainen vanhuuseläkeikä on noussut, mutta osittaisen vanhuuseläkkeen alaikäraja on pysynyt 61 vuodessa.
Vuonna 1956 syntyneistä 20 prosenttia otti osittaisen vanhuuseläkkeen ennen vanhuuseläkkeen alaikärajaa, vuonna 1957 syntyneistä 23 prosenttia. Miehet valitsevat osittaisen vanhuuseläkkeen useammin kuin naiset.
Työssäkäyvät muodostavat selvästi suurimman ryhmän osittaisen vanhuuseläkkeen aloittavista. Työttömyyttä on taustalla reilulla viidenneksellä osittaisen vanhuuseläkkeen ottaneista.
Riippumatta siitä, oliko osittaisen vanhuuseläkettä ottanut henkilö työssäkäyvä tai työtön, työmarkkina-asema pysyy tyypillisesti samana osittaisen vanhuuseläkkeen ottamisen jälkeen. Työssäkäyvistä suurin osa jatkaa työskentelyä osittaisen vanhuuseläkkeen aloittamisen jälkeenkin.
Tietyt ryhmät ottavat osittaisen vanhuuseläkkeen muita useammin
Miehet, yrittäjät, yksityisellä sektorilla työskentelevät, työttömät ja ne, joilla on pidempi työura, ottavat osittaisen vanhuuseläkkeen muita todennäköisemmin ennen varsinaista vanhuuseläkeikää.
Osittainen vanhuuseläke ei ole sidoksissa työskentelyyn, toisin kuin aiempi osa-aikaeläke, joka edellytti työsuhdetta ja työskentelyn määrän vähentämistä. Kokoaikaisesti työskentelevien joukossa osa-aikaeläke ja osittainen vanhuuseläke ovat toistensa vastakohtia siinä, mitkä väestöryhmät ottavat eläkkeen muita useammin.
Naiset, julkisella sektorilla työskennelleet ja korkeammin koulutetut ottivat muita todennäköisemmin osa-aikaeläkkeen, kun osittainen vanhuuseläke on yleisempi miesten, yksityisen sektorin työntekijöiden ja matalammin koulutettujen joukossa.
Henkilöt, joiden odotettavissa oleva elinikä on lyhyempi, hyötyvät osittaisen vanhuuseläkkeen aloittamisesta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin he saavat elinaikanaan enemmän eläke-etuuksia kuin muuten saisivat. Onkin havaittu, että henkilöt, joiden samaa sukupuolta olevan vanhemman elinikä on ollut lyhyempi, ottavat osittaisen vanhuuseläkkeen 61-vuotiaana muita aktiivisemmin.
Osittaisen vanhuuseläkkeen aloittaminen vasta varsinaisen vanhuuseläkeiän jälkeen on melko harvinaista. Alle kymmenesosa uusista osittaisista vanhuuseläkkeistä aloitetaan lykättynä.
Ne, joilla on korkeampi koulutus, pidempi työura tai suuremmat tulot ottavat muita useammin osittaisen vanhuuseläkkeen lykättynä. Yrittäjät sen sijaan ottavat eläkkeen lykättynä muita harvemmin.
Lue lisää Etk.fi:ssä:
- Nivalainen 2019. Varhennettu vanhuuseläke on yrittäjien ja työttömien miesten mieleen (blogi, 1.2.2019)
- Nivalainen 2021. Lyhempää elinikää odottavat nostavat osittaista vanhuuseläkettä aktiivisemmin – aktuaarinen neutraalius voi horjua (blogi, 16.8.2021)
- Nivalainen 2022. Osittaisen vanhuuseläkkeen suosio on vakiintunut, mutta miksi? (blogi, 14.2.2022)
Julkaisut:
- Ilmakunnas ym. 2022. Osa-aikaeläke ja osittainen vanhuuseläke: Yleisyys, taustatekijät ja yhteys vanhuuseläkkeelle siirtymiseen (Julkari)
- Ilmakunnas & Sten-Gahmberg 2024. Palkkatulot ennen ja jälkeen osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen ottamisen (Julkari)
- Kannisto 2023. Osittainen varhennettu vanhuuseläke ja työuraeläke. Uudet eläkelajit 2022. (Julkari)
- Nivalainen ym. 2021. Partial old-age pension. A picture of claimants in 2017–2020. (Julkari)
- Nivalainen 2022. Early Pension Claiming and Expected Longevity: A Register-Based Study on the Take-up of the Partial Old-Age Pension in Finland. (Julkari)
- Tenhunen ym. 2019. Ketkä valitsevat OVEn? Tutkimus osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtymisen taustatekijöistä. (Julkari)
Osittaisen vanhuuseläkkeen nostaneet näyttävät siirtyvän aiemmin varsinaiselle vanhuuseläkkeelle
Osittaisen vanhuuseläkkeen toivotaan pidentävän työuria ja myöhentävän eläkkeelle siirtymistä. Vuonna 1956 syntyneistä osittaisen vanhuuseläkkeen ottaneista hieman yli puolet siirtyi varsinaiselle vanhuuseläkkeelle heti sen alaikärajalla.
Kun tarkastellaan kokoaikaisesti työskennelleitä, osittaisen vanhuuseläkkeen 61-vuotiaana ottaneet jäivät muita useammin eläkkeelle heti vanhuuseläkkeen alaikärajalla. He myös jatkoivat muita harvemmin töissä tavoite-eläkeikään asti. Sama ilmiö oli havaittavissa aikaisemman osa-aikaeläkkeen kohdalla.
Julkaisut:
Eläkeuudistus 2005
Vuoden 2005 eläkeuudistus toi muutoksia eläkeikään, varhaiseläkkeisiin ja eläkkeen karttumiseen. Lisäksi otettiin käyttöön eläkkeen määrään vaikuttava elinaikakerroin.
Uudistuksen tavoitteena oli myöhentää eläkkeellesiirtymisikää ja huomioida elinajan kasvun vaikutus eläkkeissä. Uudistuksen myötä entistä useampi työskenteli vanhuuseläkeikään saakka, keskimääräinen eläkeikä nousi ja joustavan vanhuuseläkkeen alaikärajasta tuli yleinen ikä jäädä eläkkeelle.
Joustava vanhuuseläkeikä ja varhaiseläkereitit
- 65 vuoden eläkeikä muuttui joustavaksi vanhuuseläkeiäksi 63–68 vuoden iän välillä.
- Varhennetun vanhuuseläkkeen alaikäraja muuttui 60 vuodesta 62 vuoteen. (Tämä eläkemuoto lakkautettiin vuonna 2013.) Vuotuinen varhennusvähennys kasvoi aiemmasta 4,8 prosentista 7,2 prosenttiin.
- Uudistuksessa suljettiin myös varhaiseläkereittejä, joista merkittävin oli työttömyyseläkkeen lakkauttaminen vuodesta 2012 alkaen.
Eläkkeen karttuminen koko työuralta
- Karttuvan eläkkeen määrä alettiin laskea jokaisen ansaintavuoden tulojen perusteella eikä enää työsuhteen 10 viimeisen vuoden ansiotulojen perusteella.
- Eläkettä alkoi karttua 18 vuoden iästä alkaen aiemman 23 ikävuoden sijasta.
- Työssä jatkamiseen 63 ikävuoden jälkeen pyrittiin kannustamaan ansioihin sidotulla korkeammalla karttumisprosentilla, ns. kannustinkarttumalla, joka kartutti eläkettä 4,5 prosenttia vuodessa.
Elinaikakerroin
- Elinaikakerroin on mekanismi, joka sopeuttaa eläkkeen määrän automaattisesti eliniän muutoksiin. Eliniän pidentyessä elinaikakerroin pienentää kuukausieläkettä siten, että koko eläkeaikana saatu eläkkeiden summa pysyy keskimäärin samalla tasolla.
- Elinaikakerroin alkoi vaikuttaa vuonna 2010, ja se koskee vuonna 1948 syntyneitä ja sitä nuorempia.
Keskeiset eläkesäännöt ennen vuotta 2005 ja vuosina 2005–2016
| Eläkesääntö | Ennen vuotta 2005 | Vuosina 2005–2016 |
|---|---|---|
| Vanhuuseläkeikä | 65 vuoden yleinen vanhuuseläkeikä | Joustava vanhuuseläkeikä 63–68 vuotta. Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja 68 vuotta. |
| Eläkkeen karttuminen eri ikäisenä | 23–59-vuotiaat: 1,5 % viimeisen 10 vuoden ansioista 60–65-vuotiaat: 2,5 % viimeisen 10 vuoden ansioista |
18–52-vuotiaat: 1,5 % vuosiansioista 53–62-vuotiaat: 1,9 % vuosiansioista 63–68-vuotiaat: 4,5 % vuosiansioista |
| Eläkkeen karttuminen alimman vanhuuseläkeiän jälkeen | Eläkkeen lykkäyskorotus 7,2 %/vuosi 65 vuoden iän jälkeen. | Korotettu karttuma 4,5 % vuosiansioista 63–68-vuotiaana. Eläkkeen lykkäyskorotus 4,8 %/vuosi 68 vuoden iän jälkeen. |
| Varhennettu vanhuuseläke | Ikäraja 60–64 vuotta | Ikäraja 62 vuotta. Lakkautettu vuonna 2013. |
| Eläkkeen varhennusvähennys | 4,8 %/vuosi ennen 65 vuoden ikää. | 7,2 %/vuosi ennen 63 vuoden ikää. |
| Eläkettä leikkaava elinaikakerroin | Ei | Kyllä |
Lue lisää Etk.fi:ssä:
Keskeiset tulokset
- Entistä useampi jatkoi työssä vanhuuseläkkeeseen saakka vuoden 2005 eläkeuudistuksen seurauksena.
- Etenkin matalasti koulutetut työskentelivät vanhuuseläkkeeseen saakka aiempaa useammin. Taustalla oli pääosin se, että matalasti koulutetuilla vanhuuseläkettä edeltävä työttömyys puolittui.
- Korkeasti koulutetuilla tilanne ei juurikaan muuttunut.
- Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työurat pitenivät selvästi, erityisesti matalasti koulutettujen työurat.
Työssä jatkamisen kehityksessä selvät koulutuserot
Työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuus kasvoi vuoden 2005 eläkeuudistuksen seurauksena. Vuonna 2017 liki 60 prosenttia siirtyi vanhuuseläkkeelle työstä, kun vuonna 2006 tämä osuus oli alle 40 prosenttia. Sukupuolten välillä ei ole suurta eroa eläkkeelle siirtymisen reiteissä.
Koulutuksen mukaan tarkasteltuna erot eläkkeelle siirtymisen reiteissä ovat suuret. Korkeasti koulutetut siirtyvät vanhuuseläkkeelle työstä selvästi matalasti koulutettuja useammin. Korkeasti koulutetuilla vanhuuseläkkeeseen saakka työskentely ei juurikaan lisääntynyt vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen. Matalasti koulutetut jatkoivat työssä vanhuuseläkkeeseen saakka entistä useammin ja samalla vanhuuseläkettä edeltävä työttömyys puolittui.
Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa lakkautettiin työttömyyseläke ja työttömyysputken alaikärajaa korotettiin, minkä vuoksi aiempaa harvempi siirtyi vanhuuseläkkeelle työttömyydestä.
Työurat pidentyivät kaikilla, koulutuskohtaiset erot pienenivät
Kun yhä useammat pysyivät työssä vanhuuseläkeikään asti, myös keskimääräiset työurat pidentyivät. Kaikkien vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työurien mediaanipituus kasvoi 33,7 vuodesta 38,1 vuoteen vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen.
Perusasteen koulutetuilla työurat kasvoivat eniten: 32 vuodesta liki 37 vuoteen. Korkeasti koulutetuilla kasvua oli vähemmän, vajaasta 36 vuodesta vajaaseen 38 vuoteen.
Lue lisää Etk.fi:ssä:
Julkaisut:
Keskeiset tulokset
- Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisiän painopiste muuttui alle 63 vuodesta 63 vuoteen. Samalla keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä nousi.
- 65-vuotiaaksi tai vanhemmaksi jatkaneiden osuus ei muuttunut.
- Työssä pitkään jatkaminen vähentyi yksityisellä sektorilla ja lisääntyi julkisella sektorilla.
- Myös naisten ja korkeasti koulutettujen työssä pitkään jatkaminen lisääntyi.
Työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisikä nousi
Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisiän painopiste muuttui. Vielä vuonna 2006 yleisin eläkkeellesiirtymisikä oli alle 63 vuotta, mutta vuonna 2017 yleisin vanhuuseläkeikä oli tasan 63 vuotta. Alle 63-vuotiaana vanhuuseläkkeelle jääneiden osuus laski samalla ajanjaksolla selvästi.
65-vuotiaana tai vanhempana työstä eläkkeelle siirtyneiden osuus ei muuttunut vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen. Sekä vuonna 2006 että 2017 viidennes vanhuuseläkkeelle siirtyneistä jäi eläkkeelle aikaisintaan 65-vuotiaana.
Edellä kuvatun kehityksen seurauksena keskimääräinen työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisikä nousi 62,9 vuodesta (2006) 63,8 vuoteen (2017).
Julkaisut:
Vanhuuseläkkeelle siirtyminen kehittyi eri tavalla yksityisellä ja julkisella sektorilla
Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen yksityisellä sektorilla työssä pitkään jatkaminen vähentyi ja julkisella sektorilla lisääntyi.
Yksityisellä sektorilla yleisin työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisikä oli 65 vuotta vuonna 2006. Kolmannes jäi eläkkeelle aikaisintaan tuolloin. Vuonna 2017 yleisimmäksi eläkeiäksi oli muodostunut tasan 63 vuotta. Useampi kuin kaksi viidestä jäi vanhuuseläkkeelle heti täytettyään 63 vuotta, ja enää viidennes jatkoi työssä vähintään 65-vuotiaaksi.
Julkisella sektorilla suunta on ollut päinvastainen. Yleisin työstä eläkkeelle siirtymisikä oli alle 63 vuotta vuonna 2006. Puolet jäi vanhuuseläkkeelle ennen 63 vuoden ikää. 65-vuotiaana tai vanhempana eläkkeelle jäi harvempi kuin joka kymmenes. Tämän taustalla oli pitkälti 63 vuoden ikää alempien ammatillisten eläkeikien suuri rooli julkisella sektorilla.
Vuonna 2017 yleisin vanhuuseläkeikä julkisella sektorilla oli 64 vuotta, ja puolet jatkoi työssä vähintään tähän ikään saakka. Aikaisintaan 65-vuotiaana eläkkeelle jäi neljännes. Tämä johtuu osittain siitä, että suurella osalla julkisella sektorilla työskentelevistä on 63 vuoden ikää korkeampia henkilökohtaisia eläkeikiä ja ammatillisten eläkeikien merkitys on vähentynyt.
Yksityisellä sektorilla keskimääräinen vanhuuseläkeikä ei noussut vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen, mutta julkisella sektorilla se nousi selvästi.
Yksityisellä sektorilla myöskään 63–68-vuotiaana tehty työura ei kasvanut vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen, sen sijaan julkisella sektorilla tässä iässä tehty työura kasvoi vuodella. Julkisella sektorilla myös 53–62-vuotiaana tehty työura kasvoi.
Työurien pidentyminen loppupäästä heijastaa sitä, että aikaisempi alle 63-vuotiaana vanhuuseläkkeelle jääminen julkisella sektorilla vaihtui suurelta osin työssä jatkamiseen 64-vuotiaaksi tai vanhemmaksi.
Julkaisut:
Yksityisen ja julkisen sektorin erilainen kehitys näkyy myös eläkeaikeissa
Yksityisellä ja julkisella sektorilla työskentelevien 50 vuotta täyttäneiden palkansaajien aiottu eläkeikä kehittyi vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen eri tavalla. Vuonna 2003 yksityisellä sektorilla aiottiin jäädä eläkkeelle yli 63-vuotiaana hieman useammin kuin julkisella sektorilla.
Uudistuksen jälkeen julkisella sektorilla yli 63-vuotiaana eläkkeelle aikovien osuus kasvoi selvästi vuoteen 2008 mennessä ja edelleen vuoteen 2013 mennessä. Yksityisellä sektorilla tämä osuus ei juurikaan kasvanut kumpanakaan vuonna. Vuonna 2013 julkisella sektorilla työskentelevistä selvästi useampi kuin yksityisellä sektorilla työskentelevistä arveli jäävänsä eläkkeelle yli 63-vuotiaana.
Julkaisut:
Naiset ja korkeasti koulutetut jatkoivat työssä entistä pidempään
Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen työssä pitkään jatkaminen lisääntyi naisilla ja miehillä hieman vähentyi. Vielä vuonna 2006 miehet jäivät eläkkeelle naisia myöhemmin, mutta vuonna 2017 tilanne oli kääntynyt toisin päin.
Naisten ja miesten erot eläkkeelle siirtymisessä heijastelevat osittain sektorieroja. Julkisen sektorin eläkkeelle siirtymisen kehitys näkyy naisten eläkkeellesiirtymisiässä, sillä yli puolet eläkeikää lähestyvistä naisista työskentelee julkisella sektorilla. Miehistä valtaosa puolestaan on työssä yksityisellä sektorilla.
Korkeasti koulutetuilla työssä pitkään jatkaminen lisääntyi vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen ja matalasti koulutetuilla vähentyi. Vuonna 2017 korkeasti koulutetut jatkoivat työssä pitkään matalasti koulutettuja useammin. Vielä vuonna 2006 tilanne oli päinvastainen.
Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen alimman vanhuuseläkeiän jälkeen työskentelystä kertyi suurempi eläkekarttuma, joka oli sidottu ansioihin (ns. kannustinkarttuma). Koska korkeasti koulutetut ja hyvässä asemassa työelämässä olevat jatkoivat työssä useammin 63 ikävuoden jälkeen kuin matalammin koulutetut, kannustinkarttuma hyödytti erityisesti korkeasti koulutettuja ja hyväosaisia. Tämä on voinut lisätä sosioekonomisia eroja eläkkeiden tasossa.
Vuoden 2005 uudistuksessa sovittu eläkkeen karttuminen 18 ikävuodesta lähtien oli merkittävä periaatteellinen muutos. Tämä muutos oli onnistunut siitä näkökulmasta, että se hyödyttää erityisesti matalammassa sosioekonomisessa asemassa olevia. Esimerkiksi vuonna 2017 työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneillä työntekijäammateissa työskennelleillä työuraa ennen 23 vuoden ikää oli kertynyt yli kolme vuotta, kun ylemmille toimihenkilöille työuraa tässä iässä oli kertynyt vain reilu vuosi.
Julkaisut:
Keskeiset tulokset
- Joustavan eläkeiän myötä 63- ja 64-vuotiaat pystyivät jäämään täydelle eläkkeelle, kun ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta tässä iässä eläkkeelle jääminen pienensi eläkettä pysyvästi varhennusvähennyksellä.
- Kannustinkarttuma ei ollut tarpeeksi suuri, jotta se olisi kumonnut varhennusvähennyksen poistumisen vaikutuksen. Siten kannustimet jatkaa työssä heikkenivät.
- Uudistus lisäsi eläkkeelle jäämistä 63- ja 64-vuotiaana.
- Kyselyn mukaan kannustinkarttuma vaikutti osalla päätökseen jatkaa työssä yli 63-vuotiaaksi.
Vuoden 2005 eläkeuudistus pyrki myöhentämään eläkkeelle siirtymistä taloudellisilla kannustimilla. 63 vuoden jälkeen työssä jatkamisesta kertyi eläkettä 4,5 prosenttia vuosiansioista. Tämä ajateltiin kannustavan ihmisiä jatkamaan työssä 63 vuoden iän täyttämisen jälkeen.
Eläkeiän muutoksen vuoksi taloudelliset kannustimet jäädä eläkkeelle kasvoivat
Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen 63- ja 64-vuotiaat pystyivät jäämään täydelle eläkkeelle, kun ennen uudistusta eläkkeelle jääminen tämän ikäisenä leikkasi eläkettä varhennusvähennyksellä. Tästä syystä uudistuksen myötä eläkevarallisuus 63 ja 64 vuoden iässä kasvoi 9,6 ja 4,8 prosenttia.
Kannustinkarttuma ei ollut tarpeeksi suuri kumotakseen varhennusvähennyksen poistumisen vaikutuksen 63- ja 64-vuotiaana, ja seurauksena lisätyövuosi hyödytti tämän ikäisiä uudistuksen jälkeen aiempaa vähemmän. Joustavan eläkeiän seurauksena 63- ja 64-vuotiaiden kannustimet jatkaa työssä heikkenivät ja kannustimet jäädä eläkkeelle kasvoivat.
Muutokset kannustimissa näkyivät eläkkeelle jäämisessä: 63- ja 64-vuotiaana eläkkeelle jääminen lisääntyi uudistuksen jälkeen selvästi. Myös yksin nimenmuutos varhennetusta vanhuuseläkkeestä vanhuuseläkkeeksi lisäsi eläkkeelle jäämistä.
Vuoden 2005 uudistuksen seurauksena yksityisellä sektorilla vanhuuseläkkeelle jäämisen huippu siirtyi 65 ikävuodesta vuonna 2004 kohti 63 ikävuotta vuonna 2005. Pidemmällä aikavälillä 63 vuoden iästä tuli eläkeiän uusi normaali 65 vuoden sijaan.
Tämä kehitys ei tarkoita sitä, etteivätkö taloudelliset kannustimet toimisi siten kuin niiden pitääkin. Suurempi lisähyöty työssä jatkamisesta vähentää eläkkeelle jäämistä. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen työssä jatkaminen hyödytti 63- ja 64-vuotiaita kuitenkin aikaisempaa vähemmän, taloudellinen kannustin oli negatiivinen. Tästä syystä eläkkeelle jääminen lisääntyi.
Julkaisut:
- Uusitalo & Nivalainen 2013. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutus eläkkeellesiirtymisikään (Julkaisuarkisto Valto)
- Gruber ym. 2019. The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finnish Pension Reform in 2005 (labore.fi)
- Nivalainen ym. 2020. Carrots, sticks and old-age retirement. A review of the literature on the effects of the 2005 and 2017 pension reforms in Finland (Nordisk Välfärdsforskning | Nordic Welfare Research)
- Leinonen ym. 2016. Health as a predictor of early retirement before and after introduction of a flexible statutory pension age in Finland (Social Science & Medicine)
- Ollonqvist ym. 2021. Incentives, Health, and Retirement: Evidence from a Finnish Pension Reform(VATT Working Papers)
Kannustinkarttuma kannusti joitakin jatkamaan työssä pidempään
Vuonna 2010 työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneille palkansaajille tehdyn kyselyn mukaan kannustinkarttuma oli vaikuttanut osan päätökseen jatkaa työssä yli 63-vuotiaaksi. Sillä oli ollut paljon vaikutusta työssä jatkamiseen joka viidennellä niistä, jotka olivat jatkaneet työssä alimman vanhuuseläkeiän jälkeen. Lähes puolelle tähän joukkoon kuuluvista kannustinkarttumalla oli ollut jonkin verran vaikutusta.
Suurempi eläke oli motivoinut jatkamaan työssä lähes yhtä yleisesti molempia sukupuolia, mutta naiset olivat vastanneet useammin, että sillä oli ollut paljon merkitystä. Koulutustason mukaisia eroja ei ollut, mutta korkeamman eläkkeen vaikutus arvioitiin sitä suuremmaksi, mitä myöhemmin oli siirrytty eläkkeelle.
Julkaisut:
