Yksityisalan eläkelaitoksen tulee siirtää eläkevarojen sijoitustuotoista tietty määrä eläkevastuuseen eläkkeiden maksua varten. Tämä tapahtuu tarkistamalla vastuuvelkaa kolmen prosentin rahastokorolla, täydennyskertoimella ja OLV:n muutoksella.

Kolmen prosentin nimellistä rahastokorkoa käyteään oletuksena eläkelaitoksille muodostuvan uuden vastuuvelan laskennassa eli tulevien rahastoitujen eläkekorvausten diskonttaamisessa.

Täydennyskerroin määrää vanhuuseläkerahastoihin kohdistuvien tarkistusten suuruuden. Se määritellään kaikkien eläkelaitosten keskimääräisen vakavaraisuuden perusteella. Tarkistukset voidaan kohdentaa yksinomaan tietyille ikäluokille, tällä hetkellä 55 vuotta täyttäneille. Kohdentamisella tavoitellaan työeläkemaksulle tasaisempaa kehitystä.

Osaketuottojen vaihteluja puskuroidaan osaketuottosidonnaisella lisävakuutusvastuulla (OLV), joka voi olla positiivinen tai negatiivinen. OLV on suurimmillaan prosentti vastuuvelasta ja pienimmillään -20 prosenttia siitä. Tätä vastuuvelan osaa joko kasvatetaan tai pienennetään sen mukaan, kuinka eläkelaitosten toteutuneet osaketuotot kehittyvät keskimäärin.

Ylärajan (1 prosentti) ylittävät varat siirretään yksilötason vanhuuseläkevastuuseen kasvattamalla rahastoituja eläkkeenosia. Alarajan (-20 prosenttia) alittaminen estetään purkamalla eläkelaitosten vakavaraisuuspääomaa.

Jos osakkeiden keskimääräinen tuotto heikkenee voimakkaasti, negatiivinen OLV pienentää vastuuvelan kokonaismäärää ja eläkelaitos täyttää helpommin vaatimuksen riittävästä vakavaraisuudesta. Osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu toimii siis osakeriskiä tasoittavana mekanismina.

 Lue lisää ETK.fi:ssä:

• Rahastoonsiirtovelvoite