Rahoitusperiaatteet
Suomessa lakisääteiset työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa jakojärjestelmällä eli kunkin vuoden työeläkemaksuilla. Osa eläkkeistä rahoitetaan osittain rahastoivan periaatteen mukaan käyttämällä niihin sekä työeläkemaksuja että aiemmin kerättyjä rahastoja.
Eläkkeiden maksuun tarvittavat varat kerätään pääasiassa työnantajien ja työntekijöiden sekä yrittäjien maksamilla vakuutusmaksuilla. Työeläkevarojen ja niille saatujen sijoitustuottojen lisäksi rahoitukseen käytetään Työllisyysrahaston työeläkejärjestelmään maksamia suorituksia sekä valtion osuuksia.
Työeläkkeen myöntää ja maksaa aikanaan eläkelaitos, jossa työntekijä oli viimeksi vakuutettuna ennen eläkkeelle jäämistään. Eläkettä voi tällöin olla rahastoituna useassa eri eläkelaitoksessa, jos vakuutettu on työskennellyt monen työnantajan palveluksessa työuransa aikana.
Eläkelaitos, joka aikanaan maksaa eläkkeen, perii muilta eläkelaitoksilta kyseiseen eläkkeeseen mahdollisesti sisältyvät muiden eläkelaitosten vastuulla olevat eläkeosat Eläketurvakeskuksen hoitaman kustannustenjakoselvittelyn avulla.
Kansaneläkkeiden kulut rahoitetaan kokonaan valtion verovaroin jakojärjestelmän mukaisesti.
Lue lisää ETK:fi:stä:
Aiheesta muualla:
- Julkaisu: Työeläkevarat ja eläkkeiden rahoitus
- Julkaisu: Sijoitustoiminta Suomen työeläkejärjestelmässä
- Vuosittainen tilasto: Työeläkkeiden rahoitus
- Keva
- VER
- Kela
Jakojärjestelmä ja osittainen rahastointi
Julkisen puolen työeläkkeet rahoitetaan jakojärjestelmän periaattein, mutta lakikohtaisten puskurirahastojen tukemina. Yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeet kustannetaan kunkin vuoden vakuutusmaksuilla ja valtion osuuksilla. Valtio maksaa yrittäjien ja maatalousyrittäjien vuotuisesta eläkemenosta osan, jota ei saada katettua kyseisten eläkelakien mukaisilla vakuutusmaksuilla. Valtio osallistuu myös merimieseläkelain mukaan vakuutettujen työeläkkeiden rahoittamiseen
Osittain rahastoivan periaatteen mukaan kustannetaan esimerkiksi yksityisalojen palkansaajien vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeet. Niitä varten työeläkelaitokset rahastoivat eläkekohtaisesti tietyn osuuden kunkin työntekijän palkasta. Tarkemmat rahastointiperiaatteet on määritelty sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymissä vakuutusmatemaattisissa perusteissa.
Valtion palveluksessa olleiden eläkkeet maksetaan valtion talousarvioon varatuista määrärahoista. Valtion Eläkerahastosta siirretään vuosittain eläkemaksuilla kerättyjä varoja talousarvioon (40 prosenttia eläkkeiden aiheuttamista kustannuksista). Loput 60 prosenttia maksetuista eläkkeistä rahoitetaan suoraan kunkin vuoden talousarviosta. Nykyisin talousarviosta siirretään varoja maksettaviin eläkkeisiin enemmän kuin niitä kertyy eläkemaksuista vuoden aikana.
Kunta-alan henkilöstön työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa työnantajilta ja työntekijöiltä perityillä eläkemaksuilla, mutta nyt myös viime vuosikymmenten aikana kerrytettyjen eläkerahastojen tuotoilla, koska eläkemaksut eivät enää riitä vuotuiseen eläkemenoon.
Kansaneläkevakuutukselle on säädetty kansaneläkelaissa pienestä puskurirahastosta (Kansaneläkerahaston rahoitusomaisuus). Rahoitusomaisuudelle on säädetty vuosittaisiin kokonaiskuluihin suhteutettu 3,5 prosentin vähimmäismäärä.
Työeläkkeiden rahoitustavat eri sukupolvien näkökulmasta
Jakojärjestelmässä työssäkäyvät kustantavat pääasiassa eläkkeellä olevien etuudet. Kukin sukupolvi saa siis eläkkeisiinsä rahoituksen nuoremmilta ikäluokilta. Työssäkäyviä on oltava riittävästi, jotta edellisten sukupolvien eläkkeet saadaan maksettua. Työllisyydellä ja väestön ikärakenteella on ratkaiseva merkitys järjestelmän toimivuuden kannalta.
Suomessa eläkeläisten osuus kasvaa jatkuvasti ja vanhuuseläkkeellä ollaan aiempaa pitempään. Työikäisiä on entistä vähemmän ja siten myös eläkkeiden rahoittajia. Nuorempien sukupolvien eläkkeisiin vaikuttaa tulevaisuudessa myös elinajanodotteeseen sidottu elinaikakerroin, joka vähentää eläkettä, ellei työskentele nykyistä pitempään.
Osittainen rahastointi keventää tulevien eläkemaksujen tasoa, koska rahastoituja varoja ja niille saatavia pitkän aikavälin sijoitustuottoja voi hyödyntää myöhempien eläkkeiden maksamisessa ja järjestelmän ylläpidossa. Osittainen rahastointi turvaa siten osaltaan annettuja eläkelupauksia. Jos työeläkejärjestelmämme olisi täysin rahastoiva, kukin sukupolvi kustantaisi itse eläkkeensä.
Aiheesta muualla:
- Julkaisu: Syntyvyysskenaarioiden vaikutukset työeläkkeiden rahoitukseen
- Julkaisu: Skenaariolaskelmia muuttoliikkeen vaikutuksista eläkejärjestelmän kestävyyteen
- Julkaisu: Yksityisalojen palkansaajien työeläkkeet syntymävuoden ja sukupuolen mukaan
- Julkaisu: Skenaariolaskelmia työn muutoksen vaikutuksesta eläkejärjestelmään ja julkiseen talouteen