Työeläkkeiden indeksiturvan tavoitteena on osaltaan varmistaa

• eläkkeelle siirtyvän henkilön aktiiviaikaiseen tulotasoon nähden kohtuullinen eläkkeen alkumäärä
• maksussa olevan eläkkeen ostovoiman säilyminen.

Ilman indeksiturvaa eläkkeen alkumäärä voisi jäädä vaatimattomaksi ja maksussa olevan eläkkeen ostovoima heikkenisi nopeasti eläkevuosien aikana.

Vuoden 2005 alusta kaikissa työeläkelaeissa siirryttiin määräämään eläke koko työuran keskiansion perusteella, mikä entisestään korosti aktiiviajan indeksiturvan merkitystä. Laskelmien mukaan tulevaisuudessa eläkkeen alkumäärästä keskimäärin noin puolet olisi indeksiturvan osuutta.

Kuvassa on esimerkki palkkakertoimella indeksoinnin merkityksestä. Oletuksena kuvan laskelmissa on, että ansiotasoindeksi nousee 3,2 prosenttia vuodessa ja henkilön ansiokehitys noudattaa ansiotasoindeksin kehitystä. Hintatason oletetaan nousevan 1,7 prosenttia vuodessa. Henkilön alkupalkka on 1 000 euroa kuukaudessa.

Esimerkkihenkilölle kertyy kuukausieläkettä 65 vuoden ikään mennessä hieman alle 2700 euroa. Indeksoimaton eläke olisi yli 40 prosenttia tätä pienempi.

Eläkeajan pituudesta ja hinta- ja palkkatason kehityksestä riippuu olennaisesti, kuinka suuri osuus maksussa olevan eläkkeen arvosta on indeksiturvan osuutta (kuva).

Jos eläkkeensaaja on täyttänyt 65 vuotta vuosien 1996 ja 2004 välisenä aikana, häntä koskeva kuvaaja sijoittuisi kuvassa esitettyjen kahden kuvaajan väliin.

Esimerkiksi 30 vuotta sitten alkaneessa eläkkeessä yksin eläkeajan indeksiturvan osuutta on vuonna 2020 lähes puolet. Ja 20 vuotta sitten alkaneissakin eläkkeissä indeksiturvan osuus on noin kolmanneksen.

Kun otetaan huomioon sekä aktiivi- että eläkeajan indeksiturva, voisi pitkään jatkuneen työeläkkeen määrä olla ilman indeksiturvaa vain kymmenesosa sen maksussa olevasta todellisesta määrästä.