Eläkejärjestelmän kuvaus
Eläkevakuutus turvaa ihmisten toimeentulon erilaisten pitkäaikaisten riskien varalta. Kansaneläke perustuu Suomessa asumiseen ja sen saa, jos henkilö täyttää asumisaikaan liittyvät minimivaatimukset. Työeläketurva sen sijaan kattaa ansiotyön tekijät.
Suomessa työeläketurva kattaa lähes kaiken ansiotyön ja työeläkelakeja on useita. Palkansaajat ansaitsevat työeläketurvaa pääasiassa työntekijän eläkelain (TyEL), merimieseläkelain (MEL) ja julkisten alojen eläkelain (JuEL) mukaan. Julkisten alojen eläkelakiin (JuEL) sisältyvät kuntien, hyvinvointialueiden, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon, Kelan ja Suomen Pankin työntekijöiden työeläketurvaa koskevat säännökset.
Työeläkejärjestelmän piiriin kuuluvat kaikki työsuhteessa olleet sekä yrittäjä- tai maatalousyrittäjätoimintaa harjoittaneet henkilöt, joiden ansiotoiminta ylittää lain edellyttämät vähimmäisehdot. Yrittäjätoiminta vakuutetaan joko yrittäjän eläkelain (YEL) tai maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukaan.
Työeläketurva järjestetään yksityisellä puolella suurimmaksi osaksi vakuutussopimuksin. Julkisella puolella palkansaajat kuuluvat automaattisesti työnantajansa kautta JuEL:in piiriin.
Näiden lisäksi maksetaan eläkkeitä liikennevakuutuslain, työtapaturma- ja ammattitautilain sekä sotilastapaturma- ja palvelussairauslakien mukaan.
Kansaneläke ja takuueläke turvaavat perustoimeentulon, jos työeläketurva jää pieneksi tai sitä ei ole karttunut ollenkaan.
Työnantajakohtaista tai työmarkkinasopimuksiin perustuvaa sekä yksilöllisiin vakuutuksiin perustuvaa eläketurvaa on Suomessa vähän verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Tämä johtuu muun muassa siitä, että lakisääteisessä työeläkejärjestelmässä ei ole eläkkeen perusteena olevien ansioiden tai eläkkeen ylärajaa.
Hallinto
Työeläkejärjestelmä on hallinnoltaan hajautettu. Työeläketurvaa hoitavat yksityisellä sektorilla työeläkevakuutusyhtiöt, eläkekassat ja eläkesäätiöt sekä maatalousyrittäjien ja merenkulkijoiden erityiseläkelaitokset, joita koordinoi Eläketurvakeskus ja valvovat sosiaali- ja terveysministeriö sekä Finanssivalvonta. Julkisen puolen eläketurvaa hoitaa pääasiassa yksi eläkelaitos. Työeläkelaitokset vastaavat työeläkkeiden myöntämisestä ja maksamisesta sekä neuvovat vakuutettuja eläkeasioissa. Työnantajat ja yrittäjät tilittävät työeläkemaksut eläkelaitoksiin.
Kansaneläkejärjestelmää hallinnoi Kela. Kelan hoidettavana on eläkkeiden lisäksi myös muuta sosiaaliturvaa. Kansaneläkkeet rahoitetaan valtion varoin.
Työeläke on osa lakisääteistä sosiaaliturvaa ja se perustuu työansioista maksettuihin vakuutusmaksuihin. Ansaittua eläkeoikeutta koskee omaisuudensuoja. Karttunutta työeläkettä koskee koskemattomuusperiaate, jonka toteutuminen varmistetaan kokoamalla tiedot työsuhteista ja yrittäjätoiminnasta Eläketurvakeskuksen ja työeläkelaitosten rekistereihin. Eläkelaitokset vastaavat yhteisvastuullisesti eläkelupausten täyttämisestä. Suomen työeläkejärjestelmässä eläkeoikeus pysyy, vaikka työpaikkaa vaihtaa.
Työeläkelait tulivat voimaan pääasiassa 1960-luvulla. Valtion ja kuntien viranhaltijoiden ja työntekijöiden eläketurva oli tosin jo ennenkin järjestetty, mutta vasta uudet julkisen puolen eläkelait kattoivat käytännössä kaikki julkisen työnantajan palveluksessa olevat työntekijät.
Eläketurvan kattavuutta on parannettu kautta vuosien. Vuonna 2005 tehtiin mittava eläkeuudistus, joka toi ansiot aikaisempaa kattavammin eläkkeeseen oikeuttavaksi. 2017 vuoden alusta tuli voimaan viimeisin laaja eläkeuudistus. Eläkeikärajat nousevat vaiheittain ja eläkettä karttuu 17 vuoden iästä lähtien yhtäläisesti 1,5 % koko palkasta eri ikäisille. Uusina eläkemuotoina otettiin käyttöön osittainen varhennettu vanhuuseläke ja työuraeläke.
Kokonaan uusia ryhmiä on tullut vielä 2000-luvulla eläketurvaan oikeutetuiksi: Vuonna 2000 säädettiin laki urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta. Vuoden 2009 alusta apurahalla työskentelevät tutkijat ja taiteilijat saatiin vakuutetuiksi maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukaan.
Vuonna 2011 otettiin käyttöön takuueläke, joka turvaa Suomessa asuvalle henkilölle vähimmäiseläkkeen.
Työeläkejärjestelmä
Työeläkettä alkaa kertyä 17 vuoden iästä. Työeläkettä voi kerryttää oman ikäluokan vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajalle, joka on joko 68, 69 tai 70 vuotta. Yrittäjätoiminnassa vakuuttamisen alaikäraja on 18 vuotta. Eläke lasketaan kunkin vuoden ansioiden ja ikää vastaavan karttumisprosentin mukaan. Eläkettä karttuu myös tiettyjen palkattomien aikojen, esimerkiksi työttömyyden perusteella. Myös tutkinnon suorittamisesta kertyy eläkkeen yhteydessä maksettavaa etuutta.
Työeläkeindeksiä käytetään maksussa olevien eläkkeiden euromäärien tarkistamiseen vuosittain tammikuun alussa. Palkkakerrointa on käytetty vuodesta 2005 lähtien työaikaisten ansioiden, yrittäjätyötulojen ja työeläkelaeissa säädettyjen rajamäärien tarkistamiseen eläkettä laskettaessa.
Elinajanodotteen muutos vaikuttaa alkaviin eläkkeisiin elinaikakertoimen avulla. Elinaikakertoimen tarkoituksena on rajoittaa elinajan pitenemisestä johtuvaa eläkekustannusten kasvua ja kannustaa jatkamaan työntekoa. Elinajanodotteen noustessa elinaikakerroin pienentää kuukausittain maksettavaa eläkettä. Se ei kavenna eläkkeensaajan koko vanhuuseläkeajalta maksettavaa eläkkeen yhteismäärää, jos eläkkeensaaja elää elinajanodotteen pidentymistä vastaavaan ikään.
Kansaneläkejärjestelmä
Kansaneläke ja takuueläke turvaavat perustoimeentulon, jos työeläketurva jää pieneksi tai sitä ei ole karttunut ollenkaan. Kansaneläkettä ja takuueläkettä maksaa Kansaneläkelaitos (Kela).
Vuonna 2024 yksin asuvan täysi kansaneläke on 775,70 euroa/kk ja avo- tai avioliitossa asuvan 692,54 euroa/kk.
Kansaneläke-etuuksiin kuuluvat vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, perhe-eläke leskille ja lapsille sekä kuntoutusetuudet.
Kansaneläke ja työeläke sovitetaan yhteen kokonaiseläkkeeksi. Jokainen työeläke-euro pienentää täyttä kansaneläkettä 50 sentillä, kunnes tietyn suuruisella työeläkkeen tasolla kansaneläkettä ei myönnetä lainkaan.
Takuueläke
Takuueläke parantaa pienituloisimpien eläkeläisten toimeentuloa ja se turvaa Suomessa asuvalle henkilölle vähimmäiseläkkeen, joka on 976,59 e/kk vuonna 2024. Jos eläkkeensaajalle maksettavat eläkkeet jäävät alle tämän summan, puuttuva osa maksetaan takuueläkkeenä.
Takuueläkettä vähentävät muut eläketulot sataprosenttisesti. Eläketuloja otetaan kattavammin huomioon takuueläkettä vähentävänä kuin kansaneläkkeessä. Takuueläkkeen suuruuteen vaikuttavat kaikki Suomesta ja ulkomailta maksetut eläkkeet, ml. perhe- ja luopumiseläkkeet.
Eläkkeiden rahoitus
Suomessa lakisääteiset työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa jakojärjestelmällä eli kunkin vuoden työeläkemaksuilla. Osa eläkkeistä rahoitetaan osittain rahastoivan periaatteen mukaan käyttämällä niihin sekä työeläkemaksuja että aiemmin kerättyjä rahastoja.
TyEL:n ja MEL:n mukaisen vakuutusmaksun maksavat työnantaja ja työntekijä yhdessä. Osa TYEL- ja MEL -maksuista rahastoidaan työeläkelaitosten hallinnoimiin rahastoihin. Yrittäjäeläkelakien YEL ja MYEL mukaisen vakuutusmaksun maksaa kokonaan yrittäjä itse. Valtio osallistuu MEL-eläkkeiden rahoitukseen vajaalla kolmanneksella eläkemenon määrästä ja yrittäjäeläkkeiden rahoitukseen siltä osin kuin vakuutusmaksut eivät riitä eläkkeiden kustantamiseen. Yrittäjien eläkemaksuista ei kartuteta rahastoja. Julkisen puolen työeläkkeet rahoitetaan jakojärjestelmän periaattein, mutta puskurirahastojen tukemina.
Kelan eläkkeet rahoittaa valtio.
Työeläkejärjestelmän eläke-etuudet
Työeläkejärjestelmästä voi siirtyä joustavasti vanhuuseläkkeelle ikäluokkakohtaisen alimman vanhuuseläkeiän ja vakuuttamisen yläikärajan välillä. Vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee vuoden 2017 uudistuksesta johtuen asteittain 63 vuodesta 65 vuoteen 3 kuukautta jokaista ikäluokkaa kohti ja sen jälkeen se sidotaan elinajan pitenemiseen.
Ensimmäinen ikäluokka, jonka vanhuuseläkkeen alaikäraja nousi, olivat vuonna 1955 syntyneet. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneillä vanhuuseläkkeen alaikäraja sidotaan elinajan pitenemiseen Vuonna 1957 tai aikaisemmin syntyneillä vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on 68 vuotta, vuosina 1958–61 syntyneillä 69 ja sitä nuoremmilla 70 vuotta.
Työeläkejärjestelmän julkisen sektorin ns. vanhoilla työntekijöillä on edelleen mahdollista siirtyä eläkkeelle myös aiemmin sovitun mukaisesti ns. henkilökohtaisessa tai ammatillisessa eläkeiässä ja merimieseläkelain mukaan ns. ansaitussa eläkeiässä.
Vuoden 2017 alusta työeläkejärjestelmässä on ollut mahdollista ottaa osittainen varhennettu vanhuuseläke. Siihen on oikeutettu henkilö, joka on syntynyt vuonna 1949 tai myöhemmin ja on täyttänyt syntymävuoden mukaan määräytyvän osittaisen vanhuuseläkkeen alaikärajan. Henkilö ei saa eläkkeen alkaessa saada muuta omaa työeläkettä. Eläkkeen suuruus on henkilön oman valinnan mukaan joko 25 tai 50 prosenttia karttuneesta työeläkkeestä. Eläkkeeseen tehdään varhennusvähennys, jos sen ottaa ennen ikäluokan alinta vanhuuseläkeikää. Osittaiseen vanhuuseläkkeeseen ei sisälly työntekoa koskevia sääntöjä, ja henkilö voi halutessaan jatkaa työntekoa.
Kansaneläkejärjestelmässä vanhuuseläkkeen ikäraja on 65 vuotta vielä vuonna 1962 syntyneisiin asti. Sen jälkeen ikäraja on sama kuin työeläkejärjestelmässä. Ennen vuotta 1962 syntyneet voivat ottaa kansaneläkejärjestelmän vanhuuseläkkeen varhennettuna. Alaikäraja on 63 vuotta ennen vuotta 1958 syntyneillä ja 64 vuotta vuosina 1958–1961 syntyneillä. Varhennus pienentää eläkettä pysyvästi.
Vanhuuseläkkeelle siirtymistä voi myös lykätä. Jos työeläkejärjestelmässä vanhuuseläkettä ei ota heti vanhuuseläkeiän alarajalla, lasketaan eläkkeeseen lykkäyskorotus. Kansaneläkkeessä lykkäyskorotuksen ikäraja on toistaiseksi vielä 65 vuotta.
Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää henkilölle, jolla on työkykyä alentava sairaus. Terveydentilan lisäksi otetaan huomioon työntekijän mahdollisuus hankkia ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, johon hänen kohtuudella odotetaan kykenevän, kun otetaan huomioon hänen koulutuksensa, ikänsä, aikaisempi toimintansa, asumisolosuhteensa ja muut näihin verrattavat seikat. Julkisella sektorilla riittää, että on sairauden, vian tai vamman takia tullut kykenemättömäksi omaan työhönsä. 60 vuotta täyttäneen, pitkään työssä olleen henkilön eläkeoikeutta arvioitaessa painotetaan erityisesti työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta.
Työeläkelaitos voi myöntää työkyvyttömyyseläkkeen 17 vuotta täyttäneelle henkilölle, joka ei ole täyttänyt ikäluokan alinta vanhuuseläkeikää. Työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi eläkkeensaajan saavuttaessa vanhuuseläkeiän.
Kansaneläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää 16–64-vuotiaalle vakuutetulle.
Työeläkejärjestelmässä edellytetään lisäksi, että työkyvyttömyyden voidaan arvioida kestävän vähintään vuoden. Kansaneläkejärjestelmässä eläkettä ei myönnetä 16–19-vuotiaalle henkilölle ennen kuin hänen kuntoutumismahdollisuutensa on selvitetty. Pysyvästi sokea tai liikuntakyvytön katsotaan kansaneläkejärjestelmässä aina työkyvyttömäksi.
Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää joko toistaiseksi tai määräaikaisena kuntoutustukena. Kuntoutustuki myönnetään, jos voidaan olettaa, että työkyky pystytään hoidolla tai kuntoutuksella ainakin osittain palauttamaan. Kuntoutustuen myöntäminen edellyttää aina hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa.
Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää täyden tai osaeläkkeen suuruisena. Henkilölle myönnetään täysi työkyvyttömyyseläke, jos työkyvyn katsotaan vähentyneen ainakin 3/5 ja osatyökyvyttömyyseläke, jos työkyvyn katsotaan vähentyneen 2/5–3/5. Osaeläke on puolet täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä. Kansaneläkkeenä maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä osaeläkkeen suuruisena.
Työeläkejärjestelmässä työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää myös työuraeläkkeenä, jos eläkkeenhakijalla on takanaan vähintään 38 vuoden työura rasittavassa ja kuluttavassa työssä. Lisäksi edellytetään työkyvyttömyyttä, mutta lievemmin perustein kuin varsinaisessa työkyvyttömyyseläkkeessä. Ensimmäiset työuraeläkkeet alkoivat vuonna 2018.
Perhe-eläkettä voidaan maksaa edunjättäjän kuoleman jälkeen lapselle, leskelle tai edunjättäjän entiselle puolisolle.
Lapsella on oikeus perhe-eläkkeeseen, jos hän on edunjättäjän kuollessa alle 20-vuotias. Kansaneläkejärjestelmässä 18–20-vuotias lapsi on oikeutettu lapseneläkkeeseen, jos hän opiskelee päätoimisesti tai on ammatillisessa koulutuksessa (ns. koululaiseläke).
Perhe-eläkkeeseen oikeutettuja lapsia voivat olla edunjättäjän oma lapsi, lesken lapsi, rekisteröidyn parisuhteen eloon jääneen osapuolen lapsi tai ottolapsi.
Avioleskellä on oikeus leskeneläkkeeseen, jos leskellä on tai on ollut yhteinen lapsi (oma tai adoptiolapsi) edunjättäjän kanssa ja avioliitto oli solmittu ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta tai avioliitto on solmittu ennen kuin edunjättäjä täytti 65 vuotta ja leski 50 vuotta, avioliitto oli edunjättäjän kuolemaan mennessä jatkunut vähintään viisi vuotta ja leski oli edunjättäjän kuollessa täyttänyt 50 vuotta tai hän oli pitkäaikaisesti työkyvytön.
Avoleskellä on oikeus leskeneläkkeeseen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
- Edunjättäjä on kuollut vuonna 2022 tai sen jälkeen.
- Avoleskellä on huollettavana edunjättäjän kanssa yhteinen alle 18-vuotias lapsi.
- Avoleski ja edunjättäjä asuivat yhteisessä taloudessa vähintään viisi vuotta ennen puolison kuolemaa.
- Avoleski ja edunjättäjä olivat muuttaneet yhteiseen talouteen ennen kuin puoliso täytti 65 vuotta.
- Kumpikaan avopuolisoista ei ollut avioliitossa muun henkilön kanssa.
Työeläkejärjestelmässä perhe-eläke voidaan myöntää myös edunjättäjän entiselle aviopuolisolle tai rekisteröidystä parisuhteesta eronneelle osapuolelle, jos edunjättäjä oli kuollessaan velvollinen maksamaan hänelle elatusapua.
Avioliiton perusteella leskeneläkettä maksetaan loppuelämän ajan, jos leski on syntynyt ennen vuotta 1975 tai jos puoliso kuoli ennen 1.1.2022. Vuonna 1975 tai sen jälkeen syntynyt saa leskeneläkettä 10 vuoden ajan, kuitenkin vähintään siihen asti, kun nuorin lapseneläkettä saavista lapsista täyttää 18 vuotta.
Avoliiton perusteella myönnettyä leskeneläkettä maksetaan siihen asti, kun nuorin yhteinen lapsi täyttää 18 vuotta.
Leskeneläke lakkaa, jos leski solmii uuden avioliiton alle 50-vuotiaana.
Työeläkelait
Yksityinen sektori
TyEL Työntekijän eläkelaki
MEL Merimieseläkelaki
YEL Yrittäjän eläkelaki
MYEL Maatalousyrittäjän eläkelaki
Julkinen sektori
JuEL Julkisten alojen eläkelaki
OrtKL Laki ortodoksisesta kirkosta
Eräiden valtakunnassa voimassa olevien valtion eläkkeitä koskevien säännösten soveltamisesta Ahvenanmaan maakunnassa annettu maakuntalaki
Kansaneläkkeeseen liittyvät lait
KEL Kansaneläkelaki
REL Rintamasotilaseläkelaki
URL Laki ulkomaille maksettavasta rintamalisästä
Eläke osana sosiaaliturvaa
Suomen sosiaaliturvajärjestelmän tavoitteena on turvata ihmisille perusturva kaikissa elämäntilanteissa. Sosiaaliturva voidaan jakaa toimeentuloturvaan ja sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Toimeentuloturva muodostuu lakisääteisestä sosiaalivakuutuksesta ja sitä täydentävistä tuista ja avustuksista. Sosiaalivakuutus tarkoittaa niitä lakisääteisiä toimenpiteitä, joiden tarkoitus on vakuuttamisen kautta turvata yksilön toimeentulo. Sosiaalivakuutusta ovat
- lakisääteinen eläkevakuutus
- sairausvakuutus
- tapaturmavakuutus
- työttömyysvakuutus.
Sosiaalivakuutuksen etuuksista toiset perustuvat työskentelyyn ja toiset Suomessa asumiseen. Työn tekeminen oikeuttaa etuuksiin, joiden taso määräytyy työansioiden mukaan. Näitä etuuksia Suomessa ovat työeläkkeet ja ansiosidonnaiset päivärahat.
Ansiosidonnaiset etuudet rahoitetaan palkkaan ja osittain myös vakuutettavaan riskiin suhteutetuilla maksuilla. Työttömyysturvan peruspäivärahan rahoittaa valtio.
Asumiseen perustuvia etuuksia ovat puolestaan kansaneläke, takuueläke ja vähimmäismääräiset, ansioista riippumattomat päivärahat. Niihin ovat oikeutettuja kaikki, jotka ovat asuneet Suomessa tietyin edellytyksin. Vähimmäisturva rahoitetaan pääosin verovaroilla ja veroluonteisin maksuin.
Toimeentuloturvaa täydentävät lisäksi eri syistä maksettavat tuet ja avustukset. Toimeentulotuki on viimesijainen turva.
Aiheesta muualla:
Kun työntekijä sairastuu eikä kykene ansiotyöhön, sairausvakuutuksen päiväraha korvaa aluksi osan ansion menetyksestä. Kela maksaa päivärahaa 16–67-vuotiaalle sairastumispäivän ja yhdeksän arkipäivän omavastuuajan jälkeen. Päivärahan ehtona on, että sairastunut henkilö on ollut työssä kolmen kuukauden aikana ennen työkyvyttömyyden alkua. Lyhytaikaisen sairauden ajalta karttuu uutta työeläkettä.
Työntekijälle maksetaan sairauden perusteella yleensä ensin sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa enintään 300 päivältä. Jos työkyvyttömyys jatkuu, hän saa sairauspäivärahan jälkeen eläkejärjestelmistä määräaikaista kuntoutustukea. Pysyvän työkyvyttömyyden johdosta Kela ja työeläkelaitokset maksavat työkyvyttömyyseläkettä. Työeläkejärjestelmästä voidaan maksaa myös osatyökyvyttömyyseläkettä.
Lisäksi henkilöllä on mahdollisuus saada kuntoutusta työkyvyn palauttamiseksi ja työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi joko työeläke- tai kansaneläkejärjestelmästä.
Aiheesta muualla:
Pääsääntöisesti kaikki työsuhteessa olevat henkilöt ovat vakuutettuja lakisääteisen tapaturmavakuutuksen mukaan.
Lakisääteisen vakuutuksen ulkopuolelle jäävien henkilöiden turva työtapaturman varalta on mahdollista järjestää ottamalla vakuutusyhtiöstä yrittäjien tapaturmavakuutus tai vapaaehtoinen työajan vakuutus.
Maatalousyrittäjät kuuluvat maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain piiriin. Sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain mukaan korvataan varusmiespalveluksessa, siviilipalveluksessa ja naisten vapaaehtoisessa varusmiespalveluksessa sattuneet sotilastapaturmat ja palvelussairaudet. Sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävissä annetun lain mukaan korvataan kriisinhallintatehtävissä sattuneet tapaturmat ja palvelussairaudet.
Tapaturmaeläkettä maksetaan vahingoittuneelle päivärahakauden jälkeen. Eläkkeeseen on oikeus henkilöllä, jonka työkyky on alentunut tapaturman tai ammattitaudin vuoksi vähintään 10 prosenttia ja jonka työansiot ovat vähentyneet.
Jos henkilö loukkaantuu työtapaturman sijaan liikenneonnettomuudessa, hän saa liikennevakuutuslain mukaista ansionmenetyskorvausta.
Tapaturma- ja liikennevakuutuksesta maksettavat korvaukset ovat työeläkkeisiin nähden ensisijaisia. Se tarkoittaa, että vahingoittuneelle maksetaan ensin tapaturma- tai liikennekorvaus ja että työeläkettä vahingoittunut saa vain, jos hänen työeläkkeensä on suurempi kuin tapaturmasta tai liikennevahingosta saatu ansionmenetyskorvaus. Lyhytaikaisesta tapaturma- ja liikennevakuutuskorvauksesta karttuu uutta työeläkettä.
Aiheesta muualla:
Työntekijäin ryhmähenkivakuutus on työmarkkinajärjestöjen sopimukseen perustuva vakuutusjärjestely, josta maksetaan työntekijän kuollessa korvaussumma hänen perillisilleen. Korvaus maksetaan kaikissa kuolemantapauksissa kuoleman syystä riippumatta.
Lisäksi leskelle ja lapsille maksetaan työntekijän omaan eläkkeeseen perustuvaa perhe-eläkettä työeläkejärjestelmästä. Kansaneläkelaitos maksaa kansaneläkejärjestelmän perhe-eläkettä työntekijän työeläkkeen täydennykseksi.
Aiheesta muualla:
Suomessa asuvalla, työssä olleella työttömällä työnhakijalla on oikeus työttömyyspäivärahaan. Työttömyyspäivärahaa maksetaan enintään 500 päivää. Peruspäivärahaa ja ansiopäivärahaa maksetaan samoin edellytyksin.
Ansiopäivärahan saamisen edellytyksenä on työttömyyskassan jäsenyys riittävän pitkältä ajalta. Ansiopäiväraha-ajalta karttuu myös uutta työeläkettä.
Työmarkkinatuki turvaa niiden Suomessa asuvien työttömien toimeentulon, jotka eivät saa työttömyyspäivärahaa työssäoloehdon puuttumisen takia. Se on siten tarkoitettu työttömille, jotka tulevat ensi kertaa työmarkkinoille. Sitä saavat myös työttömät, joiden työttömyyspäivärahan enimmäismaksuaika on tullut täyteen.
Mikäli yrittäjä on ollut yrittäjien työttömyyskassan jäsen, hänellä on oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan tai koulutukseen. Muuten hän on Kelan maksaman peruspäivärahan saaja.
Työttömyysturvalain ns. lisäpäiviin on oikeus, jos henkilö on täyttänyt lisäpäivien ikärajan ennen työttömyyspäivärahan 500 päivän enimmäiskeston täyttymistä. Työttömyyspäivärahaa maksetaan tällöin eläkkeen alkamiseen tai 65 vuoden ikään asti.
Lisäpäivien ikäraja on 61 vuotta vuonna 1957-1960 syntyneillä ja 62 vuotta vuonna 1961-1962 syntyneillä. Tämän jälkeen ikäraja nousee, ja lisäpäivämahdollisuus poistuu kokonaan vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiltä.
Yrittäjillä ei ole ns. lisäpäiväoikeutta. Saatuaan enimmäismäärän työttömyyspäivärahaa yrittäjällä voi olla oikeus työmarkkinatukeen.
Ennen vuotta 1950 syntyneillä oli mahdollisuus työttömyyseläkkeeseen 60 vuoden iästä alkaen.
Aiheesta muualla: