Väänänen Niko

Antti lähinnä surffaili aikuisikänsä, Liisa kävi pienipalkkaisissa töissä, mutta eläkkeessä se ei suuremmin näy. Onko sillä väliä? Tämä surffarin ongelma on tuttu yhteiskuntatieteissä. Viime vuosisadan merkittävimpiin filosofeihin kuuluva John Rawls vastusti perustuloa, koska ”Malibun rannoilla surffaavien tulisi elättää itsensä eikä kuluttaa yhteisiä varoja”.

Ranskassa eläkeuudistusta vastustavat lakkolaiset ja mielenosoittajat ovat vallanneet kadut ja Pariisissa julkinen liikenne on ollut seisahduksissa. Mieltään osoittavissa on niin nuoria ja iäkkäämpiä sekä eri alojen edustajia, joilla on yhteisenä nimittäjänä suunnitellun eläkeuudistuksen vastustus. Missä tässä kaikessa oikein onkaan kyse?

Voisiko vanhemmista pienituloisempi saada eläkehyvitystä pikkulapsiajalta? Pitäisikö oikeus korvaukseen syntyä tietyn lapsimäärän jälkeen? Näin toimitaan esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Kanadassa, Saksassa ja Ranskassa.

Kanada-eläkeblogisarja, osa 2. Kanadan suunnitelmallinen maahanmuuttopolitiikka rakentaa hyvinvointia ja parantaa maan huoltosuhdetta. Kanada pisteyttää maahan haluavat, ja suosii surutta nuoria, kielitaitoisia ja korkeakoulutettuja ihmisiä. Ei olekaan ihme, että maahanmuuttajat nousevat yhteiskunnan avainpaikoille ja työllistyvät hyvin.

Suomen työeläkejärjestelmän vahvuutena on pidetty sitä, että se on osittain rahastoiva: osa eläkevakuutusmaksusta rahastoidaan, jolloin eläkemaksua voidaan pitää matalammalla tasolla kuin mitä huoltosuhde edellyttäisi. Rahastointi on siis järkevää sukupolvien välisen riskinjaon näkökulmasta. Etelämpänä Euroopassa lakisääteisiä työeläkkeitä on rahastoitu huomattavasti vähemmän. Miksi näin on, siihen koitan vastata tässä kirjoituksessa.

Hollanti sijoittui kärkipaikalle vuosittain julkaistavassa Mercerin eläkejärjestelmävertailussa. Maan hyvä sijoitus selittyy hyvällä perusturvalla, korkealla eläkerahastoinnilla sekä maan taloudellisella tilanteella. Maassa on OECD:n mukaan euroalueen korkein eläkkeiden teoreettinen nettokorvausaste. Mutta Hollanti on myös yksi harvoja Euroopan maita, joissa maksussa olevia (työmarkkina)eläkkeitä on jouduttu leikkaamaan, eikä monen eläkkeitä ole indeksoitu kymmeneen vuoteen.

Viime aikoina on keskusteltu paljon eläkejärjestelmän reiluudesta. Huomiota on herättänyt alhainen syntyvyysaste, joka jatkuessaan heikentää eläketurvan rahoituspohjaa. Keskustelua on käyty myös suurituloisten eläkeläisten määrästä. Samanlaista keskustelua käydään myös muualla Euroopassa. Kysymys reilusta sukupolvisopimuksesta on tulenarka ja monimutkainen. Yksi keino selkeyttää keskustelua on hahmottaa sitä Musgraven säännöllä.