Ulkomailla työskentelevän työntekijän ja yrittäjän sosiaaliturva tulee lähtökohtaisesti järjestää työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan.

Tämä tarkoittaa, että lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maksetaan työskentelymaahan sen maan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tällöin myös sosiaaliturvaetuudet saadaan työskentelymaan sääntöjen mukaisesti. Työntekijän osalta lakisääteisistä sosiaalivakuutusmaksuista vastaa työnantaja, yrittäjä huolehtii niistä itse.

Jos suomalaisen työnantajan palveluksessa Suomessa työskentelevä työntekijä tai yrittäjä lähtee tilapäisesti työskentelemään ulkomaille, hän voi tietyin edellytyksin kuulua Suomen sosiaaliturvaan. Tilapäistä työskentelyä ulkomailla voi olla esimerkiksi työkomennus, työmatka tai etätyöskentely.

Jotta EU-, ETA- maassa tai sosiaaliturvasopimusmaassa työskentelevä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan, hänellä täytyy olla Eläketurvakeskuksesta (ETK) haettu ja myönnetty A1- todistus tai vastaava todistus osoitukseksi Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta.

Muissa maissa työskentelevälle ei haeta eikä myönnetä todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ETK:sta. Näissä tilanteissa ilmoitus ulkomailla työskentelystä tulee tehdä Kelaan.

Tarkemmin eri henkilöryhmien ulkomaantyön sosiaaliturvasta ja A1-todistuksen hakemiseen liittyvistä ohjeista voit lukea osiokohtaisista sivuista. Työskentelyrooli vaikuttaa siihen, miten henkilön sosiaaliturva järjestetään ulkomailla työskenneltäessä.

Lue lisää Etk.fi:ssä:

Työskentelymaan merkitys sosiaaliturvaan

Ulkomailla työskentelevän sosiaaliturvaan ja vakuuttamiseen vaikuttaa muun muassa se, missä maassa hän fyysisesti työskentelee.  

Kun työtä tehdään EU- tai ETA-maassa tai Sveitsissä, ratkaistaan henkilön sosiaaliturva EU:n sosiaaliturva-asetusten vakuuttamissääntöjen perusteella. Isossa-Britanniassa työskentelevän sosiaaliturva ratkaistaan erillisten Ison-Britannian ja EU:n sopimien vakuuttamissääntöjen mukaan, mitkä vastaavat suurelta osin EU:n sosiaaliturva-asetusten sääntöjä.

Jos näihin maihin tilapäisesti lähtevä henkilö halutaan vakuuttaa Suomen sosiaaliturvassa, haetaan Eläketurvakeskukselta A1-todistus.

Myöhemmin tässä osiossa puhuttaessa EU-mailla tarkoitetaan:

  • EU-maita: Belgia, Bulgaria, Espanja, Alankomaat, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari ja Viro.
  • ETA-maita: Islanti, Liechtenstein ja Norja.
  • Sveitsiä ja Iso-Britanniaa.

Lue lisää Etk.fi:ssä:

Kun työtä tehdään maassa, jonka kanssa Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus, ratkaistaan henkilön sosiaaliturvaan kuuluminen näiden sosiaaliturvasopimusten vakuuttamissääntöjen perusteella.

Suomella on sosiaaliturvasopimusmaita seuraavien maiden kanssa: Australia, Chile, Etelä-Korea, Intia, Israel, Japani, Kanada, Kiina, Quebec ja Yhdysvallat 

Sosiaaliturvasopimusmaihin tilapäisesti töihin lähtevälle henkilölle, joka halutaan vakuuttaa Suomen sosiaaliturvassa, haetaan Eläketurvakeskuksesta todistus osoitukseksi Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta.

Kaikki sosiaaliturvasopimukset eivät sisällä kaikkia Suomen lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja. Sopimusten ulkopuolelle jäävien lakisääteisten sosiaalivakuutusmaksujen maksaminen ratkaistaan Suomen kansallisen lainsäädännön perusteella. Sosiaaliturvasopimusmaassa työskentelevän osalta lakisääteisiä sopimukseen kuulumattomia sosiaalivakuutusmaksuja voi tulla maksettavaksi myös työskentelymaahan.

Sekä Suomessa että ulkomailla työntekijän vakuutusmaksuista vastaa työnantaja, yrittäjä huolehtii maksuista itse.

Eläketurvakeskuksen verkkopalvelussa työnantaja tai työntekijä voi selvittää, mitä lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja työntekijästä on maksettava Suomeen, kun työntekijä lähtee töihin ulkomaille, esimerkiksi sosiaaliturvasopimusmaahan.

Lue lisää Etk.fi:ssä:

Aiheesta muualla:

Kun työtä tehdään maassa, joka ei ole EU-maa tai jonka kanssa Suomella ei ole sosiaaliturvasopimusta, ratkaistaan henkilön sosiaaliturvaan kuuluminen sekä Suomen että työskentelymaan kansallisten sosiaaliturvalainsäädäntöjen perusteella.

Tällaisia muita, niin sanottuja sopimuksettomia maita, ovat kaikki muut kuin edellä mainitut EU- ja sosiaaliturvasopimusmaat, esimerkiksi Thaimaa, Brasilia, Singapore ja Etelä-Afrikka.

Sopimuksettomassa maassa työskenneltäessä lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja voi joutua maksamaan molempiin maihin. Työntekijän osalta lakisääteisistä sosiaalivakuutusmaksuista vastaa työnantaja. Yrittäjä huolehtii maksuista itse.

Eläketurvakeskus ei myönnä sopimuksettomaan maahan töihin lähtevälle todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Ilmoitus ulkomailla työskentelystä sopimuksettomissa maissa tulee tehdä Kelaan.

Eläketurvakeskuksen verkkopalvelussa yksityinen työnantaja voi selvittää, mitä lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja työntekijästä on maksettava, kun työntekijä lähtee töihin ulkomaille, esimerkiksi sopimuksettomiin maihin.

Lue lisää Etk.fi:ssä:

Aiheesta muualla:

Työskentelyajan merkitys sosiaaliturvaan

Ulkomailla työskentelyn kesto vaikuttaa siihen, voiko ulkomailla työskentelevä kuulua Suomen sosiaaliturvaan ja saada A1-todistuksen.

Työskentelyn kestoon liittyvät aikarajat riippuvat siitä, missä maassa tai maissa henkilö työskentelee. Esimerkiksi EU-maassa tilapäisen työskentelyn raja on 2 vuotta ja sosiaaliturvasopimusmaassa sopimuksesta riippuen 3–5 vuotta. Lisäksi poikkeusluvalla on mahdollista jatkaa tilapäistä työskentelyä ja Suomen sosiaaliturvaan kuulumista.

Useassa EU-maassa säännöllisesti työskentelevälle ei puolestaan ole aikarajoja. Myöskään virkamiehellä ei ole EU-maissa aikarajaa ulkomailla työskentelylle ja Suomen sosiaaliturvaan kuulumiselle.

Sosiaaliturvaa koskeva todistus, esimerkiksi A1-todistus, voidaan kuitenkin aina myöntää määräajaksi.

Jos EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa työskennellään pidempään tai pysyvästi, Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen ei yleensä ole mahdollista.

Mihin sääntöihin ulkomaantyön vakuuttaminen perustuu? 

Ulkomailla työskentelevän sosiaaliturvaa ja vakuuttamista säätelevät sekä kansalliset että kansainväliset säännökset. Kansainvälisiä sosiaaliturvaa ja vakuuttamista koskevia säännöksiä ovat EU:n sosiaaliturva-asetukset, Suomen solmimat kahdenväliset sosiaaliturvasopimukset, EU-maiden keskenään solmima etätyösopimus sekä EU:n ja Ison-Britannian välinen kauppa- ja yhteistyösopimus.

Kansainvälisissä työskentelytilanteissa kansainväliset säännökset menevät kansallisen lainsäädännön edelle. Tämä tarkoittaa, että ulkomailla työskentelevään henkilöön sovelletaan aina ensisijaisesti sosiaaliturvaa koskevia kansainvälisiä säännöksiä.

Aiheesta muualla:  

Eläketurvakeskus (ETK) on lakisääteinen työeläketurvan kehittäjä, asiantuntija ja yhteisten palvelujen tuottaja.