Työ- ja kansaneläkejärjestelmän kattavuus

Lakisääteinen eläketurva koostuu Japanissa kansaneläkejärjestelmästä (kokumin nenkin) ja palkansaajien työeläkejärjestelmästä (kosei nenkin).

Vakuutetut jaetaan sosiaalivakuutuksessa kolmeen eri luokkaan työ- ja perhestatuksen mukaisesti:

1. henkilöt, jotka eivät ole täysiaikaisessa palkka- tai virkasuhteessa, eli mm. yrittäjät, kalastajat, maanviljelijät, työttömät, opiskelijat ja osa-aikatyötä tekevät.
2. kokoaikatyössä olevat yksityisen ja julkisen sektorin palkansaajat.
3. luokkiin yksi ja kaksi kuuluvien vakuutettujen elättämät aviopuolisot.

Luokkiin yksi ja kolme kuuluvat henkilöt ovat vakuutettuja ainoastaan kansaneläkejärjestelmässä. Luokkaan kaksi kuuluvat henkilöt ovat vakuutettuja sekä työ- että kansaneläkejärjestelmässä.

Kansaneläkejärjestelmä kattaa pakollisesti kaikki 20-59-vuotiaat maassa asuvat henkilöt. Tämän jälkeen kansaneläkevakuutjärjestelmässä voi vakuuttaa itsensä vapaaehtoisesti. Kansaneläke ei ole työeläkevähenteinen.

Yksityisen sektorin työeläkejärjestelmä on pakollinen kokoaikatyössä olevalle tai vähintään 75 prosenttia kokoaikatyöstä tekevälle palkansaajalle, jotka työskentelevät yli 5 henkeä työllistävässä yrityksessä. Yrittäjät ja osa-aikaiset työntekijät kuuluvat pakollisesti ainoastaan kansaneläkejärjestelmään. Yrittäjät voivat kuulua myös omaan, vapaaehtoiseen lisäeläkejärjestelmäänsä.

Hallitus on esittänyt osa-aikaisten työntekijöiden nykyistä kattavampaa työeläkevakuuttamista. Nykyään suurtyönantajien (yli 500 työntekijää) kaikki työntekijät on vakuutettava työeläkejärjestelmässä. Vuonna 2024 tämä vaatimus ulotettaisiin työnantajiin, jotka työllistävät yli 50 henkeä.

Aiemmin erilliset valtion virkamiesten sekä yksityiskoulujen opettajien työeläkejärjestelmät on integroitu osaksi palkansaajien työeläkejärjestelmää vuonna 2015.

Keskimääräinen työeläke oli noin 1 200 euroa kuukaudessa (JPY 144 903) vuonna 2017, joka oli noin 40 prosenttia keskipalkasta.

Keskimääräinen kansaneläke oli noin 470 euroa kuukaudessa (JPY 55 518) vuonna 2017.

Eläkeikä

Kansaneläkeikä on 65 vuotta. Työeläkejärjestelmän vanhuuseläkeikä on miehillä 63 vuotta ja naisilla 61 vuotta vuona 2020. Eläkeikä nousee 65:een miehillä vuoteen 2025 mennessä ja naisilla vuoteen 2030 mennessä.

Vanhuuseläke voidaan myöntää vähennettynä varhaiseläkkeenä 60 ikävuodesta alkaen. Eläkettä voi nykyään lykätä aiemman 70 ikävuoden sijasta 75 ikävuoteen asti, jolloin siihen lasketaan lykkäyskorotus.  Varhennusvähennys on 0,5 % varhennettua kuukautta kohden. Lykkäyskorotusta maksetaan 0,7 % kuukaudessa 65 vuoden täyttämiskuukauden jälkeen.  

Eläketurvan rahoitus

Lakisääteinen työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Järjestelmän rahoitus perustuu pohjimmiltaan jakojärjestelmäperiaatteelle, mutta järjestelmällä on puskurirahasto, johon tällä hetkellä siirretään maksutuloista kertyvä ylijäämä ja jonka tuottoja käytetään eläkemenojen rahoittamiseen.

Työeläkemaksu on 18,3 prosenttia ja se jakautuu puoliksi palkansaajan ja työnantajan kesken. Työeläkemaksu on kiinnitetty. Vuoden 2004 eläkeuudistuksessa työeläkemaksu nostettiin asteittain nykytasolle vuosien 2005 ja 2017 välisenä aikana. Maksua korotettiin silloisesta 13,58 prosentista 0,354 prosenttiyksikköä vuosittain.

Työeläkemaksu peritään ansiokaton alittavasta palkan osasta. Ansiokatto on 650 000 jeniä/kk (4 900 €) Maksu kattaa myös kansaneläkejärjestelmässä vakuutetut aviopuolisot, joiden ansiotulot eivät ylitä noin 11 000 euroa (JPY 1 300 000) vuodessa.

Kansaneläkkeiden rahoittamiseksi vakuutetuilta peritään tasasuuruista maksua. Kansaneläkemaksu nostettiin asteittain nykytasolle vuoden 2004 eläkeuudistuksessa. Maksu on noin 130 euroa (JPY 16 610) kuukaudessa vuonna 2021. Maksusta voi taloudellisiin syihin vedoten (esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä) hakea osittaista tai täyttä hyvitystä. Lisäksi vakuutusaikaa voi täydentää sekä kansaneläkkeen tasoa parantaa maksamalla vapaaehtoisia maksuja (60 ikävuoden täyttämisen jälkeen).

Verovaroin katetaan työeläke- ja kansaneläkejärjestelmän hallintokulut ja puolet kansaneläkemenoista. Lakisääteiset vanhuuseläkemenot olivat noin 10 prosenttia ja lakisääteiset kokonaiseläkemenot noin 12 prosenttia BKT:sta vuonna 2016.

Japanin lakisääteinen eläkerahasto on maailman suurin. Puskurirahaston sijoitusvarallisuus oli noin 1400 miljardia euroa vuoden 2019 lopussa. Sen sijoitusten arvo oli noin 31 prosenttia BKT:hen verrattuna vuoden 2019 lopussa.  Rahasto perustettiin vuonna 2001, mutta nykymuotoisena se on toiminut vuodesta 2006 lähtien.  

Kansaneläkejärjestelmä

Vanhuuseläke

Vanhuuseläkeoikeus muodostuu vakuutusajan ja iän perusteella. Vanhuuseläkkeeseen on oikeus, jos vakuutetulla on vakuutuskausia vähintään 10 vuotta. Vanhuuseläkeikä on miehillä ja naisilla 65 vuotta.

Vanhuuseläkkeen määrä lasketaan eläkemaksujen suorittamiskuukausien sekä osamaksukuukausien perusteella. Täyttä eläkemaksua ei tarvitse maksaa, jos vakuutetun ja hänen perheensä yhteenlasketut tulot ovat matalat. Täyden kansaneläkkeen (780 900 jeniä/v, eli noin 500 euroa/kk) saa, jos on maksanut täydet eläkemaksut 40 vuoden (480 kk) ajalta. Osamaksukuukausia voi täydentää 10 vuoden sisällä maksuista. Vanhuuseläke ei ole tulovähenteinen eikä eläkkeen saadakseen ole lopetettava työskentelyä.

Vanhuuseläke lasketaan alla olevan kaavan mukaan.

Työkyvyttömyyseläke

Työkyvyttömyyseläkkeeseen on oikeus vakuutetulla, joka on pysyvästi työkyvytön ja työkyvyttömyysaste on luokiteltu 1. tai 2.asteen työkyvyttömyydeksi. Eläkkeen myöntäminen edellyttää lisäksi, että vakuutettu on maksanut vakuutusmaksuja vähintään 2/3 ajasta ikävuoden 20 ja työkyvyttömäksi tulon välillä. Alle 20-vuotiaana työkyvyttömäksi arvioitu on oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen 20-vuotiaana.

• 1. aste: henkilö on täysin työkyvytön ja vaatii avustajan jokapäiväisiin toimiin. Tapauksia ovat esimerkiksi näkökyvyn lähes täydellinen menetys, molempien käsien ja sormien menetys, molempien jalkojen menetys
• 2. aste: henkilöllä on vaikeaa selviytyä arkielämästä ilman avustajaa eikä henkilö kykene työntekoon. Tapauksia ovat esimerkiksi näkökyvyn merkittävä heikentyminen, toisen käden sormien menetys, toisen jalan menetys.

Työkyvyttömyyseläkkeen määrä riippuu työkyvyttömyyden asteesta. Eläkkeeseen maksetaan lisää myös huollettavista lapsista. Lapsesta maksettava lisä lakkautetaan viimeinen päivä maaliskuuta sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta (tai 20 vuotta, jos lapsi on työkyvytön). Seuraavassa etuuksien määrät vuonna 2021:

• 1. asteen työkyvyttömyyseläke: 976 125 jeniä /vuosi (620 e/kk)
• 2. asteen työkyvyttömyyseläke: 780 900 jeniä /vuosi (500 e/kk)
• huoltajalisä: 1. ja 2. lapsi 224 700 jeniä/lapsi/vuosi (143 e/kk)
• huoltajalisä: 3. ja seuraavat lapset: 74 900 jeniä/lapsi/vuosi (48 e/kk).

Perhe-eläke

Perhe-eläke voidaan myöntää edunjättäjän lapsille sekä naisleskelle, jolla on huollettavanaan edunjättäjän lapsia (alle 18-vuotias tai alle 20-vuotias ja työkyvytön). Lisäksi leskeneläkettä voidaan maksaa tiettyjen ehtojen täyttyessä myös lapsettomalle naisleskelle.

Leskelle, jolla on lapsia eläkkeen myöntäminen edellyttää, että jokin seuraavista ehdoista täyttyy edunjättäjän kohdalla hänen kuollessaan:

• oli vanhuuseläkkeellä
• oli vakuutettu tai Japanissa asuva 60–64 –vuotias henkilö, joka oli maksanut vakuutusmaksuja vähintään 2/3 ajasta 20 ikävuoden ja kuoleman välillä
• alle 65-vuotias, joka oli maksanut vakuutusmaksuja vähintään yhden vuoden ajan kaksi kuukautta ennen kuolemaa

Leskeneläkkeen määrä on 1 005 600 JPY vuodessa (630 €/kk), kun leskellä on huollettavanaan yksi lapsi (780 900 JPY + 224 700 JPY). Toisesta lapsesta maksetaan 224 700 JPY/vuosi (142 €/kk) ja kolmannesta sekä kustakin seuraavasta lapsesta 74 900 JPY/vuosi (47€/kk).

Lapsettoman avioparin naisleskelle voidaan myöntää leskeneläke, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

• leski oli edunjättäjän kuollessa 60–64 –vuotias
• edunjättäjä ei saanut vanhuuseläkettä kuolinhetkellä
• edunjättäjä oli ollut vähintään 10 vuotta 1. vakuutusluokan vakuutettuna kuolinhetkellään
• leski oli taloudellisesti riippuvainen edunjättäjästä
• avioliitto oli kestänyt vähintään 10 vuotta edunjättäjän kuolinhetkellä.

Lapsettoman leskeneläkkeen määrä on 75 prosenttia edunjättäjän vanhuuseläkeoikeudesta.

Perhe-eläkkeiden lisäksi kansaneläkejärjestelmästä maksetaan kertakorvauksena kuolinkorvaus edunjättäjän kanssa samassa taloudessa asuneelle perheenjäsenelle, jos edunjättäjä oli maksanut vakuutusmaksuja vähintään 36 kk, eikä edunsaaja saa muuta kansaneläkkeen perhe-eläke-etuutta. Korvauksen määrä on 120 000 – 320 000 jeniä (900 € – 2400 €).

Palkansaajien työeläkejärjestelmä

Vanhuuseläke  

Työeläkejärjestelmä on etuusperusteinen. Vanhuuseläkkeeseen on oikeus, jos vakuutetulla on vakuutuskausia vähintään 10 vuotta. Vähimmäisvakuutusajan pituutta on lyhennetty 1.8.2017 alkaen, sillä tätä ennen vakuutuskausia vaadittiin vähintään 25 vuotta.

Vanhuuseläkettä on huhtikuusta 2003 lähtien karttunut 0,5481 prosenttia vuodessa. Tätä ennen karttumisprosentti oli 0,7125. Lisäksi vanhuuseläkkeeseen maksetaan kiinteä puolisolisä ja mahdollinen huoltajalisä lapsesta.

Ansiosidonnainen osa (vuositasolla) muodostuu kaavasta (1.4.2003 alkaen).

Mikäli vakuutusaikaa on ajalta ennen 1.4.2003, karttuu eläkettä 0,7125 % vuodessa kyseiseltä ajanjaksolta.

Alle 65-vuotiaasta maksettava puolisolisä on 224 700 JPY/vuosi (142 €/kk). Etuus päättyy, kun puoliso saavuttaa eläkeiän ja saa omaeläkkeen. Huoltajalisä on samansuuruinen kuin puolisolisä ensimmäisestä ja toisesta lapsesta. Seuraavista lapsista lisä on 74 900 JPY/vuosi (47€/kk).

Jos yli 65-vuotiaan eläkkeensaajan työ- ja ansiotulot ylittävät 470 000 jeniä/kk (3 570 €), eläkettä vähennetään tai sen maksu jäädytetään. 60-64-vuotiaiden tuloraja on 280 000 jeniä/kk (2 100 €).

Eläketurva avioeron yhteydessä

Avioliiton aikana karttuneet eläkeoikeudet on mahdollista jakaa puolisoiden kesken avioerossa. Jakaminen koskee ainoastaan työeläkkeen ansiosidonnaista osaa. Puolisolla, joka ei ole ollut ansiotyössä, on oikeus vaatia eläkeoikeuden jakamista ja saada tällöin 50 % työssäkäyneen puolison eläkeoikeudesta.

Puolisot voivat keskenään sopia myös pienemmästä osuudesta. Eläkeoikeus voidaan jakaa myös silloin, kun molemmat ovat olleet ansiotyössä. Puolisot voivat tällöin itse päättää, miten eläkeoikeus jaetaan. Jos puolisot eivät pysty itse päättämään jaosta, heillä on mahdollisuus hakea asialle oikeuden päätös

Työkyvyttömyyseläke

Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisperusteet ovat muuten samat kuin kansaneläkejärjestelmästä myönnettävän työkyvyttömyyseläkkeen kohdalla, paitsi että työeläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää myös lievemmän asteisen työkyvyttömyyden perusteella (3. aste).

Työkyvyttömyyseläke määräytyy vanhuuseläkkeen määräytymisperusteiden mukaan, kuitenkin niin, että vakuutusajaksi lasketaan aina vähintään 25 vuotta. Maksettavat etuudet vaihtelevat työkyvyttömyysasteen mukaan. Jos kyseessä on lievänasteinen työkyvyttömyys, eikä muita etuuksia makseta, voidaan työkyvyttömälle maksaa kertakorvaus.

• 1. asteen työkyvyttömyyseläke: 1,25 x ansiosidonnainen työeläke + kansaneläkkeen tk-eläke + mahd. huoltajalisä
• 2. asteen työkyvyttömyyseläke: ansiosidonnainen työeläke + kansaneläkkeen tk-eläke + mahdollinen huoltajalisä
• 3. asteen työkyvyttömyyseläke: ansiosidonnainen työeläke (vähintään 585 700 jeniä/v eli 370 e/kk)
• Kertakorvaus: 2 x ansiosidonnainen työeläke (vähintään 1 171 400 jeniä)

Perhe-eläke

Työeläkkeen perhe-eläkettä maksetaan laajemmalle joukolle kuin kansaneläkkeen perhe-eläkettä. Perhe-eläkettä voidaan maksaa ensisijaisuusjärjestyksessä naisleskelle, edunjättäjän lapsille, miesleskelle, vanhemmille, lastenlapsille tai isovanhemmille, jotka olivat edunjättäjästä taloudellisesti riippuvaisia. Etuuden saamiseksi lasten ja lastenlasten tulee olla alle 18-vuotiaita (ikäraja 20 vuotta, mikäli lapsi on työkyvytön) ja mieslesken, vanhempien ja isovanhempien vähintään 55-vuotiaita.

Eläkkeen myöntämiseksi edellytetään, että edunjättäjä kuului kuollessaan vakuutuksen piiriin tai että hän oli vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Alle 30-vuotiaalle lapsettomalle leskelle eläke maksetaan enintään viisi vuotta. Perhe-eläke määräytyy edunjättäjän työeläkevakuutusajan perusteella. Vakuutusajaksi lasketaan kuitenkin aina vähintään 25 vuotta. Eläkkeen määrään vaikuttaa myös lesken ikä edunjättäjän kuolinhetkellä.

• Naisleski, jolla on huollettavanaan edunjättäjän lapsi tai lapsia tai 40–65 -vuotias (nais) leski, jonka lapset eivät enää alaikäisiä: 75 prosenttia edunjättäjän ansiosidonnaisesta vanhuuseläkkeestä sekä kansaneläkejärjestelmän perhe-eläke.
• Muiden edunsaajien eläke: 75 prosenttia edunjättäjän ansiosidonnaisesta eläkkeestä

65 vuotta täyttäneiden ja omaa työeläkettä saavien eläke sovitetaan yhteen siten, että verrataan keskenään lesken omaa työeläkettä, pelkkää leskeneläkettä tai lesken oman eläkkeen ja edunjättäjän eläkkeen keskiarvoa. Näistä vaihtoehdoista maksetaan leskelle korkein vaihtoehto.

Indeksiturva

Eläkkeitä tarkistetaan vuosittain huhtikuussa.

Vakuutetun työuran aikaiset palkat tarkistetaan nettopalkkojen muutoksen mukaan.

Maksussa olevia eläkkeitä tarkistetaan lähtökohtaisesti joko nettopalkkojen tai hintojen muutoksen perusteella näiden keskinäisen tason mukaan. Lisäksi tarkistusmenettelyyn vaikuttaa eläkkeensaajan ikä. Jos nettopalkkojen vuosimuutos on pienempi kuin hintaindeksin vuosimuutos, eläkkeitä tarkistetaan nettopalkkojen mukaan iästä riippumatta. Muussa tapauksessa 67 ikävuoteen asti eläkkeet seuraavat nettopalkkojen muutosta ja vanhemmille sovelletaan hintaindeksiä.

Lisäksi eläkkeiden tarkistuksiin vaikuttaa kestävyyskerroin, joka alentaa edellä mainittujen hinta- ja palkkaindeksien muutosta. Se aktivoituu, mikäli viiden vuoden välein julkaistava hallituksen aktuaariraportti osoittaa järjestelmän olevan taloudellisesti epätasapainossa pitkällä aikavälillä (100 v).

Vuonna 2004 käyttöön otettua ns. makrotaloudellista indeksiä käytetään sekä kansaneläkkeiden että työeläkkeiden tarkistamiseen. Se sopeuttaa etuustason työvoiman määrässä ja elinajanodotteessa tapahtuneisiin muutoksiin. Tarkoituksena on turvata järjestelmän rahoituksellinen tasapaino väestön ikääntyessä ja vähetessä sekä eliniän kasvaessa.

Kestävyyskerroin ottaa huomioon muutokset eläkejärjestelmän maksajien eli vakuutettujen lukumäärässä sekä 65-vuotiaiden eliniänodotteessa.

Vakuutettujen lukumäärän muutos määräytyy kolmen viimeisen vuoden keskiarvona. Sen sijaan 65-vuotiaan elinajanodotteen muutos on kiinnitetty vuosille 2000–2025 ja se määräytyy tällä hetkellä vuoden 2002 väestöennusteen pohjalta. Ennusteen mukaan 65-vuotiaan elinikä kasvaa kyseisten vuosien aikana 0,3 prosenttia vuodessa.

Kestävyyskerrointa sovelletaan, mikäli hintojen ja palkkojen muutos on positiivinen. Sitä sovelletaan tällöin joko täysimääräisesti tai vain siltä osin kuin se on mahdollista, sillä eläkkeiden nimellinen leikkaus kestävyyskertoimella ei ole sallittua.

Vaikka kestävyyskerrointa ei sovelleta, kun palkka- tai hintakehitys on negatiivinen, tulee eläkkeitä lainsäädännön mukaan kuitenkin alentaa palkka- ja hintaindeksin muutosta seuraten. Tästä säännöstä on kuitenkin poikettu ennen ja jälkeen kestävyyskertoimen voimaantulon. Vuonna 2004 voimaan tullutta makrotaloudellista indeksointimekanismia sovellettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2015.

Vähimmäiskorvaustaso rajoittaa makrotaloudellisen indeksin soveltamista

Lisäksi vanhuuseläkkeelle on määritelty myös vähimmäiskorvaustaso turvaamaan riittävä eläketurva myös tulevaisuudessa. Mikäli eläke jää vähimmäiskorvaustason alle, sopeutusmekanismi pysäytetään ja hallituksen on tehtävä uudistuksia tilanteen korjaamiseksi.

Viiden vuoden välein, viimeksi vuonna 2019, julkaistujen laskelmien perusteella eläkkeiden korvausaste laskee vähimmäistasolle ja matalan talouskasvun skenaarioissa jopa alle sallitun vähimmäistason vuoteen 2040 mennessä.

Vähimmäiskorvaustaso perustuu esimerkkilaskelmaan, joka määritellään laskemalla yhteen pariskunnan lakisääteiset eläkkeet 40 vuoden vakuutusajalta ja suhteessa toisen puolison eläkkeelle siirtymistä edeltävään keskimääräiseen palkkaan. Esimerkkilaskelmassa pariskunnalle maksettavan kuukausieläkkeen määrä muodostuu kansaneläkkeestä, joka oli noin 1 100 euroa (130 000 jeniä) ja sen lisäksi toiselle puolisolle maksettavasta noin 770 euron (90 00 jeniä) suuruisesta työeläkkeestä vuonna 2019. Näin laskettuna korvausasteen tulee olla vähintään 50 prosenttia. Eläkkeiden korvausaste on nykyisin noin 62 prosenttia. 

Lisäeläkkeet

Lakisääteistä eläketurvaa täydentää mahdolliset työnantajakohtaiset lisäeläkejärjestelyt. Suuret työnantajat (vähintään 1000 työntekijää) voivat halutessaan irrottautua työeläkejärjestelmästä järjestämällä vanhuuseläkkeen ansiosidonnaisen osan palkansaajien eläkerahastojärjestelmässä. Tällöin eläke-etuuden tulee olla 50 prosenttia parempi kuin lakisääteisessä eläkevakuutuksessa. Noin kuusi prosenttia palkansaajista on lakisääteistä eläketurvaa korvaavissa järjestelyissä.

Lisäeläkejärjestelmät voivat olla joko etuus- tai maksuperusteisia. Maksuperusteisia lisäeläkejärjestelmiä koskeva lainsäädäntö tuli voimaan 2001. Vakuutettujen lukumäärä maksuperusteisissa järjestelmissä on kasvanut samalla kun vakuutettujen lukumäärä etuusperusteisissa järjestelmissä on vähentynyt. Lisäeläkejärjestelmissä oli noin 17 miljoonaa vakuutettua vuonna 2017. Näistä noin 7 miljoonaa oli vakuutettuina maksuperusteisissa järjestelmissä. Vakuutettujen kokonaislukumäärä on kuitenkin vähentynyt 2000-luvun aikana, sillä vuonna 2003 lisäeläkevakuutettuja oli noin 20 miljoonaa. Lisäeläkejärjestelmät kattavat lähes 40 prosenttia työeläkevakuutetuista. 

Verotus

Eläkkeet ovat verotettavaa ansiotuloa, kun ne ylittävät verotuksessa niille määritetyn alatulorajan.

Hallinto

• Eläketurva kuuluu sosiaali-, työ- ja terveysministeriön hallinnonalaan.
• Nippon Nenkin Kiko (engl. Japan Pension Service) vastaa lakisääteisen eläketurvan toimeenpanosta ml. vakuutusmaksujen keräys, neuvontapalvelut, rekisterien pitäminen ja etuuksien myöntäminen sekä maksaminen.

Aiheesta muualla:

• Kansainvälisen sosiaaliturvajärjestön (ISSA:n) maakuvaukset
• Ohjeita ulkomaan eläkkeen hakemiseen (Työeläke.fi)