Erillisselvityksiä
Tälle sivulle on koottu erillisselvityksiä ja vertailuja maiden välillä liittyen eläke-etuuksiin sekä eläkejärjestelmien piirteisiin.
Eläkejärjestelmien riskien jakautuminen osapuolten välillä
Eläkejärjestelmän tyyppi ja rahoitustapa vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten eläkejärjestelmän ulkopuoliset riskit, kuten talouden tai finanssimarkkinoiden heikko kehitys ja väestön ikääntyminen jakautuvat eri osapuolten eli työntekijöiden, eläkkeensaajien sekä työnantajien välillä.
Eläkejärjestelmien jäsenet altistuvat myös riskeille, jotka liittyvät pääasiassa järjestelmien ominaisuuksiin. Näihin kuuluvat mm. miten työnantajan konkurssi vaikuttaa eläkkeeseen tai mitkä ovat työntekijän mahdollisuudet omiin valintoihin järjestelmän puitteissa. Myös se, millaisin säännöin etuudet järjestelmäkohtaisesti määräytyvät voi vaikuttaa siihen, mille riskeille jäsenet altistuvat.
Eläketurvakeskuksen raportissa 03/2021 tarkastellaan Alankomaiden, Itävallan, Ruotsi, Saksan ja Suomen työeläkejärjestelmien riskien kertymistä ja jakautumista järjestelmien osapuolten kesken.
Eläketurvakeskuksen raportissa 10/2020 tarkastellaan riskien jakautumista työssäkäyvien ja eläkkeensaajien välillä viiden eri maan työeläkejärjestelmässä. Raportissa kuvaillaan, miten riski jakautuisi, jos huoltosuhde muuttuisi epäedullisemmaksi, palkkasummassa tai finanssimarkkinoilla tapahtuisi epäsuotuisaa kehitystä.
Aiheesta muualla:
- Eläkejärjestelmien riskit ja niiden jakautuminen eri osapuolille: Viiden maan työeläkejärjestelmät vertailussa (Julkari)
- Eläkkeiden rahoituksen automaattisista vakautusmekanismeista Alankomaissa, Japanissa, Kanadassa, Ruotsissa ja Saksassa (Julkari)
Eläkehyvityksiä lasten kasvatuksesta
Eläkejärjestelmä vaatii toimiakseen uusia ikäluokkia, jotka siirtyessään työelämään mahdollistavat ikääntyneiden eläköitymisen. Tästä syystä useissa maissa lasten kasvatuksesta myönnetään eläkehyvityksiä, jotka nostavat eläkkeen tasoa. Eläketuvakeskuksen raportissa 6/2019 on tarkasteltu lasten kasvatuksesta myönnettäviä eläkehyvityksiä Kanadan, Norjan, Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Suomen eläkejärjestelmissä.
Eläkehyvityksiä myönnetään usein pienten lasten vanhemmille tai toiselle heistä. Hyvityksen peruste on usein lasten kasvatus eli se, että lapsi asuu hyvityksen saajan kanssa ja on hänen huollettavanaan. Eläkehyvitys kohdistuu eläkkeeseen, eikä esimerkiksi siten, että pienten lasten vanhemmilla olisi alennettu eläkemaksu. Muihin maihin verrattuna Suomen työeläkejärjestelmä eroaa siinä, että suora hyvitys puuttuu.
Aiheesta muualla:
Ammatilliset kuntoutusjärjestelmät eri maissa
Eläketuvakeskuksen raportissa 13/2020 on tarkasteltu ja vertailtu ammatillisen kuntoutuksen organisointia, sen piiriin pääsyä sekä myönnettäviä etuuksia Ruotsissa, Saksassa, Alankomaissa ja Suomessa.
Ammatillisen kuntoutuksen käsite voi maasta riippuen hieman vaihdella,
mutta useimmiten kyseessä on työikäisen henkilön muu kuin lääkinnällinen kuntoutus, jonka tarkoituksena on parantaa vammasta tai sairaudesta kärsivän henkilön työkykyä, mahdollistaa hänen paluunsa työhön tai ennaltaehkäistä työkyvyn heikkenemistä.
Aiheesta muualla:
Työkyvyttömyyseläkkeiden vertailua
OECD:n viimeisin laaja työkyvyttömyyseläkevertailu on tehty vuonna 2010. ETK:ssa työkyvyttömyyseläkkeiden kansainvälistä vertailua löytyy mm. vuoden 2017 tutkimuksesta. Työkyvyttömyyseläkkeistä on myös julkaistu etk.fi -sivuilla blogeja, joissa on tarkasteltu mm. työkyvyttömyyseläkkeesaajien lukumääriä eri maissa.
Järjestelmäuudistuksia
Työkyvyttömyyseläkejärjestelmiä on monessa maassa uudistettu merkittävästi 2000-luvun aikana. Tehdyt muutokset ovat näkyneet mm. työkyvyttömyysedellytysten tiukennuksina tai työkyvyn korostamisena työkyvyttömyyden mittaamisen sijaan (esim. Alankomaat). Järjestelmiin on myös tehty usein hallinnollisia uudistuksia. Ääriesimerkkinä tästä voidaan pitää Ruotsia, jossa vuonna 2003 työkyvyttömyyseläkkeet siirrettiin pois yleisestä eläkejärjestelmästä sairausvakuutusjärjestelmän piiriin, ja eläkkeen määräytyminen muuttui vanhuuseläkepohjaisesta mallista päivärahatyyppiseksi etuudeksi (sjuk-/aktivitetsersättning).
Keski-Euroopan maista Saksassa tehtiin merkittävä uudistus vuonna 2001, jolloin aiemmat kaksi erillistä työkyvyttömyysetuutta (Erwerbsunfähigkeitsrente, Berufsunfähigkeitsrente) yhdistettiin uudeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi (Erwerbsminderungsrente). Samalla eläkkeen myöntökriteereitä tiukennettiin niin, että työkykyä alettiin arvioida suhteessa mihin tahansa saatavilla olevaan työhön, kun aiemmin otettiin huomioon myös hakijan aiempi työ ja koulutus. Lisäksi työkyvyttömyyseläkkeisiin alettiin myös soveltaa muiden varhaiseläkkeiden tapaan varhennusvähennystä. Työkyvyttömyyseläkkeiden tason heikentymisestä johtuen järjestelmään on tehty parannuksia viime vuosina. Vuonna 2014 tulevan ajan laskenta ulotettiin 60 ikävuodesta 62 vuoteen ja lisäksi tulevan ajan palkan määräytymiseen tehtiin muutoksia.
Pohjoismaista myös Tanskassa työkyvyttömyyseläkkeitä uudistettiin merkittävästi vuonna 2003, jolloin eri työkyvyttömyysetuudet yhdistettiin yhdeksi etuudeksi ja samalla osa- ja määräaikaisista etuuksista luovuttiin. Osatyökyvyttömyyseläkkeen korvaajaksi muodostui tuettu työ (fleksjob), jossa kunta maksaa osatyökykyiselle henkilölle palkkaan suhteutetun tuen tai erityisen työttömyysetuuden, jos tukityöpaikkaa ei ole heti saatavilla.
Viimeisimpiä uudistuksia on tehty Virossa ja Norjassa. Virossa tuli 1.7.2016 voimaan laki, jonka seurauksena nykyinen työkyvyttömyyseläke lakkaa vähitellen olemasta. Tilalle tuli uusi vajaakuntoisten työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu etuus (töövõimetoetus / work ability allowance). Samalla etuuden hallinnointi ja työkyvyn arviointi siirtyi sosiaalivakuutuslaitokselta (Sotsiaalkindlustusamet) työttömyysvakuutuskassalle (Töötukassa). Uudistuksen yhtenä tavoitteena on saada käänne jo useamman vuoden ajan jatkuneelle työkyvyttömyyseläkeläisten määrän kasvulle.
Norjassa viimeisin merkittävä järjestelmäuudistus tehtiin vuoden 2015 alussa, jolloin eläkkeen määräytyminen muuttui Ruotsin mallin mukaiseksi päivärahatyyppiseksi etuudeksi, jossa eläke lasketaan pääasiassa työkyvyttömyyttä edeltävien vuosien korkeimpien työtulojen perusteella, eikä enää eläkekarttuman ja tulevan ajan yhdistelmänä. Uudistuksen pääasiallisena tavoitteena on ollut toisaalta sovittaa järjestelmä paremmin uuteen vanhuuseläkejärjestelmään ja toisaalta kannustaa etuudensaajia työskentelemään jäljelle jäänyttä työkykyä vastaavasti. Uudessa järjestelmässä työkyvyttömyyseläkkeensaajan kokonaistulot kasvavat työtulojen myötä aina ilman tuloloukkuja tai työkyvyn uudelleen arviointia.
Viime vuosina monessa maassa on pyritty puuttumaan nuorten yleistyneisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin. OECD- sekä EU-maissa yhteinen tekijä nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden yleistymisessä on ollut psyykkisten ongelmien lisääntyminen tai niiden kattavampi diagnosointi.
Lue lisää Etk.fi:ssä:
- Alankomaiden, Norjan, Ruotsin ja Viron työkyvyttömyyseläkkeiden uudistuksista (pdf)
- Virossa työkyvyttömyyseläkkeet jatkossa työttömyysvakuutuskassasta (blogi)
Työkyvyttömyyseläkkeensaajien määrät
Eri maiden väestömäärien suuresta vaihtelusta johtuen työkyvyttömyyseläkkeiden yleisyyttä on hyvä tarkastella suhteuttamalla eläkkeensaajien lukumäärät työikäiseen väestöön. Monien maiden kohdalla työkyvyttömyyseläkkeensaajien osuuksissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia 2000-luvulla. Toisaalta osassa maita muutokset ovat olleet verraten vähäisiä.
Kehitykseen vaikuttavat osaltaan muun muassa talouden suhdannevaihtelut sekä väestön ikärakenteen muutokset. OECD:n (2010) mukaan laskusuhdanteen aikana työkyvyttömyyseläkkeensaajien määrät usein jonkin verran nousevat ja noususuhdanteen aikana laskevat. Muutokset eivät ole kuitenkaan kovin suuria, joskin ne ovat usein pysyväluonteisia.
Väestön ikääntyminen nostaa myös osaltaan työkyvyttömyyseläkkeensaajien määriä, koska ikääntyneiden työkyvyttömyysriski on suurempi kuin nuoremmilla. OECD:n mukaan ikääntyminen ei ole kuitenkaan ollut ratkaisevassa asemassa vertailumaissa havaitussa kehityksessä.
Työkyvyttömyyseläkkeiden lukumäärien kehitystä selittäviä tekijöitä ovat myös työikäisen väestön terveydentilan tai työkyvyttömyyseläkejärjestelmien muutokset. Nämä tekijät näyttäisivät OECD:n mukaan selittävän merkittävän osan viime vuosien kehityksestä eri maissa.
On hyvä huomioida, että eri maiden suora vertailu on vaikeaa, koska maiden välillä on runsaasti eroja siinä, millaisilla ehdoilla työkyvyttömyysetuutta voi saada ja mitkä etuudet ylipäätään luokitellaan työkyvyttömyyseläkkeiksi. Maiden välisiin eroihin vaikuttaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen ehtojen lisäksi myös se, mitä muita varhaisen työstä poistumisen väyliä on tarjolla.
Lue lisää Etk.fi:ssä:
Aiheesta muualla:
Työkyvyttömyyseläkkeiden taso
Kun työkyvyttömyyseläkejärjestelmien kokonaisetuusmenot suhteutetaan eläkkeensaajien lukumääriin, voidaan arvioida etuudensaajille maksettua keskimääräistä työkyvyttömyyseläkettä.
Norjassa ja Tanskassa keskimääräinen työkyvyttömyyseläke on noin 2 000 euroa kuukaudessa vuonna 2014. Alankomaissa keskimääräinen etuustaso on selvästi matalampi, vajaat 1 200 euroa kuukaudessa. Suomessa ja Ruotsissa työkyvyttömyyseläkkeet ovat puolestaan hieman Alankomaita matalampia, molemmilla noin 1 000 euroa, mutta selvästi korkeampia kuin Saksassa, jossa työkyvyttömyyseläke on keskimäärin vain runsaat 700 euroa kuukaudessa.
Useassa maassa työkyvyttömyyseläkkeiden reaalinen kehitys on polkenut paikallaan tai jopa alentunut vuoden 2000 jälkeen. Heikoin kehitys on ollut Saksassa, jossa keskimääräinen etuus on laskenut reilusta 900 eurosta noin 735 euroon kuukaudessa, mutta myös Alankomaissa, Ruotsissa ja Suomessa keskimääräisen työkyvyttömyyseläkkeen ostovoima on säilynyt ennallaan.
Osaltaan eläketasojen kehitys heijastelee työkyvyttömyyseläkkeensaajien ikärakenteen muutosta mutta myös eläkejärjestelmän rakennetta. Nuorten matalammat eläkkeet näkyvät tällöin yleensä myös keskimääräisessä eläketasossa. Poikkeavan kehityksen maista Tanskassa eläkkeen perustan muodostaa kansaneläke, jonka taso on korkea ja kaikille eläkkeensaajille sama iästä riippumatta. Norjassa puolestaan nuorille on säädetty korkeampi vähimmäiseläke kuin vanhemmille eläkkeensaajille.
Aiheesta muualla: