YEL:n uudistamisen tarpeesta on puhuttu lähes kymmenen vuoden ajan. Syynä tähän on lainsäädännön vaatimusten ja YEL-vakuuttamisen käytännön välillä ollut kuilu, joka on kasvanut vuosi vuodelta. Ristiriita on näkynyt yhtäältä ns. alivakuuttamisen lisääntymisenä ja toisaalta YEL-valtionosuuden kasvuna.

Alivakuuttaminen tarkoittaa, että työeläkeyhtiön yrittäjälle vahvistama työtulo on matalampi kuin laissa työtulolta edellytetty taso. Osin tästä johtuen maksutuloa ei ole kertynyt samaa tahtia kuin YEL-eläkemeno on kasvanut. Koska valtio on ottanut hoitaakseen YEL-eläkemenon ja maksutulon erotuksen, valtion YEL-meno ja samalla veronmaksajien maksuosuus yrittäjien työeläkkeiden hoitamisesta on kasvanut.

Finanssivalvonnan YEL-vakuuttamisen käytäntöä koskevan teema-arvion ja valvottavatiedotteen jälkeen paine asiantilan korjaamiseen kasvoi. Ministeri Sarkkisen kirjoituksessa kuvataan sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltua korjausesitystä ja sen perusteluja. Esitystä on valmisteltu eri tahojen työryhmätyönä ja sitä voi kuvata kompromissiksi, johon tuskin kukaan on täysin tyytyväinen, mutta johon kaikkien on ollut tyytyminen. Lakiesitys pyrkii täsmentämään nykylakia, kuten Suomen yrittäjien blogissakin on kerrottu.

Monet yrittäjät pelkäävät ja vastustavat voimakkaasti YEL:n täsmentämistä. Taustalla on useita perusteluja: osalla on eriävä näkemys eläkepolitiikasta ylipäätään, osa huolehtii yritystoiminnan edellytyksistä, osa näkee muutoksen kajoamisena yrittäjän itsemääräämisoikeuteen, osa pelkää aidosti toimeentulonsa puolesta. Monissa puheenvuoroissa näkyy näitä kaikkia näkökulmia ja turhautumista siitä, ettei yrittäjiä kuulla.

Kuullaanko yrittäjien ääntä?

Yrittäjiä yhdistää riskinottohalu, usko omiin kykyihin ja halu (pakkokin) pärjätä omillaan. Yrittäjät eivät kuitenkaan ole yhtenäinen joukko. On yksinyrittäviä ja työllistäviä yrittäjiä, pieniä ja suuria yrityksiä, eri yritysmuodossa toimivia, erilaisella työpanoksella ja erilaiselle asiakaskunnalle yritystoimintaa harjoittavia. Eroista johtuen yrittäjillä on aina ollut YEL:stä erilaisia mielipiteitä ja vaatimuksia.

Myöskään yrittäjiä edustavat etujärjestöt Suomen Yrittäjät SY ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK eivät ole kaikessa samaa mieltä. Yrittäjäkenttä puolestaan ei aina jaa etujärjestöjensä kantoja. Ei ole yhtä, kaikkien yrittäjien hyväksymää näkemystä YEL-vakuuttamisesta. Tämä on hyvä muistaa silloinkin, kun kritiikki näyttäytyy laajana. Niiden yrittäjien, joilla vakuutus on kunnossa ja jotka ymmärtävät uudistusta, ei tarvitse ilmaista mielipidettään. Palkansaajapuoleltakaan ei ole tarvetta kommentoida pieneltä näyttävää lakitäsmennystä, joka on linjassa palkansaajien työeläkelakien kanssa.

Millaisia muutoksia yrittäjät YEL:ltä haluaisivat? On niitä, joiden mielestä YEL tai koko eläkejärjestelmä Suomessa pitäisi uudistaa toisenlaiseksi. Joidenkin mielestä YEL:n voisi peräti lakkauttaa. Moni yrittäjä tuntuu ajattelevan, että YEL:n pitäisi olla vain yrittäjien päätettävissä oleva asia. YEL on kuitenkin osa Suomen kokonaiseläkejärjestelmää ja sosiaaliturvaa sekä työn tekemisen ehtoja, joten muidenkin kuin yrittäjien näkemyksillä on väliä. Ilman laajaa tukea ja poliittista tahtoa radikaalimmat muutosajatukset eivät etene.

Entä maltillisemmat ajatukset? Moni yrittäjä pitää YELiä tarpeellisena mutta on esittänyt korjausta vakuuttamisen perusteeseen. Heidän mielestään vakuuttamisessa pitäisi huomioida tulot, erityisesti yksinyrittäjillä. Yrittäjiä edustavat järjestöt SY ja EK ovat johdonmukaisesti vastustaneet tulotietojen käyttöä, joten tähän suuntaan valmistelua ei ole viety. Miksi näin? On kannatettu työpanoksen arvoon perustuvaa mallia ja epäilty kannustinvaikutuksia yritysmuodon valintaan, seurausvaikutuksia tulosuunnittelulle ja verotukselle sekä erilaisten yrittäjien vakuuttamisen eriytymistä.

YEL on lähtökohtaisesti yrittäjien vastuulla

Ohjelmallisin uudistusehdotus on tullut Suomen Yrittäjiltä. SY on ehdottanut, että YEL-vakuuttamisen alarajaa nostettaisiin ja yrittäjälle annettaisiin vapaus valita vakuuttamisen taso tämän rajan jälkeen. Alarajan nostolle ei kuitenkaan ole tullut muualta kannatusta. Yksi syy on, että sen pelätään lisäävän vähäistä ja satunnaista tuloa keräävien yrittäjien jäämistä sosiaaliturvan ulkopuolelle ja palkkatyön ulkoistamista eläketurvan kustannuksella. Mikään työmarkkinajärjestö ei ole myöskään kannattanut vakuuttamisen tasoa koskevan erivapauden antamista yrittäjille.

Työeläke ei ole yksilön valittavissa oleva säästötuote, vaikka moni yrittäjä sen sellaiseksi mieltää, vaan kollektiivinen elinkaaririskejä koskeva vakuutusjärjestely, jossa kaikki Suomessa työtä tekevät, yrittäjät mukaan lukien, ovat lähtökohtaisesti samoin ehdoin mukana, halusi sitä yksilönä tai ei. Yrittäjät vastaavat yrittäjien eläkkeiden rahoittamisesta siinä missä työnantajat ja palkansaajat vastaavat palkansaajien eläkkeiden rahoittamisesta. Suomen Yrittäjien esittämä erivapaus johtaisi siihen, että yrittäjäeläkkeiden laskua (YEL-eläkevastuu on korko-oletuksesta riippuen 30-40 miljardia euroa) siirrettäisiin muille. Laskulle ei ole kuitenkaan ilmoittautunut ottajaa.

Oma tuntumani on, että yrittäjien ja yrittäjäjärjestöjen toiveita on kyllä kuultu, mutta YEL-vakuuttamisen lähtökohtien tai Suomen kokonaiseläkejärjestelmän muuttamiselle ei ole laajaa tukea.

Työtulon epämääräisyys lakitäsmennyksen kohteena

YEL-vakuuttaminen perustuu työtulon käsitteeseen. YEL-työtulon on lain mukaan vastattava yrittäjän työpanoksen arvoa. Työpanoksen arvoksi on ajateltu se palkka tai korvaus, jonka yrittäjän pitäisi maksaa hänen tehtäväänsä hoitamaan palkattavalle sijaiselle.

YEL:n toimeenpano on ollut eläkevakuuttajalle vaikeaa, koska sillä ei ole tietoa yrittäjän työpanoksen määrästä tai laadusta. Työtulo on ollut myös yrittäjille epäselvä käsite. Yrittäjäjärjestöjen kiinnostus työtulon ohjeistamiselle on hiipunut ja yrittäjien halu toimia ohjeistuksen mukaan on vähentynyt. Käytännössä moni yrittäjä on ilmoittanut eläkelaitokselle työpanoksensa arvon alakanttiin eivätkä eläkelaitokset ole halunneet lähteä kiistauttamaan tätä.

Työtulo-käsitteen epämääräisyys on antanut yrittäjälle joustoa, ja käytännössä valinnanvapautta vakuuttamisen tasoa koskien. Moni yrittäjä vakuuttaa lain edellyttämää tasoa matalammin, saaden erotuksen verran rahaa omaan käyttöönsä mutta myös heikomman sosiaaliturvan ja työeläketurvan. On hyvin yleistä kuulla yrittäjien kertovan, että he ovat vuosikausia maksaneet minimiä – yrittäjän työpanoksen arvon kehittymisestä huolimatta – ja kehottavan muitakin tekemään näin, jotta jää enemmän rahaa sijoitettavaksi tuottoisampiin kohteisiin. Palkansaajalla tällaista ”valinnanvaraa” lakisääteisessä järjestelmässä ei ole ollut.

Työpanoksen arvon määrittelystä, sanamuodoista ja tulkinnasta keskusteltiin sosiaali- ja terveysministeriön YEL-työryhmässä pitkään. Esillä oli useita vaihtoehtoja, mm. minimiajattelua ja vaihteluvälejä, joita yrittäjät ja eläkelaitokset voisivat hyödyntää työtulon määrittelyssä. Niistä ei kuitenkaan löytynyt yhteistä näkemystä.

Työryhmäkäsittelyn pohjalta syntynyt lakiesitys ei muuta vakuuttamisen perustaa, tavoitteita eikä työtulon käsitettä. Se ainoastaan täsmentää sitä, mitä sijaisen palkalla tai korvauksella tarkoitetaan. Keskimääräistä korvausta pitäisi suhteuttaa kokoaikaisen yrittäjän tilanteessa hänen toimialansa yksityisen sektorin keskimääräiseen palkkatasoon. Muitakin tekijöitä pitää ottaa huomioon (kuten nytkin) mutta lakiesityksessä ei täsmennetä miten ja kuinka paljon. Vakuuttamisen ala- ja ylärajan säilyminen samana viittaavat siihen, että hajonnalle ja tapauskohtaiselle harkinnalle jää tilaa.

Millaisia seurauksia muutoksella olisi?

Lakitäsmennystä ei voine pitää radikaalina. Se on kuitenkin saanut yrittäjissä ärhäkän vastaanoton. Muutoksesta liikkuu erilaisia tulkintoja, vääriä ja liioiteltujakin, osa vielä höystettynä rajuilla vaikutusarvioilla. Yksinyrittäjien ja vähillä yrittäjätuloilla elävien keskuudessa on pelätty, että työtulo ”määrätään” epärealistisen korkeaksi tulotasoon nähden. Yleisin väärinkäsitys taitaa olla, että mediaanipalkat määrittäisivät vastedes automaatin lailla jokaisen yksittäisen yrittäjän työpanoksen arvon. Tätä lakiesitys ei esitä vaan nimenomaan vaatii huomioimaan yrittäjän toimialaa ja muutakin tietoa yrittäjätoiminnasta.

Esitys vaikuttanee työtuloja nostavasti niille yrittäjille, joilla työtulo on nykylaissa tarkoitettua tasoa selvästi matalampi. Niille, joilla työtulo on riittävän lähellä työpanoksen arvoa, ei laista seuraa muutoksia.

Vähälle huomiolle on jäänyt, että mahdollisessa tarkistuksessa on rajoitus yrittäjän tuloaseman suojaksi. Eläkelaitos voi nostaa yrittäjän vuosityötuloa korkeintaan 8 000 eurolla tai 20 prosenttia riippuen siitä, kumpi tarkoittaisi suurempaa muutosta työtuloon. Lakiesityksessä todetaan, että maksimikorotus minimillä vakuuttaneen kuukausivakuutusmaksuun olisi tällöin 170 euroa.

Koska työtulo on epämääräinen käsite ei ole mahdollista arvioida kuinka monella YEL-vakuutetulla työtulon tulisi muuttua ja kuinka suuria mahdolliset muutokset olisivat. Muutosten määrä ja suuruus ratkeavat eläkelaitosten ja yrittäjien soveltaessa uutta lakia ja aikanaan oikeuskäytännön myötä.

Eduskunnalla valinnan paikka

Radikaaleille YEL-muutoksille ei ole laajaa tukea. Vallitsevaan lainsäädäntöön tukeutuva lakiesitys täsmentää työtulon määrittämistä ja velvoittaa sen ajantasaistamiseen. Suurin osa yrittäjien kritiikistä kohdistuu yrittäjän vaikutusmahdollisuuksien pienentymiseen ja huoleen vakuutusmaksujen noususta. Yrittäjien esittämiä tietoja on kuitenkin huomioitava lakiesityksen toteutuessakin. Vakuutusmaksun nousu taas voi seurata vain niille, joilla nyt on selvästi työpanoksen arvoa pienempi työtulo, mutta silloinkin vain korotusrajauksen puitteissa.

Alivakuuttamisen yleistymistä on seurattu sivusta vuosia. Siksi nyt käsillä oleva lakitäsmennys on yrittäjien, YEL:n tulevaisuuden, työeläketurvan kokonaisuuden ja veronmaksajienkin kannalta tärkeä. Pallo on nyt päättäjillä. Pidetäänkö kiinni kompromissiesityksestä ja YEL-vakuuttamisen ehdoista monen yrittäjän vastustuksesta huolimatta? Jos ei, YEL voi jatkaa rapautumistaan jonkinlaiseksi minimimaksumalliksi ja veronmaksajat saavat kontolleen isomman siivun yrittäjäeläkkeiden rahoittamisesta.

Aiheesta muualla

Finanssivalvonnan teema-arvio Yrittäjän eläkelain (YEL) mukaisen vakuutuksen toimeenpanosta

Sosiaali- ja terveysministeriön blogi: YEL-uudistuksen tarkoituksena on yrittäjien sosiaaliturvan parantaminen

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi yrittäjän eläkelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta

Suomen yrittäjien blogi: Yrittäjän eläkelaki ja sen täsmentäminen

Suomen yrittäjien uutinen: YEL-uudistus herättää huolta ja pelkoja, joita ei saa jättää huomiotta

Kommentit (1)

1. Itsekin olen jonkinasteinen yrittäjä. Olen sitä mieltä, että YEL:istä pitäisi vakuuttamisvelvollisuudesta poistaa oma minimirajansa kokonaan (nykyisin noin 689 €/kk), ja korvata se Tyel-puolen vastaavalla, joka vuonna 2022 on 62,88 €/kk. Nykyään on niin paljon osa-aikaisia yrittäjiä, että on ongelmallista, ettei monelle osa-aikaista yrittäjyyttä harjoittavalle, kuten pitsaläheteille tai vaikka konsulteillekaan, kerry eläketuloa yrittäjätulostaan lainkaan. Se on ongelmallista sekä näiden yrittäjien kannalta että niiden yrittäjien ja palkansaajien kannalta, jotka maksavat eläkemaksunsa ja koittavat pärjätä kilpailussa sellaisten toimijoiden kanssa, jotka eivät lakisääteisiä tai muitakaan eläkemaksuja lainkaan maksa.

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti *

Nimi *

Sähköpostiosoite *

Δ