Väestöennuste yllätti ja puhuttaa
Tilastokeskuksen 24.10.2024 julkaisema väestöennuste oli osin odotettu, osin yllätyksellinen. Ennustelaskelma näyttää väestökehityksestä aikaisemmasta poikkeavaa tulevaisuuskuvaa ja on siksi käynnistänyt keskustelun ennusteen uskottavuudesta. Maahanmuutto-oletusta on kyseenalaistettu ja keskustelua on käyty ennusteen laatimisen tekniikasta, tahosta ja seurauksista.
Ennusteet puhuttavat, kun oletusten asettamistapa vaihtuu. Tilastokeskuksen väestöennuste on ns. deterministinen laskelma. Kolmella oletuksella on ratkaiseva merkitys laskelman tuloksille. Tätä korostaa se, ettei Tilastokeskus julkaissut herkkyyslaskelmia vaihtoehtoisilla oletuksilla.
Oletukset perustuvat vain siihen, mitä tiedetään nykytilasta ja menneisyydestä. Ennusteen laatijan kannalta visainen kysymys liittyy siihen, mitä tulisi olettaa datassa havaittujen tasojen ja trendien jatkumisesta. Tähän ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Valinnat ja niiden perustelu ratkaisevat trendilaskelman tulokset ja ennusteen uskottavuuden.
Vaikka ennustelaskelman luonne on ollut samankaltainen, oletuksia koskevien valintojen tekniikka on vaihdellut eri väestöennusteissa. 2000-luvun alkupuolella lopetettiin kuolevuustrendin taittaminen, mikä tuotti ison muutoksen väestön ikääntymistä koskevaan näkymään. Kolme vuotta sitten syntyvyysoletuksen perustelu vaihtui, kun useamman vuoden huomioimisesta siirryttiin käyttämään viimeisintä havaintoa oletuksena. Ja nyt uusimmassa ennusteessa maahanmuutto-oletuksen asettamistapa näyttäisi olevan erilainen kuin aiemmissa ennusteissa.
Eri aikoina tehtyjen valintojen seurauksena meillä on väestöparametrejä koskien käytössä eri tekniikat. Kuolevuus perustuu pitkien aikasarjojen hyödyntämiseen. Syntyvyysoletus perustuu vain viimeisimpään havaintoon. Maahanmuutto-oletuksessa historiatiedon hyödyntämistä on vähennetty, toisaalta viimeisintä havaintoa ei kuitenkaan sellaisenaan käytetä oletuksena.
Nyt nettomaahanmuutto-oletus on kolmen vuoden takaiseen oletukseen verrattuna 2,7-kertainen. Nettomaahanmuutto on ennustelaskelman mukaan 40 000 vuositasolla. Uusia asukkaita tulisi Suomeen vuosittain lähes saman verran kuin maassa syntyy lapsia. Näin iso muutos tuottaa tietysti täysin erilaisen väestönäkymän. Oletuksen uskottavuutta koettelee se, että Tilastokeskuksen maahanmuutto-oletus poikkeaa voimakkaasti muista Suomea koskevista ennusteista. Tasoa koskeva oletus on myös paljon korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa.
Miksi Suomeen muutettaisiin voimakkaammin kuin muihin Pohjoismaihin?
Eurostatin vuosi sitten julkaisemassa Suomea koskevassa ennusteessa maahanmuutto-oletus oli 15 000 henkilön paikkeilla. Myös YK:n väestöennusteessa oletetaan karkeasti noin 15 000 nettomuuton jatkuvan. Ruotsissa nettomaahanmuutto on vähentynyt voimakkaasti ja Ruotsin tilastokeskuksen ennusteessa oletetaan vuositasoksi peruslaskelmassa 30 000–35 000 nettomuuttoa, mikä väestöön suhteutettuna tuottaisi Suomelle selvästi alle 20 000 tason.
Tanskassa vuoden 2023 toteutunut nettomuutto oli 20 000, ja jotakuinkin tällä tasolla oletuskin näyttäisi olevan. Norjassa nettomaahanmuuttoa koskeva perusoletus vaihtelee 12 000–16 000 välillä. On helppo kysyä, miksi Suomeen muutettaisiin voimakkaammin kuin muihin Pohjoismaihin, varsinkin kun elintaso sekä yritysten ja talouden kasvunäkymät ovat näitä heikommat.
Tilastokeskuksen on syytä tehdä ennusteet jatkossakin
Jotkut ovat kaivanneet nykyisen deterministisen ennusteen tilalle stokastisia väestöennusteita. Nämä ovat kiinnostavia ja hyödyllisiä väestöepävarmuuden kanssa työskenteleville. Fiksusti toteutetulla peruslaskelmalla on kuitenkin paljon käyttöarvoa. Stokastisia laskelmia on sitä paitsi jo muutenkin olemassa ja tekeillä. Eivätkä tilastokeskukset muuallakaan stokastisia laskelmia juuri tee.
On myös ehdotettu, että väestöennusteen laatisi joku muu taho kuin Tilastokeskus. En pidä tätä hyvänä ajatuksena jo siksikin, että kaikissa EU-maissa tilastokeskukset tekevät väestöennusteita ja niiden data on kansainvälisten järjestöjen käytössä ja sille on standardinsa. Kyllä Suomessakin täytyy Tilastokeskuksen tehdä ennuste.
Ennusteen vastuutahon vaihtamista yksinkertaisempaa on huolehtia siitä, että Tilastokeskuksen ennusteen laatua pystytään pitämään yllä. Tähän ei tarvita merkittävää lisäinvestointia. Tilastokeskuksessa on osaavia ammattilaisia ja laadun varmistaminen vaatisi vain marginaalisen lisäpanostuksen.
Ehdotan, että Tilastokeskus jatkaa ennusteiden tekijätahona mutta ennusteen valmistelun ja oletusten valitsemisen tueksi perustetaan asiantuntijaryhmä. Se voisi koostua väestö- ja tilastotieteilijöistä, kuolevuuden, syntyvyyden ja maahanmuuton tutkijoista sekä ennusteita käyttävien tahojen asiantuntijoista. Tilastokeskus päättäisi silti itsenäisesti oletuksista, mutta laajempaan tietopohjaan perustuen ja parhaat asiantuntijanäkemykset huomioiden. Muutama kokoontuminen ja kokouskahvit riittäisivät panostukseksi.
Toinen ehdotukseni on, että valittujen perusoletusten ja niistä johdetun peruslaskelman lisäksi tuotettaisiin vaihtoehtoisilla oletuksilla herkkyyslaskelmat, joilla eri väestötekijöiden epävarmuus kvantifioituisi. Vaihtoehto-oletukset voisi johtaa saman asiantuntijaryhmän osaamiseen tukeutuen. Tuotetun ennusteen konsistenssin ja väestötekijöiden epävarmuuden arvioimista tukisi lisäksi se, että julkaistava ennuste sisältäisi paitsi vertailun aikaisempaan ennusteeseen myös kansainvälisiin ennusteisiin.
Väestöennusteen seurauksia kestävyyslaskelmille on hyvä harkita
Väestöennuste ei voi luvata varmaa tietoa tulevasta, mutta se voi olla syntyhetkellään perusteltu ja uskottava kuvaus väestönäkymästä. Tähän uskottavuuteen on perustunut se, että Tilastokeskuksen väestöennuste on otettu eläkejärjestelmän pitkän aikavälin laskelmien, sosiaaliturvan menoennusteiden ja julkisen talouden kestävyyslaskelmien pohjaksi. Kun väestöennustetta hyödyntävissä laskelmissa on sama väestöennuste pohjana, ne ovat siltä osin keskenään johdonmukaisia ja kohtuullisen yhteensopivia.
Jos väestöennustetta ei nähdä uskottavaksi, eivät sen pohjalle tehdyt rahoituslaskelmatkaan näytä uskottavilta. Kestävyyslaskelmia tekevät tahot, Eläketurvakeskus mukaan lukien, joutuvat nyt pohtimaan omien laskelmiensa oletuksia. Eläketurvakeskusta ja muita aktuaarilaskelmia tekeviä velvoittavat kansainväliset aktuaariohjeet, joissa ei hyväksytä yli- tai aliarvioivien oletusten käyttöä sosiaaliturvajärjestelmien rahoituskestävyyttä arvioitaessa.
Kestävyyslaskelmia tekevien olisi hyvä jakaa ajatuksiaan. Ennakoivan politiikan ja varautumisen kannalta olisi haasteellista, että eri tahot alkaisivat julkaista toisistaan kovin poikkeavia omia väestöennusteitaan ja niille tehtyjä laskelmia.
