Työeläketurvan luottomies
Matti Uimonen 1938–2023.
Eläketurvakeskuksen entinen toimitusjohtaja Matti Uimonen kuoli 85-vuotiaana 5. syyskuuta 2023 Espoossa. Hän oli kaksinkertainen evakko, syntynyt 5. kesäkuuta 1938 Viipurissa. Oikeustieteen kandidaatiksi hän valmistui Helsingin yliopistosta 1964 ja varatuomariksi 1969.
Matti Uimonen teki työuransa lähes kokonaan Eläketurvakeskuksessa (ETK). Hän aloitti ETK:ssa oikeustieteen ylioppilaana vuonna 1962 – samaan aikaan, kun yksityisen sektorin työeläkelait tulivat voimaan. ETK oli perustettu hoitamaan työeläkealan yhteisiä tehtäviä. Niistä keskeisiä olivat eläketurvan toimeenpanolle välttämättömien rekisterien ylläpito, tilastointi ja toimeenpanosta kertyneen tiedon käyttö tutkimukseen ja eläketurvan kehittämisen tueksi.
Uimonen eteni nopeasti urallaan: ETK:n lainopilliseksi johtajaksi hänet nimitettiin vuonna 1972 ja toimitusjohtajaksi 1974. Eläkkeelle hän jäi 41 vuoden palvelun jälkeen vuonna 2003.
Työeläkkeen ensimmäiset vuosikymmenet olivat voimakasta kehittämisen aikaa. Etuuksia parannettiin ja työeläketurvaa ulotettiin entistä laajemmalle, mm. yrittäjiin ja maatalouteen. ETK:n rooli uudistusten teknisessä valmistelussa ja toimeenpanossa oli keskeinen. Tätä työtä Uimonen johti varmalla otteella.
Uimonen oli mukana lukuisissa työeläketurvaa kehittäneissä komiteoissa sihteerinä ja häntä pyydettiin ahkerasti asiantuntijaksi eduskunnan eri valiokuntiin, erityisesti sosiaalivaliokuntaan. Hänellä oli laaja näkemys eläkeuudistusten suunnasta. Kantavana ajatuksena oli työurien pidentäminen jo silloin, kun suomalaisten keskimääräinen eläkkeelle jäänti-ikä oli voimakkaassa laskussa.
Hän oli työeläkkeen osaajana laajasti arvostettu. Työmarkkinakentässä häntä pidettiin ehdottomana asiantuntijana, jolle työeläketurva oli johtotähti. Uimonen myös esiintyi 1990-luvulla televisiossa Leo Lehdistön isännöimässä Tiistaitiimassa, missä hän kertoi kansantajuisesti eläkeasioista.
1990-luvun suuri lama iski myös työeläkevakuuttamiseen. Lama oli kohtalokas ETK:n luottovakuutukselle, joka oli tarkoitettu varmistamaan eläkesäätiöiden ja -kassojen maksukykyä, ja jota käytettiin myös työeläkeyhtiöiden myöntämien asiakaslainojen vakuutena.
Luottovakuutuksen puskurit oli mitoitettu kestämään 1930-luvun suuren laman veroiset tappiot, mutta sekään ei riittänyt. Luottovakuutusta pääomitettiin työeläkemaksun kautta ja se siirrettiin työeläkealan perustamaan Garantia-luottovakuutusyhtiöön. Uimosen rooli kriisin ratkaisemisessa oli keskeinen ja prosessi oli hänelle raskas. Hän on kuvannut tapahtumia ETK:n 50-vuotisjuhlakirjaan kirjoittamassaan artikkelissa otsikolla Joutsenesta ankanpojaksi.
Suuri lama vei myös Eläke-Kansan ja eräitä muita eläkelaitoksia selvitystilaan ja konkurssiin. Työeläkelaitosten konkurssiyhteisvastuun edellyttämä rahaliikenne, vastuunjakoselvittelyt ja vakuutuskannan siirrot muihin eläkelaitoksiin vaativat ETK:lta huomattavan työpanoksen. Uimosen johdolla tämäkin työ tuli vastuullisesti ja luotettavasti hoidetuksi.
Kansainvälinen toiminta ja erityisesti pohjoismainen yhteistyö oli Uimoselle tärkeää. Hän osallistui säännöllisesti ISSA:n (International Social Security Association) kokouksiin ja pohjoismaisten sosiaalivakuutuslaitosten pääjohtajakokouksiin. Näissä verkostoissa hänelle muodostui lukuisia pysyviä ystävyyssuhteita.
Uimonen toimi aktiivisesti Viipurin Taloudellisessa Korkeakouluseurassa. Hän oli seuran sihteeri ja varainhoitaja vuosina 1991–2008. Seuran suuri ponnistus oli vaikuttaa siihen, että Lappeenrannan teknisessä yliopistossa aloitettiin kauppatieteiden opetus. Yliopisto promovoi Uimosen kauppatieteiden kunniatohtoriksi vuonna 2004.
Persoonana Matti oli huumorintajuinen, mutkaton ja helposti lähestyttävä. Työntekijöiden yhdenvertaisessa kohtelussa Matti oli edelläkävijä. ETK:ssa ei ollut käytössä erillisiä herrahissejä tai johdolle omaa ruokalaa. Matti osallistui aina henkilöstön tulokaskoulutukseen. Hänelle jokainen etk:lainen oli tärkeä muodollisesta asemasta riippumatta.
Matin johdolla luotiin ETK:n ensimmäiset arvot yhteistyössä koko henkilöstön kanssa. Arvot ovat kestäneet aikaa ja ovat ytimeltään edelleen samat.
Matti oli avoin uusille ratkaisuille ja hänen aikanaan ETK koki valtavan muutoksen virastosta tietotaloksi. Matin myönteinen asenne vauhditti siirtymää moderneihin tietokantoihin, toimistojärjestelmiin ja standardoituun tietoliikenteeseen. Hän näytti myös esimerkkiä ottamalla ensimmäisenä käyttöön sähköisen kalenterin, joka oli kaikkien etk:laisten katsottavissa.
Moni muistaa Matin myös hauskana seuramiehenä. Hän isännöi niin työeläkealan yhteistyökumppaneita kuin kansainvälisiä vieraitakin, oman talon väkeä unohtamatta. Hän oli huomaavainen isäntä palvelusvuosilounailla ja tuttu näky myös pikkujoulujen tanssiparketilla.
Kunnon ylläpito hoitui hyötyliikunnalla. Uimonen pyöräili työmatkat Laajalahdesta Pasilaan. Hän oli ahkera uimari ja kuntonyrkkeilijä.
Matti oli myös ulkoilmaihminen. Hän viihtyi talvella tuntureilla laskettelemassa ja kesällä vesillä. Hän joskus laskeskeli viettäneensä ainakin kaksi vuotta elämästään veneessä. Purjeveneen lisäksi hänen ylpeyden aiheensa oli hydrokopteri. Sillä pääsi mökille Inkoon saareen kelillä kuin kelillä.
Inkoon mökistä tulikin ajan mittaan Matille ja hänen puolisolleen Riitalle yhä tärkeämpi vapaa-ajanviettopaikka, ja se oli sitä myös heidän lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Inkoon mökillä uitiin ja suppailtiin, syötiin ahvenfileitä ja tehtiin saariretkiä.
Mattia jäävät kaipaamaan Riitta, tyttäret Meela, Minna ja Joela, viisi lastenlasta ja laaja ystäväpiiri. Matin siunaustilaisuudessa oli paikalla omaisten lisäksi ystäviä, kollegoita ja kumppaneita työuran varrelta.
Jukka Rantala, Riitta Lindström ja Bo Lundqvist
