Työeläkelaitosten ylijäämä ja komission velkalaskelma – mitä tapahtui?
Suomen lakisääteisten työeläkkeiden rahoitus on omalaatuinen, koska osa työeläkemaksusta rahastoidaan. Kansantalouden tilinpidossa Suomen työeläkelaitosten ylijäämä huomioidaan julkisyhteisöjen rahoitustasapainossa. Työeläkelaitosten ylijäämä pienentää julkisyhteisöjen alijäämää. Euroopan komissio muutti hiljattain pitkän aikavälin velkalaskelmiaan, eikä työeläkelaitosten ylijäämän enää oleteta vähentävän julkista velkaantumista. Mistä tässä oikein on kyse?
Aloitetaan perusteista. Yksityisen sektorin työeläkkeiden rahoitus toimii niin, että palkasta peritään eläkemaksu. Osa tästä maksusta rahastoidaan myöhemmin maksettavaa eläkettä varten. Loput maksusta käytetään jakojärjestelmän periaattein eli osa maksusta siirtyy suoraan nykyisille eläkeläisille eläkkeenä. Eläkkeelle siirtyessä rahastoidut eläkevarat puretaan, ja niillä maksetaan osa eläkkeestä. Loppuosan eläkkeensaajan eläkkeestä rahoittavat kulloisetkin työssäkävijät.
Tällainen osittainen rahastointi on lakisääteisten eläkkeiden rahoitustapana hyvin harvinainen. Kanada on Suomen lisäksi yksi harvoista maista, jossa lakisääteiset eläkkeet rahoitetaan osittaisella rahastoinnilla.
Yleisempi tapa on puskurirahastointi. Tällöin eläkemaksuja rahastoidaan silloin, kun väestörakenne on nuori. Myöhemmin kun väestörakenne on ikääntyneempi, rahastoja aletaan purkaa. Rahastoja kerrytetään, jotta työeläkemaksua ei tarvitse nostaa eläkemenojen kasvaessa, ainakaan niin paljoa. Rahastot ovat tasaamassa perättäisten sukupolvien välisistä kokoeroista johtuvaa rahoitushaastetta. Jos puskurirahasto onnistutaan kasvattamaan tarpeeksi suureksi, voidaan sijoitustuotoilla pitää maksua alempana. Tällöin rahastoa ei välttämättä pureta.
Suomen julkisen sektorin eläkkeet rahoitetaan puskurirahastoinnilla. Suomi ei ole euroalueella yksin vaan myös Luxemburgilla on suhteellisen kookas työeläkkeiden puskurirahasto. Luxemburgin rahastossa on varoja reilun neljän vuoden eläkemenon verran. Komission velkalaskelman muutos koski myös Luxemburgia.
Mikä muuttui?
Nyt keskusteluun on noussut Euroopan komission tekemä muutos Suomen velkasuhteen kehitystä koskevissa pidemmän aikavälin laskelmissa.
Komissio arvioi pitkän aikavälin velkakehitystä julkisen talouden alijäämän pohjalta. Aiemmin komission laskelmissa kansantalouden tilinpidon mukainen työeläkelaitosten ylijäämä on vähentänyt julkisen velan määrää pitkällä aikavälillä. Laskelmien oletuksena nimittäin on, että karttuneella ylijäämällä vähennettäisiin pidemmällä aikavälillä julkista velkaa. Näin ei todellisuudessa ole, koska työeläkelaitosten ylijäämää ei käytetä julkisen velan maksuun, vaan sillä varaudutaan tulevien työeläkkeiden maksamiseen.
Nyt ylijäämää ei enää huomioida. Ajatus on, että kun alijäämän laskelma ei enää sisällä tekijöitä, jotka eivät vaikuta julkiseen velkaan, velkasuhde kehittyy pitkällä aikavälillä realistisemmin. Kyseessä on muutos komission pitkän aikavälin velkalaskelmaan.
Mikä on työeläkelaitosten tilinpidollinen ylijäämä?
Työeläkelaitosten ylijäämä on VM:n tuoreimman ennusteen mukaan noin prosentti suhteessa bruttokansantuotteeseen. On hyvä kertoa, mitä tällä tarkoitetaan. Jos eläkkeet rahoitettaisiin jakojärjestelmällä, ei mitään tilinpidollista ylijäämää muodostuisi. Joka vuosi eläkemaksuja kerättäisiin juuri sen verran, että eläkemenot katettaisiin.
Kansantalouden tilinpidossa työeläkelaitosten ylijäämä lasketaan yksinkertaistaen seuraavasti: ylijäämä on työeläkemaksutulon ja rahastojen omaisuustulon (noin 2/3 on korko- ja osinkotuottoja) summa vähennettynä eläkemenoilla ja kuluilla. Jatkossa tämän tilinpidollisen ylijäämän ei lasketa vähentävän velkaa pitkällä aikavälillä.
Kansantalouden tilinpidossa työeläkelaitoksille syntyvä ylijäämä ei lähtökohtaisesti ole eläkkeiden rahoituksen näkökulmasta aitoa ylijäämää. Yksityisellä sektorilla rahastoidun eläkkeenosan vastuuvelka maksetaan maksuilla ja niille saatavalla tuotolla. Eli sijoitukset tuottavat mutta myös vastuuvelka kasvaa ajan myötä.
Myös julkisen sektorin puskurirahastojen osalta tulkinta on sama, vaikka niihin ei kohdistu samanlaista vastuuvelkaa. Karttuneilla puskurirahastoilla maksetaan työeläkkeitä tulevaisuudessa, eikä niillä rahoiteta muita menoja, kuten julkista velkaa.
Komissio ja VM näkevät, että kun työeläkelaitosten ylijäämä on poistettu pitkän aikavälin velkalaskelmista, käsitys julkisen velan kehityksestä on todenmukaisempi kuin laskelmassa, jossa ylijäämä olisi otettu mukaan.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta on selvää, että olemassa olevat rahastot vahvistavat työeläkkeiden rahoitusta tulevaisuudessa.
Lähteet:
- Muutos komission tavassa ennustaa Suomen julkista velkaa oli tarpeellinen (Valtiovarainministeriö)
- Kansantalouden tilinpito (Tilastokeskus)
