Stay-bonus vuodelta 1961
En usko, että Työntekijäin eläkelain (TEL) säätämisen tavoitteena vuonna 1961 olisi ollut sitouttaa työntekijöitä. Mahdollisesti tämä näkökohta ei tullut edes lainsäätäjien mieleen. Kuitenkin riippumatta lainsäätäjien tavoitteista sitouttaminen oli lain eräs seuraus.
Runsas kymmenen vuotta sitten stay-bonus tuli yleisesti tunnetuksi. Finnair ajautui finanssikriisin jälkeen vaikeuksiin ja joutui säästämään työvoimakustannuksistaan. Toisaalta yhtiö ei halunnut menettää avainhenkilöitään. Niinpä avainhenkilöille räätälöitiin stay-bonus, jolla kyseinen ryhmä pyrittiin pitämään yhtiön palveluksessa.
Finnairin bonusjärjestelyllä oli epäilemättä hyvät perustelunsa, vaikka toteutus saattoi olla altis pätevällekin kritiikille. Merkitykseltään ja laajuudeltaan Finnairin bonus kuitenkin kalpenee heinäkuussa 1961 säädetyn TEL:n rinnalla.
Keskeiset TEL:n piirteet olivat seuraavat. Uuden eläkelain piiriin tulivat alle 55-vuotiaat. Eläkettä karttui prosentti vuodessa ja sen suuruus määräytyi kunkin työsuhteen lopun kahden parhaan vuoden perusteella ilman ansiokattoa. Lyhyet työsuhteet eivät kartuttaneet eläkettä lainkaan. Eläkkeet indeksoitiin seuraamaan yleistä ansiotasoa, ja ne rahoitettaisiin osin jakojärjestelmäperiaatteella. Lain alkuaikoina ajateltiin, että ennakkorahastoinnin rooli muodostuisi merkittäväksi. Käytännössä jakojärjestelmästä tuli kuitenkin keskeinen rahoituslähde.
Loppupalkkaperiaate korosti uran loppupuolen ansioita. Kun myös lain voimaantuloa edeltänyttä palvelusta luettiin vakuutettujen hyväksi, eläkkeet tulivat verraten nopeasti voimaan. Jakojärjestelmärahoitus kuitenkin siirsi kustannuksia tulevaisuuteen. Kustannusten siirtyminen korostui, koska työnantajat saattoivat lainata edullisin ehdoin sen osan eläkemaksuista, jota ei tarvittu välittömästi eläkkeiden maksuun. Tämä oikeus takaisinlainaukseen oli rahanarvoinen etu säänneltyjen rahamarkkinoiden Suomessa.
Kun eläkkeestä tuli kannustin olla vaihtamatta työpaikkaa
Kuvatut säännöt loivat suurimmalle osalle työntekijöistä kannusteen olla vaihtamatta työpaikkaa. Mutta erityisesti kannustin koski kunkin työnantajan avainhenkilöitä. Jos ansiokehitys oli nousujohteisella uralla, eläke heikkeni työpaikan vaihdoksen takia mahdollisesti merkittävästikin. Erityisesti kannustin toimi suurissa yrityksissä, koska vain niiden sisällä on merkittävämpää potentiaalia urakehitykselle. Samaan aikaan tämä kannustinjärjestelmä edellytti työnantajilta vain vähäisiä maksuja.
Luonnollisesti eläkesäännöt kannustivat työntekijöitä pysymään Suomessa samalla, kun ne kannustivat jatkamaan vakiintuneen työnantajan palveluksessa. Vielä 1960-luvun alussa Ruotsi ei houkutellut suomalaisia sankoin joukoin, mutta vuosikymmenen lopulla tilanne oli jo täysin toinen. Näin jälkikäteen arvioiden tämä puoli sitouttavassa eläketurvassa oli ehkä onnekas ja hyödyllinen asia koko maalle. Köyhä maa paransi pitovoimaansa avainhenkilöistä eläkelupauksella. Tietysti hintana oli laskun siirtäminen myöhempään aikaan.
En väitä enkä usko, että TEL:n säätämisen tavoitteena olisi ollut sitouttaa työntekijöitä työnantajiinsa ja samalla Suomeen. Mahdollisesti tämä näkökohta ei tullut edes lainsäätäjien mieleen. Kuitenkin riippumatta TEL:n säätäjien tavoitteista sitouttaminen oli lain eräs seuraus. Toki loppupalkkaperiaate oli tuolloin käytössä muissakin maissa, tosin tyypillisemmin yrityskohtaisissa eläkkeissä.
Samaan aikaan Itä-Saksa rakensi muurin
Täsmälleen TEL:n säätämisen aikaan Itä-Saksa paini akuutin kannustinongelman kanssa. Suuria määriä työikäisiä itäsaksalaisia siirtyi korkeamman elintason ja vapaamman elämän perässä länteen. Selvästikään maan johto ei pitänyt korkeamman tulevan elintason lupaamista riittävänä ratkaisuna kilpailussa työvoimasta. Tämän tiedämme, koska 13.8.1961 pystytettiin Berliinin muuri estämään ihmisten joukkopakoa. Luonnollisesti maan johto kiisti muurin tarkoituksen kutsuen sitä antifasistiseksi suojavalliksi.
Lopulta muuri jäi surulliseksi historian muistoksi. On sinänsä kiinnostava huomata, että Itä-Saksan eläkejärjestelmä osoittautui pysyvämmäksi kuin muuri. Saksan liittotasavalta turvasi konkurssin tehneen naapurinsa eläkkeet ja vielä tämän päivän eläkeläisille maksetaan Itä-Saksassa kartutettuja eläkkeitä.
Sittemmin TEL on muuttunut TyEL:ksi, ja lainsäädännön stay-bonus luonne on karsittu pois. 1960-luvun eläkkeitä on jo paljolti maksettu pois. Eläke-etuja kuitenkin laajennettiin oleellisesti 1970- ja 1980-luvuilla, mikä tarkoitti kustannusten siirtoa entistä enemmän tulevaisuuteen. Näiden kustannusten kanssa elämme nähtävissä olevan tulevaisuuden. Kustannusten hallinta onkin ollut keskeinen huomion kohde eläketurvan kehittämisessä jo pitkään. Samalla rajat ylittävä muuttoliike ja kansainvälinen kilpailu työvoimasta ovat myös mitä suurimmassa määrin yhä tosiasioita. Ehkäpä säännöksiä kehitettäessä näihinkin näkökohtiin olisi hyvä kiinnittää vakavaa huomiota.
Mielenkiintoinen näkökulma, itse olen joskus ajatellut, että TEL:n alkuvuosien ankaralla pitäytymisellä loppupalkassa (ja 90-luvulle asti kaksi keskimmäistä neljästä viimeisestä -säännössä) haluttiin osin ylläpitää jonkinlaista tasa-arvoisen työelämän ”kaikilla on mahdollisuus menestyä”, juoksupojasta johtajaksi -myyttiä ja luoda uskoa urakehitykseen. Mutta kyllä tämä stay-bonus on samansuuntainen, mutta parempi selitys (tai tahaton seuraus muista syistä tehdylle ratkaisulle). Joillakin toimialoilla niitä ylitöitä yms. kertyi kovasti viimeisille työvuosille. Tuohon aikaan tunnettiin hyvin eläkkeen laskentasäännöt.
Noihin aikoihin tosiaan laskentasääntöjen tunteminen oli hyödyksi. Epäilemättä ne sitten myös hyvin tunnettiin.
TEL-järjestelmässä eläkkeen sitomisella viimeisien vuosien palkkaan haluttiin taata eläketulo siihen ansiotuloon, joka oli eläkkeelle jäädessä saavutettu. Siinä mielessä tuo stay-bonus vaikutti tarkoituksella rakennetulta niille, joilla urakehitys ja nouseva palkkakehitys oli mahdollinen. Duunarien pitkiä työsuhteita siinä ei ehkä niinkään ajateltu, sillä usein parhaimmat palkat saavutettiin urakka- ja ylitöistä, joita ei enää lähellä eläkeikää jaksanut painella. Tällaisia havaintoja ainakin saattoi tehdä niistä laskelmista, joita tehtiin runsaasti, kun eläkkeen määräytymistä on muutettu vuosien varrella.