Blogit

Yrittäjän työeläkevakuutusta sanotaan byrokraattiseksi ja kankeaksi. Muutosten tekeminen vakuutukseen koetaan vaikeaksi ja kaikista muutoksista annetaan erillinen päätös. YEL-työtulokin on vaikea käsite. Tuntuu siltä, että muutoksia työtulon määrään on hankala tehdä ja kaveri sanoo, että työtulo kannattaisi laittaa tämän vuoksi mahdollisimman alhaiseksi. Mikä järki tässä kaikessa byrokratiassa on?

Vastikään julkaistussa Pensions Outlook 2018 -julkaisussa OECD kannustaa jäsenmaitaan kehittämään perhe-eläkkeitä. Argumentit ovat hyvin samanlaisia kuin vuonna 2017 julkaistussa sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän selvityksessä.

Osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevältä edellytetään YEL-vakuutusta, mikäli omistusosuus on vähintään 30 prosenttia. Kaikista YEL-vakuutetuista onkin tällaisia osakeyhtiöosakkaita noin 40 prosenttia. Tässä kirjoituksessa esittelen osakeyhtiöyrittäjien piirteitä ja pohdin, pitäisikö YEL-vakuuttamiseen vaadittua omistusosuusrajaa laskea nykyisestä.

Työeläkkeiden rahoituksen peruspalikoita ovat eläkemenojen lisäksi palkoista perittävät eläkemaksut ja -varat sekä niille saadut sijoitustuotot. Yleensä julkisessa keskustelussa korostetaan eläkemaksujen merkitystä. Sijoitusten roolia ei kuitenkaan kannata unohtaa, sillä eläkkeiden rahoituksen suurimmat uhat ja mahdollisuudet saattavat liittyä jatkossa juuri sijoitustuottoihin.

Eläkkeelle ehtineiden naimissa olevien miesten elinkaaren ansiot ovat olleet lähes kaksinkertaisia verrattuna naimattomiin. Naisten väliset erot eri siviilisäädyissä ovat selkeästi pienempiä. Miksi näin on? Kysymykseen ei ole helppoa vastausta, mutta faktat ja selitys ilmiölle ovat Matin ja Tepon hallussa.

Hollanti sijoittui kärkipaikalle vuosittain julkaistavassa Mercerin eläkejärjestelmävertailussa. Maan hyvä sijoitus selittyy hyvällä perusturvalla, korkealla eläkerahastoinnilla sekä maan taloudellisella tilanteella. Maassa on OECD:n mukaan euroalueen korkein eläkkeiden teoreettinen nettokorvausaste. Mutta Hollanti on myös yksi harvoja Euroopan maita, joissa maksussa olevia (työmarkkina)eläkkeitä on jouduttu leikkaamaan, eikä monen eläkkeitä ole indeksoitu kymmeneen vuoteen.

Tulorekisterin myötä sen tietojen hyödyntäjät saavat nykytilaan verrattuna ajantasaisempaa tietoa käyttöönsä. Työnantajalle siirtyminen yhteen luukkuun palkkailmoituksissa on myös tervetullut muutos.

Ystäväni on yrittäjä. Hänen mielestään YEL-vakuutus on turhan kallis, ja hän pohti, että saisi samanlaisen eläketurvan halvemmalla muualta. Jäin miettimään asiaa. Mitä YEL-vakuutuksen kaltainen yksityinen vakuutusturva voisi maksaa, jos sellainen vakuutus olisi markkinoilla tarjolla? Arvioin vakuutuksen hintaa laskelmalla.

Suomi on EU-vertailussa yrittäjien eläkevakuutuksen kattavuudessa kärkimaita. Aivan aukotonta ei YEL-turva ja sitä kautta muu sosiaaliturva kuitenkaan Suomessakaan ole. Eläketurvan kannalta huono kehityskuva olisi, että YEL:n ulkopuolelle jäisi nykyistä useampi.

Viime aikoina on keskusteltu paljon eläkejärjestelmän reiluudesta. Huomiota on herättänyt alhainen syntyvyysaste, joka jatkuessaan heikentää eläketurvan rahoituspohjaa. Keskustelua on käyty myös suurituloisten eläkeläisten määrästä. Samanlaista keskustelua käydään myös muualla Euroopassa. Kysymys reilusta sukupolvisopimuksesta on tulenarka ja monimutkainen. Yksi keino selkeyttää keskustelua on hahmottaa sitä Musgraven säännöllä.