Blogit

Syntyvyyden matalasta tasosta ja sen aiheuttamista ongelmista eläkkeiden rahoitukseen on puhuttu paljon. Kuitenkaan syntyvyyden matala taso ei itsessään aiheuta eläkemaksun korotuspainetta. Jos eliniät eivät pitenisi nykyisestä, eläkemaksun korotuspaine lähestulkoon poistuisi.

Köyhyyttä tutkitaan yhä useammin myös muiden kuin tuloihin perustuvien mittarien avulla. Aineellisella puutteella viitataan siihen, että henkilö kokee vastentahtoista puutetta hyödykkeestä, jonka voidaan nähdä edustavan tavanomaiseksi yhteiskunnassa katsottavia elinoloja. Tutkimuksemme perusteella 60–70-vuotiaat kokevat vähemmän aineellista puutetta kuin muut ikäryhmät.

Eläkekoulutusten kohtaamiset muuttuivat viime keväänä rysäyksellä. Muutos on koettu sekä myönteisenä että kielteisenä – ja kaikkea siltä väliltä. Koronan takia emme Eläketurvakeskuksessa peruneet yhtään eläkelaitoksille suunniteltua eläkekoulutusta, sillä toteutimme kurssit verkon välityksellä. Oppimisen perusasiat pysyvät silti ennallaan.

Työeläke kertyy työansioista. Lisäksi tietyistä sosiaalietuuksista tai ns. palkattomilta ajoilta kertyy työeläkettä, kuten sairausajalta ja ansiosidonnaiselta työttömyyspäiväraha-ajalta. Mutta miksi näin on? Asia juontaa juurensa jo työeläkkeen alkuajoilta.

Kevytyrittäjiä työllistävien yritysten yhteydenotot Eläketurvakeskukseen (ETK) ovat viime aikoina lisääntyneet. Kysyjiä askarruttaa, onko kevytyrittäjä yrittäjä vai työntekijä, ja kenen vastuulla lakisääteinen työeläkevakuuttaminen on.

Luottamus eläketurvaan on vahvaa työnantajasektorista riippumatta. Yrittäjien luottamus ei juuri eroa palkansaajista. Mielipiteet työssäkäyvien välillä ovat hämmästyttävänkin yhdenmukaisia.

Antti lähinnä surffaili aikuisikänsä, Liisa kävi pienipalkkaisissa töissä, mutta eläkkeessä se ei suuremmin näy. Onko sillä väliä? Tämä surffarin ongelma on tuttu yhteiskuntatieteissä. Viime vuosisadan merkittävimpiin filosofeihin kuuluva John Rawls vastusti perustuloa, koska ”Malibun rannoilla surffaavien tulisi elättää itsensä eikä kuluttaa yhteisiä varoja”.

Yksi eläkejärjestelmän rahoituksen ja tulevaisuudennäkymien kulmakivistä muodostuu eläkevarallisuudesta ja sen hoitamisesta. Eläkevarojen sijoitustoimintaan, kuten mihin tahansa sijoituksiin, liittyy kuitenkin riskejä. Ovatko suomalaiset huolissaan näistä riskeistä? Entä kuinka paljon suomalaiset luottavat sijoitustoimintaan ja onko sillä merkitystä eläkejärjestelmää kohtaan koettuun luottamukseen?

Kuuntelin hiljan Nordnetin rahapodia eläkejärjestelmästä. Nordnet on osake- ja rahastovälittäjä, ja sen podcastissa tausta ja tulokulma tietysti näkyvät. Jakson argumentti oli lyhyesti tämä: suomalainen eläkejärjestelmä on kallis ja tehoton, maksu 25 prosenttia palkasta menee ”kankkulan kaivoon”, eikä eläkeläinen saa järjestelmästä mitään ulos. Puolta halvemmalla on kuulemma mahdollista saada huomattavasti suurempi eläke kaikille. Käytännön esimerkkinä kerrottiin, että keskituloinen palkansaaja saisi maksut itse sijoittamalla keskimäärin kahden miljoonan euron eläkepotin.

Sinun vanhuudenturvasi lymyilee työeläkerahastoissa. Mitä sille kuuluu? Eläketurvakeskuksen julkaisemien työeläkkeiden rahavirtatilastojen voisi ajatella kiinnostavan myös tavallista eläkemaksajaa. Tilastojen tulkitseminen vaatii silti melkoisesti rahoitussäännösten tuntemusta.