Nuoret ovat miettineet ehdotuksiaan tilanteessa, jossa heidän luottamustaan eläkejärjestelmään haastavat Suomen heikko talouskehitys, matala syntyvyys, valtiontalouden kurja tila sekä ikääntymisen luoman menokasvun vääjäämättömältä näyttävä jatkuminen. Ja kun nuorten tulevaisuususkoa koettelevat vielä ilmastonmuutos, sodat ja huolet koulutuksesta, mielenterveydestä ja työmarkkinoille pääsystä, on ymmärrettävää, etteivät nuoret halua eläkejärjestelmästä lisää taakkaa harteilleen. 

Nuorten ääntä tarvitaan 

On erinomaista, että nuoret esittävät aktiivisesti ajatuksiaan eläketurvaa koskien. Se on edellyttänyt nuorisoalan järjestöissä perehtymistä eläkejärjestelmään ja kannanmuodostukseen aktivoimista. Nuorten kannattaa olla kiinnostuneita eläkejärjestelmästä ja sen uudistamisesta, koska maksunkorotuspaineet ja uudistuspäätökset kohdentuvat voimakkaimmin juuri heihin. Nuoret ovat pisimpään järjestelmän rahoittajina. Toisaalta mahdolliset etuusmuutokset koskettavat nekin heitä täydellä painollaan.  

Jos päätöksenteossa otettaisiin huomioon vaikutusten kohteena olemisen kesto, nuorten sanalla pitäisi olla suurempi paino. Käytännössä tilanne voi olla juuri toisinpäin, nuorten ääni kuuluu heikommin kuin varttuneempien. 

Merkittävin nuorten uudistuskohde on työeläkeindeksi 

Selkeästi voimakkaimmat nuorten uudistusehdotukset koskevat työeläkkeiden indeksitarkistuksia. Ehdotuksissa on peräti kaksi indeksileikkausta, määräaikainen indeksijäädytys ja pysyvä indeksisäännön heikennys. Voi tietysti kysyä, tarvitaanko kahta indeksiheikennystä, kun yksistään pysyvällä indeksisääntömuutoksella saattaisi täyttyä eläkeuudistukselle asetettu sopeutustavoite.  

Vaikutukseltaan voimakkain nuorten ehdottama toimi on, että työeläkeindeksi olisi jatkossa vain kuluttajahintojen muutokseen perustuva. Koskiessaan kaikkia maksettavia eläkkeitä tällä olisi iso vaikutus työeläkemenoon ja edelleen maksuihin. Tietysti vaikutus olisi voimakas myös eläketasoihin ja eläkkeensaajien suhteelliseen asemaan. Kuluttajahintaindeksiin siirtyminen ei ole uusi ehdotus, ja ehdotuksesta heräävä keskustelukin toistanee tuttuja näkökantoja. Nuorten suunnasta ehdotettuna se on kuitenkin looginen, sillä toimi vaikuttaisi nopeasti, pienentäisi ikääntymiseen liittyviä menoja ja vähentäisi nuorille kohdentuvaa maksurasitetta. Toki nuoret olisivat aikanaan itse ehdotuksensa kohteenakin. 

Vaikka indeksin määräaikaista jäädyttämistä koskeva muutosehdotus ei ole yhtä voimakas, epäilen, että nuoret tulevat saamaan tästä kiukkuisimman palautteen. Ehdotuksen mukaan vuosina 2027-2032 eläkkeitä ei tarkistettaisi lainkaan, jolloin niiden reaalinen arvo todennäköisesti laskisi. Menovaikutus olisi suuri, noin kolme prosenttiyksikköä palkkasummaan suhteutettuna vuoden 2030 paikkeilla.

Indeksitarkistuksesta saatava laskennallinen säästö kanavoitaisiin ”sukupolvirahastoksi” (käytännössä ilmeisesti lisärahastoinniksi). Nuorten ajatus on, että se auttaisi aikanaan eläkkeiden maksamisessa ja menovaikutuksen ohella osaltaan laskisi maksun nousupainetta. Toimi tuottaisi tietysti säästöä eläkemenoissa kuuden vuoden ajan, mutta myös sen jälkeen, sillä niiden eläkkeet, jotka ovat toimen kohteena, jäisivät pysyvästi heikommiksi. Siksi jäädytyksen sukupolvivaikutus olisi suuri, eniten menettäisivät noin vuosina 1940-1965 syntyneet.

Ehdotuksesta syntynee värikäs oikeudenmukaisuuskeskustelu, josta ei puuttune vastakkainasettelua nuorten sekä suurten ikäluokkien eläkkeensaajien välillä. 

Rahoitusvastuun siirto ei tuo säästöjä, leskeneläkemuutokset vaikuttaisivat vasta pitkällä aikavälillä 

Nuoret pitävät ehdotuksissaan tutkinnosta kertyvää eläkeoikeutta tärkeänä. He ehdottavat sen säilyttämistä, mutta toisaalta haluavat siirtää rahoitusvastuun pois veronmaksajilta työeläketurvan rahoittajille. Kukkaro, josta tutkinnoista kertyvä eläkkeen lisä maksettaisiin, siis vaihtuisi. Koska etuus kuitenkin säilyisi, toimella ei ole julkista taloutta vahvistavaa vaikutusta. Se parantaisi valtiontalouden näkymiä, mutta heikentäisi eläkejärjestelmän rahoituskestävyyttä. Tutkinnoista kertyvien eläkeoikeuksien hintalappu on pitkällä aikavälillä suuri. Mittaluokkaa kuvaa, että kustannus työeläkejärjestelmän rahoittajille olisi niin suuri, että se veisi karkeasti noin puolet indeksijäädytyksen tehosta. 

Nuoret ehdottavat vielä leskeneläkkeiden maksamisen lyhentämistä kymmenestä vuodesta kahteen vuoteen. Maksussa olevia leskeneläkkeitä ja lapsiperheiden eläkkeitä muutos ei koskisi, ja se tulisi voimaan vähitellen, tulevia leskiä (ja siis nykyisiä nuoria, erityisesti naisia) koskien. Vaikutukset alkaisivat näkyä voimakkaammin vasta 2050-luvun jälkeen eli tämä olisi hitaasti vaikuttava lääke julkisen talouden kohentamiseen. 

Täkyjä mietittäväksi 

Nuorten ehdotuksissa on paitsi haastamista myös avauksia, jotka on jätetty tarkemmin mietittäväksi. Tällaisia ovat idea sukupolvirahastosta, hahmotelma sopeutusautomatiikasta ja tuenilmaisu sijoitusriskin lisäämiselle. Nämä ovat aihioita, jotka vaatisivat lisätyöstämistä, ennen kuin niitä voi tarkemmin arvioida.  

Onpa ehdotuksissa vielä kaksi asiaa, joita nuoret eivät halua: automatiikka ei saisi koskea eläkkeen karttumista ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan ajalta karttuvaa eläkeoikeutta ei saisi muuttaa. Näiden ja tutkinnoista kertovan karttuman puolustaminen kertonevat nuorten huolista oman eläketurvansa säilymistä koskien.  

Eläkeuudistusta neuvottelevat epäilemättä tutustuvat nuorten ajatuksiin. Vaikka ei ehdotuksista pitäisikään, kannattaa niihin muidenkin tutustua saadakseen kuvan siitä, mitä nuoret eläkejärjestelmän kehittämisestä näinä aikoina ajattelevat. Kun sopeutusta etsitään, ei tietysti juuri muuta voi ehdottaa. Toivottavasti nuoret muistavat, että käänne parempaan ja valoisampi tulevaisuus on mahdollinen. Toivoaan ei ainakaan kannata menettää.

Aiheesta muualla:

• Nuorisoalan ratkaisut eläkejärjestelmän uudistamiseksi (pdf)
• Nuorisoalan eläkeratkaisujen taustapaperi (pdf)

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti *

Nimi *

Sähköpostiosoite *

Δ