Montako Big Mac -hampurilaista nettovähimmäiseläkkeellä saa Pohjoismaissa?
Norjassa on korkein nettovähimmäiseläke, mutta Tanskassa se on ostovoimaltaan paras. Tanskalainen saa kuukausieläkkeellä hampurilaisen vuoden jokaisena päivänä. Suomessa on tyydyttävä puoleen kyseisestä määrästä. Ruotsalainen kansankoti tarjoaa vähiten hampurilaisia.
Vertailun neljä Pohjoismaata jakautuvat vähimmäiseläkkeiden tason vertailussa kahteen eri leiriin. Suomi ja Ruotsi jäävät selkeästi Tanskan ja Norjan taakse, joiden vähimmäiseläkkeet ovat peräti Suomen keskieläkkeen tasolla.
Tanskassa vähimmäiseläkkeitä verotetaan eniten. Käteen jäävä vähimmäiseläke nouseekin vertailun korkeimmaksi Norjassa. Norjan korkea hintataso kuitenkin vähentää eläkkeensaajan ostovoimaa ja Tanska on lopputuloksen osalta selkeä ykkönen.
Big Mac -indeksi mahdollistaa eläkkeiden ostovoiman vertailun
The Economist-aikakauslehden kehittämä Big Mac -indeksi on oiva väline ostovoimapariteettivertailuun. Kyseessä on mittari, joka maailmanlaajuisesti standardoidun tuotteen eli Big Mac -hampurilaisen hintatietojen avulla muuttaa eri maiden valuutat ostovoimaltaan vertailukelpoisiksi.
Indeksi ja alla oleva kuva kertoo kuinka monta Big Mac -hampurilaista nettovähimmäiseläkkeellä kussakin maassa saa. Vastaavanlainen vertailu keskieläkkeistä olisi myös kiintoisa, mutta haastavampi, kun niin sanotusti pihvi puuttuu eli kattavat tilastotiedot työmarkkinaeläkkeiden osalta.
Vähimmäiseläkkeellä tarkoitetaan tässä vertailussa maassa asumisen perusteella yksinasuvalle henkilölle myönnettävää eläkettä. Vertailussa ei oteta huomioon asumistukea.
Tanskassa ja Norjassa vähimmäiseläke yli 1500 euroa
Tanskassa vähimmäiseläkkeen enimmäismäärä ennen verotusta nousee yli 2 000 euroon kuukaudessa. Se muodostuu kaikille eläkkeensaajille maksettavasta kansaneläkkeen perusosasta (880 €) ja tuloharkintaisesta lisäosasta (990 €) sekä kunkin vuoden alussa kertasuorituksena (2500 €) maksettavasta eläkelisästä (ældrecheck). Kahta jälkimmäistä vähentävät eläkkeensaajan ja puolison työ-, eläke- ja omaisuustulot.
Norjassa työeläkevähenteisen takuueläkkeen enimmäismäärä on 1600 euroa. Verotuksessa myönnettävän eläketulovähennyksen jälkeen vähimmäiseläkkeestä ei jää veroa perittäväksi. Tanskassa kansaneläkkeen täydestä määrästä ja kertasuoritteisesta lisästä peritään veroa 27 prosenttia. Käteen jäävä eläke on noin 1 500 euroa.
Suomessa ja Ruotsissa takuueläke 840 euroa
Suomessa ja Ruotsissa takuueläke on pyöreät 840 euroa kuukaudessa. Suomessa ei eläketulovähennyksen jälkeen jää veroja perittäväksi. Ruotsissa verotus nakertaa eläkkeen määrää noin sadalla eurolla.
Molemmissa maissa takuueläkkeen määrään on viimeksi vuonna 2020 tehty tasokorotus pienituloisten eläkeläisten toimeentulon parantamiseksi. Ruotsissa mittavampi osa toimenpiteistä kohdistui vertailun ulkopuolelle jäävään asumistukeen.
Ruotsin vappusatanen
Eläketaso ja sen korottaminen nousivat näkyvästi esille Suomessa ja Ruotsissa molempien maiden pääministerien vuoden 2018 vappupuheissa. Suomessa kohistiin ns. vappusatasesta ja vastaavanlaista kohinaa oli myös Ruotsissa.
Ruotsalaisille ”vappusatanen” toteutuu syyskuusta 2021 alkaen, kun pienituloisten, pitkän työuran tehneiden työeläkkeitä korotetaan maksamalla erillistä verorahoitteista työeläkelisää. Eläkkeensaajat, joiden työeläke on 900–1700 euroa saavat enintään noin 60 euron korotuksen kuukausieläkkeeseen.
Keskustelu kannustinvaikutuksista yhdistää maita
Ruotsissa takuueläkkeeseen ja asumistukeen tehdyt korotukset ovat nostaneet vähimmäiseläketurvan samalle tasolle kuin matalapalkka-aloilla koko työurasta kertyvä työeläke. Tämä on eläketurvan osalta herättänyt keskustelua työn palkitsevuuden heikkenemisestä. Kannustinloukkua halutaan purkaa kasvattamalla työeläkkeen ja vähimmäiseläkkeen eroa (ns. respektavstånd) korottamalla maksuperusteisen työeläkkeen eläkemaksua.
Tanskassa kritiikki kohdistuu lisäeläkesäästämisen ja kansaneläkkeen lisäosan yhteensovittamiseen, joka pienentää kansaneläkettä. Tämä on heikentänyt muun muassa yrittäjien halukkuutta ostaa lisäeläkettä korvaamaan yrittäjiltä puuttuvaa työeläketurvaa.
Suomessakin kannustinongelmat näkyvät ehkäpä selkeimmin juuri yrittäjien ratkaisuissa, kun osa kokee työeläkevakuuttamisen kannattamattomana arvioidessaan YEL-vakuuttamista suhteessa takuueläkkeen tasoon.
Pohjoismaissa eläkejärjestelmiä on onnistuneesti uudistettu työn ensisijaisuutta edistäen eli vahvistamalla maksujen ja etuuksien vastaavuutta. Tanskassakin työeläkkeen merkitys kasvaa ja kansaneläkkeen lisäosaa saa aiempaa harvempi, kun yhä useampi kartuttaa työmarkkinaeläkettä koko työuran ajan. Tämä ei kuitenkaan vähennä pienituloisen eläkkeensaajan toimeentulon turvaamisen tärkeyttä ja tarvetta tarkastella erilaisin mittarein millä tasolla maiden vähimmäiseläkkeet ovat.
