Miten suomalaiset eläkeikäiset pärjäävät EU-vertailussa?
Suomalaiset eläkeikäiset tulevat toimeen hieman keskimääräistä paremmin, kun verrataan tilannetta muihin EU-maihin. Eläkkeiden ostovoima on vähän EU-maiden keskiarvoa korkeampi, eläkeikäisten köyhyysriski matalampi, ja eläkeläiset ovat varsin tyytyväisiä taloudelliseen tilanteeseensa. Vertailussa korostuu kuitenkin suomalaisten yksin asuvien ja 75 vuotta täyttäneiden keskimääräistä heikompi tilanne.
Suomalaisten eläkeikäisten eli 65 vuotta täyttäneiden asema on monella tavalla tarkasteltuna EU-maiden keskitasoa tai sitä parempi. Kun tarkastellaan yhtä keskeistä toimeentulomittaria, eläkeikäisten tulojen ostovoimaa, Suomessa ostovoima on muiden Pohjoismaiden tavoin EU-maiden keskitasoa parempi. Ostovoima oli keskitasoa korkeampi myös osassa Länsi- ja Keski-Euroopan maita ja matalampi puolestaan useissa Itä- ja Etelä-Euroopan maissa sekä Baltian maissa. Tulojen ostovoima kertoo, mitä tuloilla saa, kun maiden erilainen hintataso on huomioitu.
Suomalaisten ja muiden pohjoismaalaisten eläkeikäisten toimeentulo näyttää keskimääräistä paremmalta myös toisen keskeisen mittarin, köyhyysriskin, kautta tarkasteltuna. 65-vuotta täyttäneiden köyhyysriski oli EU-maissa keskimäärin 20 prosenttia eli joka viides eläkeikäinen eli köyhyysriskissä. Suomessa tämä osuus oli 14 prosenttia. Köyhyysriski kertoo siitä, että tulot jäävät alle 60 prosentin koko väestön mediaanitulosta eli tulot ovat selvästi keskimääräistä matalammat.
Yksin asuvien toimeentuloasema muita heikompi myös Suomessa
Köyhyysriskin lähempi tarkastelu nostaa kuitenkin esiin ryhmiä, joiden toimeentulo on keskimääräistä heikompaa. Yksin asuvien köyhyysriski oli EU-maissa yli kaksinkertainen yhdessä toisen aikuisen kanssa asuviin eläkeikäisiin verrattuna. Suomessa erot ovat tätä suuremmat yksin asuvien korkean ja yhdessä asuvien varsin matalan köyhyysriskin takia.
Myös naisten ja 75-vuotta täyttäneiden köyhyysriskit ovat Suomessa selvästi miehiä ja nuorempia eläkeikäisiä korkeammat. Naisten ja ikääntyneimpien toimeentuloasema liittyy myös osin yksin asumisen yleisyyteen näissä ryhmissä, sillä naiset elävät keskimäärin pidempään kuin miehet ja heidän osuutensa yksin asuvista on miehiä suurempi. Lisäksi naisten työura on yleensä lyhyempi kuin miesten ja ansiotaso sekä eläkekertymä siten keskimäärin miehiä pienempi.
Taloudellinen tyytyväisyys keskimääräistä korkeampaa
Suomalaisten eläkeikäisten toimeentulo on selkeästi keskimääräistä parempaa, kun sitä arvioidaan omien kokemusten kautta. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa eläkeikäisillä oli harvoin vaikeuksia maksaa tavanomaisia menojaan. Esimerkiksi suuremman yllättävän laskun pystyisi näissä maissa maksamaan useampi kuin neljä viidestä, kun heikoimmillaan osassa Itä-Euroopan ja Baltian maista näin pystyi tekemään selvästi alle puolet.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa taloudellinen tyytyväisyys oli EU-maista korkeinta. Asteikolla 0–10 suomalaiset ja ruotsalaiset antoivat taloudelliselle tyytyväisyydelleen arvosanaksi 7,9, kun se EU-maissa oli keskimäärin 6,3. Myös Länsi-Euroopan maissa eläkeikäiset olivat varsin tyytyväisiä tilanteeseensa, siinä missä Itä-Euroopan ja Baltian maissa sekä joissakin Etelä-Euroopan maissa taloudellinen tyytyväisyys oli varsin matalaa.
Toimeentulon kokonaisvaltaiseen arviointiin tarvitaan erilasia mittareita. Tämä tarve korostuu, kun verrataan maita toisiinsa, sillä esimerkiksi julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kattavuus ja hinnoittelu saattavat poiketa eri maissa merkittävästi.
Toimeentulokokemuksiin perustuvat mittarit täydentävät tuloja ja pienituloisuutta kuvaavia mittareita. Eri tavoin tarkasteltuna suomalaisten eläkeikäisten taloudellinen asema on varsin hyvä ja erityisesti kokemusperäisillä mittareilla arvioituna selvästi EU:n keskitasoa korkeampi.
Eläketurvakeskus julkaisee viiden vuoden välein laajan eläkeläisten toimeentuloa käsittelevän tutkimuksen. Siinä on perinteisesti luotu katsaus myös suomalaisten eläkeikäisten eli 65 vuotta täyttäneiden henkilöiden asemaan suhteessa muiden EU-maiden eläkeikäisiin.
Lisätietoa:
Lisää aiheesta artikkelissa: Ahonen K, Ilmakunnas I, Kuitto K ja Palomäki L-M (2023): Eläkeikäisten toimeentulo ja pienituloisuus EU-maissa 2020-luvun taitteessa (Julkari.fi).
Koko tutkimus: Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo – kehitys vuosina 1995–2020
Lisää Kati Ahosen ja Liisa-Maria Palomäen kirjoituksia voit lukea heidän omista blogeistaan. Kati Ahosen Etk.fi-blogi | Liisa-Maria Palomäen Etk.fi-blogi
Hei!
Tuossa tutkimuksessa puhutaan ekvivalenttituloista, jotka minusta eivät kuvaa todellista tilannetta. Kun mukaan otetaan vielä eläkeläisten suurimman tulodesiilin palkkatulot ja muut tulot, niin niiden kokonaisuutta vääristävä vaikutus on merkittävä. Sen osan tulo-osuudet eläkeläisten yhteenlasketusta käytettävissä olevista ekvivalenttirahatuloista ovat lähes 25 %. Mikä on keskimääräinen eläkeläisen tulo, jos tuo suurin osa pudotetaan pois? 27 000€, joka on jo 5 800€ enemmän, kuin bruttomääräinen kokonaiseläke, vaikuttaa varsin suurelta keskimääräisen eläkeläisen kohdalla. Onneksi laskennallinen asuntotulo on pudotettu pois laskelmista.
Ymmärsinkö oikein, että tuo 27 000€ on nettotulo? Ainakin tutkimuksen kuviosta 4.8.ab saa sellaisen kuvan. Kuinka iso lukumääräisesti on tuo eläkeläisten 10. desiili?
Hei,
pyysin Juha Rantalaa vastaamaan kysymykseesi. Hän on kirjoittanut Marja Riihelän kanssa Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo : kehitys vuosina 1995–2020 kirjan luvun 4, jota tämä kysymysllähinnä koskee. Alla vastaukset kommentteihisi:
Ensimmäinen kommentti:
Hei, kiitos kysymyksestä. Tämä aiheuttaa usein sekaannusta.
Tutkimuksen luvussa 4 tulokäsitteenä oli ns. ekvivalenttirahatulo. Sanaa ekvivalentti emme kaikkien kuvioiden otsikoihin systemaattisesti huomanneet laittaa. Virhe meidän puoleltamme.
Ekvivalenttirahatulo antaa mahdollisuuden i) verrata eläkeläisten toimeentuloa muiden väestöryhmien toimeentuloon ii) verrata erilaisissa perheissä asuvien eläkeläisten toimeentuloa toisiinsa iii) tarkastella mistä tulolajeista eläkeläisten toimeentulo muodostuu. Ekvivalenttituloon perustuu myös yleisesti käytetty ns. pienituloisuusaste.
Ekvivalenttitulossa otetaan huomioon samassa asuntokunnassa (perheessä) asuvien kaikki tulot ja maksamat verot ja maksut. Koska erilaisia asuntokuntia ei voi suoraan verrata toisiinsa, asuntokunnan tulot jaetaan kulutusyksikköluvulla jäsenkohtaiseksi ekvivalenttituloksi. Näin tarkastelun kohteena on siis henkilö, mutta tulojen osalta otetaan huomioon perhe, johon hän kuuluu. Ekvivalenttitulon määrittelystä ks. esim. https://www.stat.fi/meta/kas/ekvivalentti_tu.html
Kuviossa 4.9 tarkastelimme eläkeläisten ekvivalentti bruttotulojen tulotasoa ja koostumusta alimmassa, viidennessä ja ylimmässä tulokymmenyksessä eri vuosina. Näistä viides edustaa keskituloisia eläkeläisiä. Vuonna 2020 ekvivalentti bruttotulo oli viidennessä desiilissä noin 31 000 €/v. Tästä oman työeläkkeen osuus oli 75 prosenttia (23 500 €/v = 1 960 €/kk). Verojen osuus bruttotulosta oli keskituloisilla 20 %.
Toinen kommentti:
Kyse ekvivalentista nettotulosta. Ekvivalenttitulo voidaan laskea vain Suomessa asuntokunta väestöllä (laitoksessa ja ulkomailla asuvat eivät ole mukana). Näin määriteltyjä eläkeläisiä oli vuonna 2020 oli yhteensä 1 427 000 (Taulukko 4.2). Tästä 10% on 142 700 henkilöä.
Poistamme suurimman tulodesiilin laskelmasta.
Eläkeläisen keskimääräiseksi ekvivalenttituloksi tulee siten n. 23 100 €/v ja suurimman tulodesiilin vastaavasti n. 62100 €/v (23 %:n osuudella). Suhde työllisten palkkatuloihin on n. 66 % keskimääräisellä ekvivalenttitulolla, josta siis poistettu se suurin desiili.
Olisi kiva tietää, että miten jäsenkohtaiset kulutusyksikköluvut on on saatu lasketuksi.
Hei vielä, yritän avata asiaa.
Henkilön taloudellista toimeentuloa arvioidaan vakiintuneen tavan mukaan siten, että kotitalouden kaikkien jäsenten tulot lasketaan yhteen ja saatu summa jaetaan henkeä kohden niin sanotulla kulutusyksikköluvulla eli ekvivalenssiskaalalla. Saatua tuloa nimitetään ekvivalenttituloksi (ekvivalentti = samanarvoinen, yhdenmukainen, täysin vastaava) ja se on sama kaikille kotitalouden jäsenille. Tarkastelutapa on varsin vakiintunut tulonjako- ja köyhyystutkimuksessa ja on vaikea keksiä parempaakaan lähestymistapaa erilaisten perheiden ja sen jäsenten taloudellisen hyvinvoinnin vertailuun ja ajalliseen seurantaan.
Ekvivalenssiskaalojen ideana on pyrkiä löytämään sellainen kulutusyksikköluvun määritystapa, jolla pystytään mahdollisimman hyvin yhteismitallistamaan eri kokoisten ja eri ikäisten kotitalouksien tulot ja siten vertailemaan niiden taloudellista hyvinvointia. Tarkoituksena on ottaa huomioon paitsi se, että isompi kotitalous tarvitsee enemmän tuloja elääkseen, myös se, että isommalla kotitaloudella on kulutuksessa mittakaavaetuja yksinasuvaan nähden. Ekvivalenssiskaalassa voidaan ottaa huomioon myös se, että eri ikäisten henkilöiden kulutustarpeet eroavat toisistaan. Ekvivalenssiskaalan muodostamisessa voidaan hyödyntää esimerkiksi kulutustutkimuksista saatuja tietoja erilaisten kotitalouksien kulutuksesta.
Eurooppalainen tilastoviranomainen Eurostat on käyttänyt 1990-luvun lopusta lähtien tulonjakotilastoissa niin sanottua OECD:n modifioitua ekvivalenssiskaalaa. Suomessa Tilastokeskus käyttää yleisesti tätä skaalaa ja myös me käytämme sitä mahdollisuuksien mukaan. Tämä skaala huomioi suuremman kotitalouden mittakaavahyödyn yhden hengen kotitalouteen nähden sekä ikään liittyvän kulutustarpeen eron aikuisten ja lasten osalta. Tässä skaalassa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat henkilöt saavat painon 0,5 ja lapset saavat painon 0,3 (lapsiksi on määritelty 0–13-vuotiaat). Tilastokeskuksen sivuilta saa aiheesta tarkempaa tietoa.
Lukusuosituksena myös Juhan blogi ”Vaimonko tuloilla tässä eletään” , missä aihetta on käsitelty hyvin: https://www.etk.fi/blogit/vaimonko-rahoilla-tassa-eletaan/
Kyllä ymmärrän, että mitä ekvivalenttituloilla haetaan ja miten se lasketaan. Jakoperusteita ensimmäisen aikuisen, toisen aikuisen, alle 13-vuotiaan ja yli 13-vuotiaan arvojen muodostumista en tiedä, mutta niiden saamien arvojen perusteet olisi hyvä tietää. Noissa on paljon oletuksia.
Otetaan vaikka esimerkkinä 2 eläkeläistä, jotka asuvat yksinään. Kummankin tulot ovat 25 000 ekvivalenttituloa. He tapaavat ja rakastuvat muuttaen samaan asuntokuntaan iloisten häiden jälkeen. Nyt asuntokunnan jäsenten tulot ovatkin molemmille 33 333,33€. Heidän tulonsa ovat edelleen molemmilla 25 000€, joten tuon ekvivalenttilaskelman pitää tuottaa heille laskennallista lisätuloa n. 16 666,67€. Tuo on kolmannes 50 000 euron tulosta. Mittakaavahyötyjä yksinasuvaan verrattuna on melko mukavasti?
Mielikuvitusmaailmassa voimme synnyttää heille vielä lapsenkin, jolloin ekvivalenttitulot ovat 27 777,78€/jäsen.
OECD:n modifioitu skaala perustuu pitkälti asiantuntija-arvioihin, varsin karkeitahan kaikki nämä skaalat ovat. Skaalan valinta tosiaan vaikuttaa jonkin verran siihen, miten erilaiset kotitaloudet tulonjaon kokonaisuuteen sijoittuvat. En nyt valitettavasti ainakaan näin pikaisesti löytänyt lähdettä, missä tämän skaalan muodostamista olisi taustoitettu ja perusteltu selkeästi. Tässä OECD:n julkaisussa on vertailtu käytetyimpiä skaaloja keskenään https://www.oecd.org/els/soc/OECD-Note-EquivalenceScales.pdf Julkaisussa on myös lista keskeisistä artikkeleista aiheeseen liittyen, jos siihen haluaa paneutua lisää.