Miten pieniä eläkkeitä voisi korottaa?

Pääministeri Antti Rinne lisäsi kierroksia eläkekeskusteluun ehdottamalla eduskuntakeskustelussa 7.11.2019 takautuvaa korotusta työeläkekarttumiin niille, jotka ovat olleet perhevapailla ennen vuotta 2005. Avaus liittyi opposition kysymykseen siitä, miten hallitus aikoo toteuttaa hallitusohjelman kirjauksen, jossa tavoitellaan alle 1 400 euron suuruisten työeläkkeiden korottamista työeläkemaksuja muuttamatta.

Pääministerin esittämä mahdollinen menneiden perhevapaiden kompensaatio kohdistuisi lähinnä naisille, mikä sukupuolten tasa-arvon kannalta ei olisi huono asia. Tuoreen selvityksen mukaan naisten eläkkeet ovat keskimäärin vain 79 prosenttia miesten eläkkeistä, mihin syynä ovat lyhyemmät työurat ja matalammat työeläkettä kartuttaneet ansiot.

Hallitusohjelman kirjausta on pidetty vaikeana tai jopa mahdottomana toteuttaa, koska työeläkejärjestelmässä työeläkkeiden korottamista on vaikea rahoittaa kestävästi ilman maksujen korottamista. Perhevapaakorotuksista aiheutuville lisämenoille ei ole myöskään osoitettu uutta rahoitusta. Lisäksi asia on monimutkaisempi kuin voisi luulla.

Äitiyslomat kartuttivat eläkkeitä myös ennen vuotta 2005

Vuoden 2005 eläkeuudistus muutti tapaa, jolla työeläke karttuu. Uudistuksen myötä kaikki palkkatyö tuottaa nykyään samansuuruisen eläkekarttuman riippumatta siitä, kuinka pitkästä työsuhteesta on kysymys. Toisaalta palkattomista jaksoista työeläkettä ei kartu, koska maksujakaan ei makseta. Palkattomia jaksoja kuten työttömyyttä ja perhevapaita varten luotiinkin järjestely, jossa tietyin perustein karttuu eläkeoikeutta. Näin syntyvää eläkeoikeutta ei kuitenkaan makseta työeläkevaroista vaan valtio ja työllisyysrahasto kompensoivat palkattomien aikojen eläkekarttumista aiheutuvan menon työeläkelaitoksille, jotka huolehtivat etuuksien maksamisesta.

Ennen vuoden 2005 uudistusta työeläke määräytyi loppupalkkaperiaatteen mukaan. Eläkettä karttui, jos työsuhde oli riittävän pitkä ja jos vuoden aikana oli riittävä määrä työssäolokuukausia. Työeläkkeen perustana olivat siten työsuhteet, joista laskettiin eläkeoikeus. Tällöin esimerkiksi kahdelle kalenterivuodelle jaettu äitiysloma saattoi turvata eläkkeen jatkuvan karttumisen eikä väliaikaisesti alentunut vuosiansio pienentänyt lopullista eläkettä, joka laskettiin eri työsuhteiden loppupalkkojen perusteella. Jos taas esimerkiksi lastenhoidon vuoksi työstä oltiin kokonaan pois useita vuosia, vaikutti tämä eläkkeen perustana olevien työvuosien määrään. Marko Junkkari valaisi tätä taustaa hyvin kolumnissaan Helsingin Sanomissa 19.11.2019.

Takautuva kompensaatio menneisyyden perhevapaista on tästä syystä vaikea toteuttaa. Se ei myöskään olisi välttämättä oikeudenmukainen ratkaisu. Mahdollinen lisäeläke menisi osin sellaisille henkilöille, joille on jo aikanaan karttunut eläkettä perhevapaalta ja joiden eläketaso voi olla hyvän työuran ansiosta varsin korkea. Keino ei ole siis tehokas, jos tavoitteena on nimenomaan pienten eläkkeiden korottaminen.

Vähimmäiseläkkeiden taso on vaatimaton

Pääministerin ehdotuksen samoin kuin hallitusohjelmakirjauksen taustalla oleva tavoite pienten eläkkeiden korottamisesta on sosiaalipoliittisesti perusteltu. Viimeksi asiaan kiinnitti huomiota suomalaista eläkejärjestelmää arvioinut Mercer-tutkimus, jossa erääksi heikkoudeksemme katsottiin kansaneläkkeen vaatimaton taso. Myös Euroopan komissio on omissa arvioissaan katsonut, että vähimmäiseläkkeiden taso ei ole Suomessa riittävä (Pension Adequacy Report 2018). Toisaalta tiedetään, että pienituloisista eläkeläisistä enemmistö on naisia. Tavoitteena naisten pienten eläkkeiden korottamista voidaan siis pitää perusteltuna, kuten pääministerin aloitetta puolustanut Anne Moilanen kirjoitti Must Read -verkkolehdessä 16.11.2019.

Jos tavoitteelle löytyy laajaa kannatusta, on seuraavaksi pohdittava keinoja. Näyttää selvältä, että parempien karttumien rahoittaminen nykyisistä työeläkevaroista tai -maksuista ei ole mahdollista. Sen sijaan helpompaa olisi kohentaa perusturvaetuuksia eli kansaneläkettä ja takuueläkettä. Olisi myös mahdollista muuttaa kansaneläkkeen työeläkevähenteisyyttä siten, että esimerkiksi alle 1 400 euron eläkkeisiin saataisiin toivottu korotus. Tämä olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi korottamalla rajatuloa, jonka jälkeen työeläke alkaa pienentää kansaneläkettä. Nykyisin tämä raja on 55,54 euroa.

Yhteensovituksen tulorajan nostaminen ja verotuksen eläketulovähennyksen vastaava korottaminen parantaisi suoraan pientä työeläkettä saavien nettotuloja. Tämä vähentäisi eläkeläisköyhyyttä ja kaventaisi sukupuolten välistä eläke-eroa, koska naiset hyötyisivät muutoksesta miehiä enemmän. Tämän tapaisen ehdotuksen esitti Kalevi Kivistö Kansan Uutisissa 17.11.2019.

Sosiaaliturvan parantaminen maksaa eikä ilmaisia lounaita ole

Kansaneläkelaitoksen maksamien etuuksien korottaminen lisäisi valtion menoja, mutta etuuksien parantaminen ei ole koskaan ilmaista. Viime kädessä on eduskunnan tehtävä miettiä sitä, kuinka eri menoja ja verotukia priorisoidaan. Tarkemman hintalapun selvittäminen edellyttää mikrosimulaatiomalleilla tehtäviä laskelmia siitä, miten eläke-etuuksien parantaminen vaikuttaisi muihin etuusjärjestelmiin. Ministeri Aino-Kaisa Pekonen kertoi Eläketurvakeskuksen Työeläkepäivässä 20.11.2019, että sosiaali- ja terveysministeriö tulee pyytämään asiaan liittyviä selvityksiä Kansaneläkelaitokselta ja ETK:lta.

Työeläkejärjestelmä ei voi lähteä takautuvasti muuttamaan toteutuneita eläkekarttumia eikä käyttää rahastoituja varoja tällaisiin tarkoituksiin. Sen sijaan voidaan pohtia, mitä olisi tehtävissä sukupuolten välisten tulevien eläke-erojen kaventamiseksi.

Jaakko Kiander