Löysästä sukupolvipuheesta tulisi luopua
Suomeenkin on viime vuosina rantautunut tarkastelutapa, jossa erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä lähestytään sukupolvien näkökulmasta. Tiettyinä vuosina syntyneitä henkilöitä kutsutaan tietyn sukupolven edustajiksi. Nämä sukupolviluokittelut ovat kuitenkin tuontitavaraa ja vain harvoin tuovat lisäarvoa suomalaiseen keskusteluun.
Viime vuosina erityisesti millenniaaleista on puhuttu runsaasti. Tällä termillä viitataan vuosina 1981–1996 syntyneisiin henkilöihin. Heitä edeltäneestä sukupolvesta käytetään nimitystä X-sukupolvi ja seuraavasta sukupolvesta nimitystä Z-sukupolvi.
Sukupolviluokittelut eivät sinänsä varsinaisesti edusta Suomessa mitään uutta ilmiötä. Esimerkiksi suomalaiset sosiaalitieteilijät ovat eri aikoina luokitelleet suomalaissukupolvia. Kuitenkin tapa ja yleisyys, joilla luokituksia tällä hetkellä käytetään, eroaa aikaisemmasta. Luokitusten käyttö on varsin runsasta. Esimerkiksi millenniaaleista on Suomessa julkaistu kirjat nimeltään ”Hyvät, pahat ja millenniaalit – Miten meitä tulisi johtaa” ja ”Millenniaalit – Uuden vuosituhannen tekijät”.
Sukupolviluokitteluiden taustalla on ajatus, että syntymävuosien lisäksi samaan sukupolveen kuuluvia yhdistää jonkinlainen samanlainen kokemusmaailma. Etenkin yhdysvaltalaisesta keskustelusta saapuneet sukupolviluokitukset ovat pikemminkin päälle liimattuja kuin aidosti yhteneväisiin kokemusmaailmoihin perustuvia. Esimerkiksi niin kutsuttuihin millenniaaleihin kuuluu henkilöitä, jotka ovat syntyneet 15 vuoden ajanjaksolla. Millennaaleissa on täten henkilöitä reilu parikymppisistä nelikymppisiin. Perusteet sille, miksi juuri kyseisinä vuosina syntyneet kuuluvat X-, millenniaalien tai Z-sukupolveen, ovat ontuvat. Myöskään tarkat raja-aidat sukupolvien välillä eivät ole uskottavia.
Käyttämällämme kielellä ja luokituksilla on merkitystä
Luokittelemalla ihmisiä me tuotamme ja vahvistamme erilaisia luuloja, käsityksiä ja stereotypioita. Sukupolvien sisällä on valtavasti yksilöllistä vaihtelua, todennäköisesti runsaasti enemmän kuin sukupolvien välillä.
Yleisesti ottaen viime vuosina vakiintuneiden sukupolviluokitusten tieteellinen pohja on varsin heikko. Toukokuussa 2021 lähes 200 pääasiassa yhdysvaltalaista väestö- ja yhteiskuntatieteilijää allekirjoitti avoimen kirjeen kyselyitä ja gallupeja toteuttavalle PEW-tutkimuskeskukselle sukupolviluokitteluista luopumiseksi niiden ongelmien ja heikon tieteellisen taustan takia. Suomessa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, etteivät niin kutsutut millenniaalit eroa – oletusten vastaisesti – esimerkiksi työskentelyyn suhtautumisessa vanhemmista sukupolvista (Pyöriä ym. 2017).
Se, että sukupolvipuheesta on todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä, ei tarkoita, etteikö eroja eri ikäryhmien tai eri vuosina syntyneiden välillä tulisi tarkastella. Teemoja olisi kuitenkin hyödyllistä tarkastella ilman etukäteen määritettyjä laajoja luokituksia sekä seuraamalla samoja ihmisiä yli ajan.
Ihmisten tarpeetonta luokittelua tulisi välttää. Onkin aika luopua löysästä sukupolvipuheesta. Tuontitavarana Suomeen saapuneet nuorten ikäluokkien sukupolviluokittelut eivät kestä kriittistä tarkastelua.
Lähteet
Pyöriä, P., Ojala, S., Saari, T., & Järvinen, K. M. (2017). The millennial generation: A new breed of labour?. Sage Open, 7(1), 2158244017697158.
