Viimeisten 20 vuoden ajan ikääntyvien työllisyysaste on noussut lähes yhtäjaksoisesti. Samaa ei voi sanoa muista ikäryhmistä. Nuoremmissa ikäryhmissä työllisyyden kehitys on tällä vuosituhannella joko jämähtänyt paikoilleen tai kääntynyt jopa negatiiviseksi. 55–64-vuotiailla työllisyysaste on noussut tasaisen ripeästi jopa pitkän taantuman aikana.

Työurat eivät pitene yksityisellä sektorilla

Valtioneuvoston kanslian hiljattain julkaisema raportti työuria pidentävistä keinoista osoittaa kuitenkin vakavia ongelmia myös 55–64-vuotiaiden työllisyyden kehityksessä. Raportissa tarkastellaan rekisteriaineistoon perustuen ikääntyvien työllisyyttä 2000- ja 2010-luvuilla. Tuloksena on, että yksityisellä sektorilla ikääntyvien työurat eivät ole pidentyneet käytännössä lainkaan.  Työssä pysyminen on samaa tasoa kuin yli kymmenen vuotta sitten.

Yksityinen sektori on ikääntyvien merkittävä työllistäjä. Työssäkäyvistä 55–64-vuotiaista noin 45 prosenttia on palkansaajana yksityisellä sektorilla, 40 prosenttia julkisella sektorilla ja 15 prosenttia työskentelee yrittäjänä.

Yksityisellä sektorilla on siten suuri merkitys, kun työuria halutaan pidentää. Heikko kehitys suuressa ryhmässä merkitsee, että työurien pidentyminen loppupäästä ei ole kestävällä pohjalla.

Julkisella sektorilla työurien piteneminen omaa luokkaansa

Valtioneuvoston kanslian tutkimuksessa ikääntyvien työssäoloa tarkastellaan viimeisimmän ansiotyön sektorin mukaan. Pääosa 55–64-vuotiaiden työllisyyden kasvusta paikantuu julkiselle sektorille, jossa ikääntyvien työssä pysyminen on lisääntynyt erittäin voimakkaasti. Myös ikääntyvien maatalousyrittäjien ja muiden alojen yrittäjien työssä pysyminen on jonkin verran lisääntynyt. Julkinen sektori on kuitenkin selvästi suurempi työllistäjä.

55–64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut 10,5 prosenttiyksikköä vuosina 2004–2016 (50,9 %:sta 61,4 %:iin). Kasvun voi sanoa tulleen lähes kokonaan julkiselta sektorilta, kuten kuvioista 1 ja 2 voi havaita.

Kuvio 1. Työssä olevien osuus 55–59-vuotiaista 2004–2013 viimeisimmän ansiotyön sektorin mukaan, rekisteriaineisto.  Lähde: Valtioneuvoston kanslia.

Kuvio 2. Työssä olevien osuus 60–64 –vuotiaista 2004–2013 viimeisimmän ansiotyön sektorin mukaan, rekisteriaineisto. Lähde: Valtioneuvoston kanslia.

Ikääntyvien työssä pysymisen vaikeus yksityisellä sektorilla oli jossain määrin yllätys meille tutkimusta tekemässä olleille. Eläketurvakeskus osallistui tutkimukseen yhdessä Tampereen yliopiston ja Kuntoutussäätiön kanssa. Odotimme julkisen ja yksityisen sektorin välillä olevan eroa, mutta eron suuruus ja kehityksen pysähtyneisyys yksityisellä sektorilla yllätti.

Eläkkeelle halutaan nopeammin, jos työpaikalla on ollut irtisanomisia

Työttömyys on ikääntyvillä yleisesti ottaen hieman vähentynyt. Se näyttää yksityisellä sektorilla kuitenkin vaihtuneen vanhuuseläkkeeseen, jolle työtön on voinut hakea 62-vuotiaana.

Julkisella sektorilla sen sijaan vanhuuseläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt ja työssä pysyminen lisääntynyt. Tätä on edesauttanut alempien ammatillisten eläkeikien vähittäinen poistuminen. Osalla julkisen sektorin ikääntyvistä on lisäksi vahva taloudellinen kannustin jatkaa työssä vähintään 64-vuotiaaksi. Tällöin he säilyttävät oikeuden julkisen sektorin vanhaan, parempaan eläketurvaan.

Eläketurvakeskuksen aikaisemmassa Työolot ja työurat -tutkimuksessa ilmeni, että eläkkeelle halutaan nopeammin, jos työpaikalla on ollut irtisanomisia. Irtisanomiset vaikuttavat siis myös niiden eläkehalukkuuteen, jotka saavat pitää työpaikkansa. Tällä on huomattava merkitys yksityisellä sektorilla, jossa Tilastokeskuksen työolotutkimuksen (pdf) mukaan 36 prosenttia palkansaajista kertoi vuonna 2013, että työpaikalla oli kolmen vuoden aikana irtisanottu henkilöstöä (valtiolla vastaavat luvut olivat 17 prosenttia ja kunnissa 8 prosenttia).

Lisäksi yksityisellä sektorilla työkyky vaikuttaa jatkamisaikeisiin enemmän kuin julkisella. Tulkitsemme tulosta niin, että julkisella sektorilla tukea ja työkykyyn soveltuvia työntekomahdollisuuksia on paremmin tarjolla myös niille, joiden työkyky on alentunut.

Yksityiselle sektorille saatava muutos parempaan

Yksityinen ja julkinen sektori näyttävät tutkimusten perusteella muodostavan selvästi toisistaan poikkeavan työympäristön ikääntyvien työssä jatkamiselle. Kokonaisuutena yksityinen sektori näyttäytyy työympäristönä, jossa työssä jatkaminen edellyttää hyvää työkykyä, irtisanomiset ajavat nopeasti eläkkeelle eikä edes hyvin koulutetuilla ole suuria haluja myöhentää eläkkeelle siirtymistä.

Vaikka tilanne ei näin synkkä kaikilla yksityisen sektorin työpaikoilla olekaan, on yleiskuva huolestuttava. Työurien pidentyminen ei voi jatkua pelkästään julkisen sektorin varassa.

Elpyvä taloussuhdanne voi edistää työurien pidentymistä. Ennen finanssikriisiä ikääntyvien työssä pysyminen lisääntyi myös yksityisellä sektorilla. Henkilöstöpolitiikka, joka tukee ikääntyvien työssä jatkamista, lisää haluja myöhentää eläkkeelle siirtymistä ja toimii molemmilla sektoreilla.

Lähivuosien suuri kysymysmerkki on kuitenkin, katkeaako ikääntyvien työurien piteneminen julkisella sektorilla sote-palvelujen valinnanvapauteen. Näin voi ennakoida, mikäli uudistus johtaa suuriin irtisanomisiin julkisella sektorilla. Koska ikääntyvien työurien piteneminen on vahvasti julkisen sektorin varassa, se on myös haavoittuvainen tulevassa uudistuksessa.

Näyttää siltä, että työurien pidentämisessä hyvät neuvot ovat jatkossa kalliit niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla.

Kommentit (2)

1. Olisiko niin, että julkisen ja yksityisen sektorin perus tehtävien ja lähtökohtien ollessa hyvinkin erilaiset, on luonnollista, että nykyinen taloudellinen ja teknistyvä / automatisoituvan kehitys johtaa siihen, että yritysten (toimijoiden) sopeutumista ja pärjäämistä hoidetaan eri tavalla. Julkiselta ei niin vain potkita ulos vaikka talous huojuu ja heiluu. Valtio ja kunnat auttavat. Yksityisellä on luonnollista vähentää sitä mukaa kun suhdanteet muuttuvat ja kysyntä elää jotta yritys pysyy pystyssä. Samoin osaamistarpeen muuttuessa voi olla, että ihan ikäämmästä päästä ei ennätetä saada ennen eläkeikää sitä osaamista ulos jota uusi teknologia vaatii. Otetaan siis nuoria jne. Joten, näissä vertailuissa olisi hyvä huomoida viitekehys ja perustekijät jotka vaikuttavat kuvattuihin ilmiöihin.Niin kauan kun julkinen ja yksityinen perustuvat toiminnallisesti ja taloudellisesti eri ”divereihin” on ilmiöt ja toimintatavatkin luonnollisesti eri?

2. Ei kai tämä ole mikään yllätys. Yrityksissä on ollut kunniallisempaa jäädä eläkkeelle kuin tulla irtisanotuksi. Yrityksen näkökulmasta on kattavampaa – ainakin excel-johtamisen näkökulmasta – sanoa ikääntynyt ja siis enemmän ansaitseva kalliimpi työntekijä, kuin nuori ja vähän ansaitseva. Olisiko tilanne eri, jos Suomessakin olisi Ruotsin mallin mukainen ”viimeksi tullut – ensin ulos”-periaate. Yksittäisissä yrityksissä on erilaisilla kohdennetuilla toimilla saatu eläköityimistä siirrettyä. Näkyykö esim. Teknologiateollisuuden ohjelma tilastoissa? Onko toimialakohtaisia eroja? Temppu on sitten se, että miten nämä hyvät kokemukset saataisiin siirrettyä laajemmalle. Kyselytutkimuksen mukaan yritysjohtajat eivät halua pitää ikääntyneitä töissä. Saman aikaisesti heidän edunvalvontajärjestönsä ovat ajaneet eläkeiän pidentämistä. Johtamiseen tämä varmaan paljolti tiivistyy. Jos johto ja esimiehet yhdessä haluavat pitää ikääntyneet töissä niin se onnistuu ja tuottavuuskin kasvaa, mutta se on heille vaivalloista. Vielä voisi kysyä, että ovatko työurat myös eri pituisia julkisella ja yksityisellä puolella? Julkisella puolella työura myös alkaa myöhemmin eli voi olla syytäkin sitä pidentää.

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti *

Nimi *

Sähköpostiosoite *

Δ