Eläkejärjestelmän uudistamisen tavoite tarkentui
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma – Vahva ja välittävä Suomi – julkaistiin vähän ennen juhannusta. Eläkejärjestelmää koskeva raskaansarjan kirjaus löytyy luvusta ”1.5 Eläkkeet”. Hallitus haluaa valmistella kolmikantaisesti työeläkelakien muuttamista eläkevakuutusmaksutason pitkän aikavälin vakauttamiseksi sekä julkisen talouden kokonaisuuden merkittäväksi vahvistamiseksi pitkällä aikavälillä. Uudistamisesta pitäisi saavuttaa kolmikantainen yhteisymmärrys tammikuuhun 2025 mennessä.
Kesärannassa 27.9.2023 työmarkkinajärjestöjen puheenjohtajien kanssa pidetyn tapaamisen jälkeen pääministeri Orpo kertoi tavoitteesta tarkemmin.
Tavoite tarkentui
Pääministeri Orpon mukaan tavoitteena on saavuttaa julkista taloutta parantava vaikutus, jonka suuruus on 0,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Rahaksi muutettuna tämä on miljardi euroa. Pääministeri kuvasi tavoitteen mittaluokkaa maltilliseksi ja samansuuruiseksi kuin se, mitä työmarkkinajärjestöt ovat aiemmin itsekin pitäneet tarpeellisena.
Toistaiseksi olemme mittaluokasta tämän medialle kerrotun varassa. Myöhemmin voi vielä tarkentua, miten ja millä aikavälillä miljardivaikutusta tulisi hakea. Jos ajatellaan yksityisen sektorin työeläkemaksussa olevaa maksun nousupainetta vakiomaksun avulla, TyEL-maksussa olisi Eläketurvakeskuksen viimeisimmän arvion mukaan nousupainetta vähän alle prosenttiyksikön verran.
Uudistamiselle on yhteinen intressi
Pääministerin ilmaiseman tavoitteen mukaan nyt haetaan sellaista vaikutusta, joka tasapainottaa työeläkejärjestelmän rahoituksellisesti kestäväksi, ja jolla on samalla julkista taloutta kohentava vaikutus. Tässä suhteessa tavoite on hyvin samanlainen kuin edellisessä eläkeuudistuksessa.
Työeläkejärjestelmä toimii omalla ansioperusteisen sosiaalivakuutuksen logiikallaan. Viime kädessä työeläke-etuudet voi turvata vain rahoituksellisesti kestävillä ratkaisuilla. Etuusperusteinen työeläkejärjestelmämme tuottaa palkkasummaan suhteutettuna kasvavaa työeläkemenoa. Yksityisellä sektorilla rahoituspohja näyttäisi kuitenkin Eläketurvakeskuksen ennustelaskelmien perusteella kasvavan menoja hitaammin. Sen ennakoituun kehitykseen vaikuttavat matalaksi laskenut syntyvyys, toteutunutta kehitystä heikommiksi ennakoidut reaalituotot ja Suomen heikko talouskehitys. Kaikkiin näihin liittyy myös merkittävää epävarmuutta. Vaikka rahoitus on nyt kunnossa, pitkän aikavälin haasteeseen on hyvä vastata, jotta rahoitus säilyy kestävänä, luottamus työeläketurvaan ei rapaudu ja kehitys olisi eri sukupolvien näkökulmasta reilua.
Valtiovallan intressi työeläketurvaan syntyy lainsäädäntövastuusta, julkisen sektorin rahoitusosuudesta sekä työeläkejärjestelmän seurausvaikutuksista muuhun talouteen. Työeläketurvan menot on 1990-luvun EY-jäsenyydestä lähtien laskettu kansantalouden tilinpidossa osaksi julkisia menoja. Vastaavasti sosiaaliturvarahastot – työeläkevarat niiden suurimpana osana – lasketaan julkisen talouden varallisuudeksi. Lakisääteiset työeläkemenot olivat viime vuonna 31,4 miljardia euroa. Tästä summasta yksityisen sektorin työnantajien ja palkansaajien vakuutusmaksuilla ja työeläkevaroista katettu osuus oli 18,7 miljardia euroa, 60 prosenttia koko työeläkemenosta. Valtion, kuntien ja kirkon keräämillä verovaroilla ja muilla tuloilla katettu osuus työeläkemenosta oli 12,7 miljardia euroa (40 %). Summa muodostuu julkisen sektorin työeläkkeistä ja valtionosuuksista yksityisen sektorin (YEL, MyEL, MEL) eläkemenon kattamiseen.
Työeläkejärjestelmään ajateltavissa olevat muutokset voivat kohdentua eri tavoin eri rahoittajille. Eri keinoilla on myös erilaisia seurauksia eri väestöryhmille ja eri sukupolville. Jos esimerkiksi päädyttäisiin muuttamaan yksityisen sektorin työeläkevakuuttajien sijoitustoiminnan ehtoja, vaikutukset kohdentuisivat TyEL:n rahoitukseen ennemmin kuin eläke-etuuksiin ja työeläkemenoon. Jos taas mietitään tulevaan työeläkemenoon vaikuttavia keinoja, osa ratkaisuista saattaisi olla vain valtion pitkän aikavälin eläkemenoa pienentäviä.
Kaikki keinot käytettävissä
Hallitusohjelmassa nimettiin uudistamiskeinoksi sääntöpohjainen vakautusjärjestelmä. Tiedotustilaisuudessa keinot jätettiin auki. Ei liene mielekästä tyrmätä sellaisia fiksuja uudistuskeinoja, joille on yhteisymmärrystä ja joilla saadaan aikaan tavoiteltuja tuloksia. Muitakin keinoja kuin sääntöpohjaista vakautusta on perusteltua miettiä. Laaja keinovalikoima on omiaan auttamaan lopputulokseen pääsemistä.
Riippuen valmisteluprosessissa järkeviksi havaittujen keinojen vaikutuksista, sääntöpohjaisen mekanismin rooli voisi siis jäädä mittaluokaltaan pienehköksi. Vaikuttavien päätösperusteisten toimien rinnalla sääntöpohjaisesta vakauttamisesta sopiminen saattaisi lyhyellä aikavälillä arvioiden näyttäytyä jopa turhalta.
On kuitenkin hyvä muistaa, että sääntöperusteisen vakautuksen idea on sopeutua kehityksen mukanaan tuomaan muutokseen – mikä ikinä se onkaan – ja pitää yllä kestävää tilaa. Monien eri muutosten takia esimerkiksi viimeisen viiden vuoden aikana Eläketurvakeskuksen peruslaskelmien mukainen arvio maksun nousupaineesta on vaihdellut huomattavasti. Eläketurvakeskus on myös tuonut esille eri tekijöiden tuottamaa epävarmuutta. Eläkejärjestelmän sopeutustarve voi toisissa oloissa näyttäytyä miljardia suuremmalta (tai pienemmältä), jolloin päätetyt keinotkin voivat näyttäytyä riittämättöminä (tai ylimitoitettuina).
Toinen hyvä perustelu sääntöpohjaisille vakauttajille on, että niiden avulla riskienjaosta voi sopia etukäteen ja harkiten. Epävarmuutta ja erilaisia riskejä emme voi eläkejärjestelmästä poistaa. Mutta meillä voi olla niiden varalle ratkaisu, joka toimii oikeaan suuntaan ja oikeudenmukaisesti niissäkin oloissa, joissa muut keinot osoittautuisivat riittämättömiksi.
Lue lisää:
- Hallitusohjelma (valtioneuvosto.fi)
- Orpo: Hallitus haluaa noin miljardi euroa säästävän eläkeuudistuksen (HS.fi-uutinen 27.9.2023)
- Eläkevarainpaisumus (Etk.fi-blogi, Allan Paldanius 13.10.2022)
Keskustelusta voinee vetää sen johtopäätöksen, että ollaan suunnittelemassa indeksiin erilaisia toimia, kuten esim. Ruotsissa.
Alla on lainaus ETK:n sivuilta:
”Esimerkiksi Saksassa tarkistuksessa otetaan huomioon palkkojen kehityksen lisäksi myös eläkemaksun ja eläkkeensaajien määrän muutokset. Ruotsissa työeläkkeiden tarkistukset perustuvat palkkakehitykseen, josta vähennetään kiinteä 1,6 prosenttiyksikköä. Jos eläkejärjestelmä on taloudellisesti epätasapainossa, vähennetään tästä sopeutusindeksistä vielä alijäämän osoittama osuus, eli ns. jarru. Ylijäämätilanteessa sopeutusindeksiä parannetaan (ns. kaasu). Ruotsissa tarkistus voi olla negatiivinen. Sen sijaan Saksassa sopeutusmekanismia on lievennetty suojalausekkeella, jonka mukaan eläkkeiden tarkistukset eivät voi olla negatiivisia.”
Näen tuon melko todennäköisenä lopputulemana meillekin.
Viime vuonna 3,2 mrd euroa siirrettiin eläkerahastoihin yksityisiltä työnantajilta ja työntekijöiltä saaduista eläkemaksuista. Eläkerahastoista maksettiin vain hiukan suuremmalla summalla eläkkeitä. Toisin sanoen eläkerahastojen nettovaikutus eläkkeiden maksussa oli käytännössä nolla, kun ottaa huomioon rahastoista aiheutuvat ylimääräiset kustannukset. Kun TyEL maksuprosentti viime vuonna oli yli 24 %, ilman lisärahastointia se olisi ollut 20 %.
Merkittävä ja suoraan eduskunnan päätäntävallassa oleva uudistus on lakisääteisen rahastointivelvollisuuden poistaminen työeläkkeistä.
Tällä toimenpiteellä vähennetään merkittävästi työllistämisen kustannuksia, työllistetään, lisätään yritysten kilpailukykyä ja investointeja.
Periaatteessa vakautussäännöt voivat kohdentua myös maksuun, kuten esim. Kanadassa.
Rahastoille saadaan myös tuottoa. Ilman rahastoja maksuprosentti pitäisi mitoittaa eläkemenon mukaan.
Kun jatkuvasti rahastoidaan uusien työpalkkojen perusteella, rahastojen nettovaikutus eläkemaksujen alentamisessa voi kokonaan nollautua, kuten kävi viime vuonna. Rahastot olivat tyhjän panttina Suomen kannalta.
Pari kymmentä vuotta sitten rahastointia perusteltiin suurten ikäluokkien eläköitymisellä. Tänä aikana rahastoinnin nettovaikutus on ollut eläkemaksuja (=työllistämiskustannuksia) nostava eikä suinkaan laskeva.
Onko ETK:ssa laskettu, milloin rahastoinnilla saavutetaan ”break even” ?
Sehän tiedetään, että eläkerahastointiin käytetyillä varoilla olisi voitu saada talouskasvua aikaiseksi Suomessa.