Eläke- ja eläkeläiskysymys kehysriihessä
Kehysriihen alla huomio kiinnittyi vahvasti siihen, otetaanko myös eläkkeet ja eläkkeensaajat hallituksen sopeutustoimien piiriin. Nyt tiedämme, että Suomessa asuvien eläketurvaan ei kohdistettu säästötoimia, mutta verotuksen muutokset koskevat myös eläkkeensaajia.
Heikko valtiontalous sopeutusten syy
Pääministeri Petteri Orpon hallitus päätti kehysriihessään noin kolmen miljardin sopeutuksista. Vähän yli puolet sopeutuksesta tulee verotuloina, loput menosäästöinä. Julkista taloutta vahvistamaan tarkoitetut päätökset tulevat aikaisemman arviolta noin kuuden miljardin suuruisen sopeutuksen päälle. Hallitus ei ole toiminut vielä vuottakaan ja se on päättänyt sopeutuksista tuleville vuosille yhdeksän miljardin euron edestä, sen verran kuin vuosi sitten eduskuntavaalien alla ajateltiin tarvittavaksi mittaluokaksi kahdella vaalikaudella.
Hallituksen vuoden 2024 budjetissa valtion menoiksi arvioitiin 87,9 miljardia euroa. Lukuun sisältyy valtion vastuulle tulleet hyvinvointialueiden menot. Tuloja valtio arvioi saavansa 76,3 miljardia euroa. Alijäämän suuruudeksi ennakoitiin siis 11,5 miljardia euroa. Tämä oli valitettavasti enemmän kuin edellisvuotena arvioitiin. Silti näinkin isoksi ennakoitu alijäämä alkoi näyttää optimistiselta talouden viimeaikaiseen kehitykseen suhteutettuna. Koska valtiontalouden alijäämän rahoittamiseen ei ole muuta keinoa kuin lisävelan ottaminen, mikä puolestaan tuottaa myös kasvavat korkomenot, hallituksen huolen Suomen ja julkisen talouden heikosta kehityksestä ymmärtää. Uhkana on kaiken lisäksi ollut Suomen joutuminen alijäämänsä takia EU:n tarkkailumenettelyn kohteeksi.
Indeksit arvailun kohteena
Sopeutustarpeen suuruus on niin iso, että pääministerin mukaan kaikkia laareja on pitänyt katsoa. Ennakkoon kehysriihen lähestyessä tuli tieto, että eläkkeetkin olivat tarkastelussa mukana. Pieniä eläkkeitä eli lähtökohtaisesti kansan- ja takuueläkkeitä ei arvioinnissa tiettävästi ollut esillä. Työeläkkeiden osalta sen sijaan oli erilaista arvailua. Esillä oli työeläkeindeksin jäädytys tai korotuksen osittainen leikkaaminen. Indeksiin puuttuminen olisi käytännössä ainoa nopeavaikutteinen toimi työeläkemenoon vaikuttamisessa.
Indeksisopeutusta on myös joskus käytetty. Työeläkeindeksiin on puututtu 1990-luvun talouslaman aikana sekä Kataisen ja Stubbin hallituksen säästötoimena 2015. Sipilän hallitus puuttui Kelan eläkkeiden indeksitarkistuksiin. Tuolloin indeksitoimin saatavat säästöt olivat suunnitelmissa myös työeläkkeitä koskien, mutta vaatimaton inflaatio- ja ansiokehitys teki niistä suunnitelmista tarpeettomia.
Eläketurvakeskuksen arvion mukaan inflaatio on tänä vuonna hidasta ja ansiokehitystä matalampaa. Työeläkeindeksin tarkistus saattaisi olla ensi vuonna noin 1,8 prosenttia. Jäädytyksen myötä työeläkemenoissa olisi tullut noin 620 miljoonan euron säästö. Työeläkeindeksitarkistuksen puolittaminen olisi tuonut noin 300 miljoonan euron säästön työeläkemenoon.
Työeläkemenon kehitykseen vaikuttaminen olisi vaikuttanut julkisen talouden alijäämään täydellä painollaan, koska työeläkejärjestelmä lasketaan tämän kokonaisuuden osaksi. Koska 60 prosenttia työeläkemenosta on kuitenkin yksityisen sektorin menoa, vaikutus valtiontalouteen olisi ollut pienempi. Valtiontaloudessa vaikutusta olisi tullut valtion vastuulla olevaan työeläkemenoon sekä YEL:n, MyEL:n ja MEL:n valtionosuuksiin. Toisaalta työeläkkeiden arvioitua pienempi tarkistus olisi tuottanut valtiolle jonkin verran arvioitua vähemmän verotuloa. Hyötyarviot vaihtelevat, koska valtiontalouteen olisi vaikuttanut muitakin tekijöitä, esimerkiksi eläkkeensaajien kulutuskäyttäytyminen.
Fiskaaliset ja poliittiset intressit punnittavana
Taloudellisten vaikutusten lisäksi hallituksessa oli punnittavana muitakin näkökohtia. Ensinnäkin käynnissä on parhaillaan seuraavaa työeläkeuudistusta koskevat neuvottelut. Niissä haetaan miljardin euron sopeutusta pitkälle aikavälille. Lyhyen aikavälin reaktiivinen toiminta ja pitkän aikavälin hallittu sopeuttaminen uhkasivat olla törmäyskurssilla.
Toiseksi eläkkeensaajissa eläkkeiden sopeutusta koskevat huhut herättävät ymmärrettävästi huolta. Voi nähdä, että luottamus eläkejärjestelmään kärsisi muillakin kuin eläkkeensaajilla. Kolmanneksi kaikki hallitukset joutuvat punnitsemaan toimiensa vaikutuksia äänestyskäyttäytymiseen. Eläkkeensaajat ovat demokratioissa vahva voima lukumääränsä ja korkean äänestysaktiivisuutensa takia.
Eläkkeisiin kohdentuva sopeuttamiskeskustelu nosti tälläkin kertaa esille myös näkemykset eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuudesta eri sukupolville. Eläkkeiden leikkaamiselle tuli joistain suunnista kannatustakin, yhtäältä reiluusargumentein, toisaalta yleisempänä ymmärryksenä sopeutustarpeelle. Tietysti vastustustakin oli.
Mediassa näkyvästi esillä ollut keskustelu oli ehkä osaltaan tuottamassa ratkaisun, jossa työeläkkeisiin ei koskettu, eläkeuudistuksen valmistelulle jätettiin neuvottelurauha eikä eläkejärjestelmän luottamuskaan näin pahemmin kärsinyt.
Verotus kiristyy myös eläkeläisillä
Eläkkeensaajat eivät kuitenkaan jääneet täysin sopeutusten ulkopuolelle. Osa heistä joutuu maksamaan nykyistä enemmän tuloveroa. Eläketulovähennyksen kohdentumista muuttamalla verotus kiristyy 1 900 euroa ylittävää kuukausieläkettä saavilla. Toimella valtio kerää noin 150 miljoonaa euroa. Korkeimmissa tuloluokissa jätetään verotuksen indeksitarkistuksia tekemättä, jolloin he maksavat enemmän veroja, noin 60 miljoonan verran. Verotusratkaisu koskee myös muita tuloja kuin työeläkkeitä ja on nähtävissä valtiontalouden kannalta tehokkaana toimena. Vapaaehtoisen eläkesäästämisen verotuki on tarkoitus poistaa. Tämä korostaa entisestään lakisääteisen turvan roolia kokonaiseläketurvassa.
Arvonlisäveron korotus koskee sekin eläkkeensaajia. Monista ostoksista maksetaan jatkossa enemmän veroa, mikä nähtäneen hintalapuissa. Toisaalta alennetut verokannat, kuten ruoka ja lääkkeet, jäivät valtaosin ennalleen, millä on iso merkitys monelle eläkeläiselle. Kuluttajahintojen mahdollinen nousu vaikuttaa myöhemmin työeläkkeiden indeksitarkistuksia nostavalla tavalla.
Joitakin eläkeläisiä koskevia menopuolen ratkaisujakin hallitus teki. Eläkeläisiin vaikuttava säästötoimi on ”varakkaimpien” eläkkeensaajien asumistuen muuttaminen. Tällä tavoitellaan 25 miljoonan euron säästöä. Yllättävin eläkkeitä koskeva ratkaisu kehysriihessä oli ratkaisu lopettaa kansaneläkelain mukaisten etuuksien maksaminen ulkomaille. Ulkomailla asuvia Kelan eläkkeen saajia on vajaa 30 000, heistä suurin osa asuu Ruotsissa. Keskimäärin maksettujen eläkkeiden perusteella iso osa heistä on työeläkkeensaajia eli Kelan eläke täydentää pieneksi jäänyttä työeläkettä. Ratkaisun toteutuksessa joudutaan huomioimaan EU:n sosiaaliturvan koordinaatioasetus ja muiden maiden, muun muassa Ruotsin, kokemukset vastaavissa toimissa.
Oikeudenmukaisuus eri sukupolville? Kun työeläkevakuutusmaksuja maksoivat työnantajat vuoteen 1993 asti yksin, niin miten on perusteltua vertailla työntekijöiden saamaa työeläkettä suhteessa maksuihin? Eri aikojen työnantajien maksuja voisi verrata toisiinsa.
Kokonaismaksutason huomioiminen on mielestäni perusteltua tuollaisissa maksu/etuus -vertailuissa. Se kertoo kuinka paljon eläkeoikeudesta on eri aikoina pitänyt maksaa, riippumatta siitä miten se on jaettu. Mutta kehysriihessä tuskin tätä mietittiin.
No ei. Työntekijälle työeläke oli palkan osa. Voin hyvin kuvitella tilanteen alussa, työnantajat kertoivat, että palkkaa ei voi nyt korottaa niin isosti, koska lisäkuluja syntyy työeläkkeen muodossa. Työntekijälle oli annettu eläkelupaus ja eläkettä karttui aluksi 1 % ansioista. Työntekijä ei maksanut itse vakuutusmaksuja eikä muutenkaan sijoittanut mitään järjestelmään. Järjestelmän kypsyessä työnantajat tiesivät maksavansa aluksi pienempiä maksuja, kuin mitä tulevat työnantajat joutuisivat maksamaan esim. 40 vuoden päästä. Rahastoinnin osalla alkuaikojen työnantajat pienensivät tulevien maksajien maksuosuutta, mutta nousevat maksut on kyllä pääosin osattu laskea jo aikoinaan. En millään ymmärrä, että miten työntekijöiden saamia tuottoja lasketaan, kun he eivät ole sijoittaneet järjestelmään mitään. 1993 mukaan tullut maksuosuuskaan ei ole mikään sijoitus, se on työnantajan työeläkevakuutusmaksuun osallistumista. Mikäli jotain halutaan vertailla, niin vertaillaan eri aikojen sivukuluja palkan osana eri aikojen kesken. Palkkoja ja niistä syntyneitä työeläkkeitä voidaan myös vertailla. Elintason ja palkkatason nousu ei kyllä koidu nykynuorison tappioksi työeläkkeidenkään kohdalla.
Kehysriihessä oikeudenmukaisuudella perusteltiin monia asioita. Tässä kyllä ei ole ymmärretty, että mistä puhutaan. Jos ei sijoita mitään, niin miten voi saada muita tuottoja, kun annetun lupauksen mukaisen työeläkkeen?