Yksin asuvat ikämiehet kasvava pienituloisten eläkeläisten ryhmä
Yli 75-vuotiaiden naisten pienituloisuusaste on kaksinkertainen verrattuna miehiin. Sukupuolten välinen ero on kuitenkin kaventunut viime vuosikymmeninä. Valitettavasti syy ei ole naisten tilanteen parantuminen vaan yksinasuvien miesten pienituloisuuden kasvu.
Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (2:2019) julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin väestö- ja kotitalousrakenteen yhteyttä ikäihmisten eli 75–84-vuotiaiden naisten ja miesten pienituloisuuden kehitykseen vuosina 1995–2014.
Tutkimuksen mukaan varsinkin yksinasuvien ikäihmisten pienituloisuusriski on suuri. Vuonna 2014 yksinasuvien pienituloisuusaste oli noin 30 prosenttia niin miehillä kuin naisilla. Perheellisillä nämä luvut olivat 5 prosentin tuntumassa.
Yhä useampi yksinasuva ikämies on pienituloinen
Miesten kohdalla pienituloisuus oli erityisen yleistä yksinasuvien ei-leskien ryhmässä, leskimiesten pienituloisuus oli vähäisempää. Naisilla pienituloisuus oli yleistä sekä leskien että muiden yksinasuvien ryhmissä. Leskinaisten pienituloisuus ei kuitenkaan ollut yhtä yleistä kuin muiden yksinasuvien naisten.
Tarkastelujakson aikana yksinasuvien naisten pienituloisuusaste on ollut koko ajan korkea, kun taas miehillä se on selvästi kasvanut.
– Tarkastelujakson alussa 75–84-vuotiaiden naisten pienituloisuusaste oli vielä kuusinkertainen miehiin verrattuna. Yksinasuvien ei-leskimiesten pienituloisuuden kasvun seurauksena naisten ja miesten pienituloisuusero on kaventunut, kertoo ekonomisti Juha Rantala Eläketurvakeskuksesta.
Määrällisesti suurin 75–84-vuotiaiden pienituloisten ryhmä on kuitenkin yhä naiset. Kaikista ikäluokan pienituloisista naisia oli kolme neljäsosaa vuonna 2014. Pienituloisista naisista joka toinen oli leski. Pienituloisten ei-leskien määrä on sekä miesten että naisten osalta on kuitenkin selvästi kasvanut.
Taulukko: 75–84-vuotiaiden naisten ja miesten pienituloisuusasteet (%) kotitalouden rakenteen mukaan vuosina 1995 ja 2014
| Naiset | Miehet | |||
|---|---|---|---|---|
| 1995 | 2014 | 1995 | 2014 | |
| Perheellinen | 4 | 6 | 2 | 5 |
| Yksinasuva | 30 | 33 | 7 | 27 |
| Kaikki | 20 | 21 | 3 | 11 |
Lähde: Tulonjaon kokonaisaineisto, Tilastokeskus
Yksinasuvien pienituloisuus usein pitkäkestoista
Tarkastelujakson lopussa pienituloisina olleista kaksi kolmasosaa oli pienituloinen jo vuonna 2005 ja lähes joka viides myös vuonna 1995.
Yleisintä pienituloisuuden pitkittyminen oli yksinasuvien joukossa. Miehillä pienituloisuuden pitkittyminen oli yleistä ei-leskien ryhmässä, naisilla se oli yleistä molemmissa yksinasuvien ryhmissä.
Leskeneläkkeellä on suuri merkitys etenkin naisille. Kaikista pienituloisista naisista lähes puolet (44 %) sai leskeneläkettä.
– Ilman leskeneläkettä naisten pienituloisuusaste olisi ollut 10 prosenttiyksikköä korkeampi tarkastelujakson lopussa, kertoo Rantala.
Miesten pienituloisuusasteeseen leskeneläke vaikutti vain vähän, pienituloisista miehistä vain joka kymmenes sai leskeneläkettä. Pienituloisille leskimiehille leskeneläkkeen merkitys toimeentuloon oli toki merkittävä.
Laskelmissa on huomioitu kansaneläkkeen, muun sosiaaliturvan ja verotuksen kompensoivat vaikutukset toimeentulon alentuessa.
Julkaisu:
Samankaltaistuuko ikäihmisten köyhyys? Näkökulmia 75–84-vuotiaiden naisten ja -miesten pienituloisuuteen. Rantala Juha & Kuivalainen, Susan & Pyy-Martikainen, Marjo & Riihelä, Marja. Yhteiskuntapolitiikka-lehti 2:2019
Pienituloisuusaste
Pienituloisuuden yleisyyttä kuvataan usein Eurostatin suosittamalla pienituloisuusasteella. Sen mukaan henkilöt, joiden käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia koko väestön mediaanitulosta luokitellaan pienituloisiksi. Pienituloisuusaste saadaan laskemalla pienituloisten osuus tarkastelun kohteena olevasta väestöryhmästä.
Kuva: iStock