Väitös: Eläkeläisten toimeentulo säilyy eläkeaikana kohtuullisena
Suomen eläkepolitiikalle asetetut tavoitteet ovat toteutuneet melko hyvin. Eläkettä edeltävään aikaan verrattuna toimeentulo säilyy eläkkeelle siirryttäessä kohtuullisena ja pienituloisilla toimeentulo hieman nousee. Osalla eläkeläisistä köyhyys on kuitenkin pitkäkestoista, ilmenee Juha Rantalan tekemästä, pitkän aikavälin rekisteritietoja hyödyntävästä väitöstutkimuksesta.
Suomen eläkepolitiikalle on asetettu kaksi keskeistä sosiaalista tavoitetta. Ensinnäkin, toimeentulon tason tulee säilyä eläkkeelle siirryttäessä kohtuullisena. Toiseksi, eläkeläisten köyhyyttä tulee torjua.
Kauppatieteiden lisensiaatti Juha Rantala osoittaa tuoreessa väitöskirjassaan, että eläkepolitiikan ensimmäinen tavoite täyttyy melko hyvin. Eläkeläisten toimeentulo säilyy kohtuullisena eläkettä edeltävään toimeentuloon verrattuna. Keskimäärin toimeentulo laskee eläkkeelle siirtymisen jälkeen kolmanneksen.
– Eläkevuosien aikana keskimääräinen toimeentulo säilyy myös melko vakaana, Rantala sanoo.
Rantala tutki väitöskirjansa artikkeleissa eläkeläisten toimeentuloa laajasti, jolloin tarkastelussa olivat mukana myös muut tulot kuin eläketulot.
– Eläke on tärkein toimeentulon lähde eläkeläisille. Toimeentulo on kuitenkin kokonaisuus, jossa ansio- ja pääomatuloilla sekä erityisesti perhetilanteella on suuri merkitys.
Köyhyys periytyy eläkevuosiin
Eläketurvakeskuksessa ekonomistina työskentelevä Juha Rantala havaitsi väitöskirjassaan, että myös köyhyyden torjumisessa on onnistuttu kohtuullisesti. Pienituloisten eläkeläisten joukossa on kuitenkin ryhmiä, joiden ongelmana on pitkäkestoinen köyhyys.
– Kaiken kaikkiaan eläkevuosien toimeentulo ja köyhyys on usein yhteydessä eläkettä edeltävään aikaan. Pitkäaikaistyöttömyydestä, epätyypillisistä työsuhteista sekä yksin asumisesta syntyvät aktiiviajan toimeentulo-ongelmat jatkuvat eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin.
Yleisintä pienituloisuus on iäkkäiden yksin asuvien eläkeläisnaisten joukossa. Pienituloisuus on yleistynyt myös yksin asuvilla eläkeläismiehillä. Yksin asuvien pienituloisten, 74–84-vuotiaiden miespuolisten eläkeläisten osuus on vuosituhannen vaihteen jälkeen noussut nopeammin kuin saman ikäisillä yksin asuvilla naisilla.
Toimeentulon mittaustavalla iso merkitys tuloksille
Eläkeläisten toimeentuloa on perinteisesti mitattu vuosittain muodostettujen poikittaisleikkausaineistojen pohjalta. Yksittäisen eläkeläisen tai eläkeläisryhmien toimeentulon kehitystä niiden perusteella ei voi arvioida. Rantalan väitöskirjassa toimeentulossa tapahtuneita muutoksia on ensimmäistä kertaa järjestelmällisesti seurattu useiden vuosien ajalta.
– Eläkeaika on vuosien tai vuosikymmenten mittainen ajanjakso ihmisen elämässä. Siksi pitkittäistarkastelu sopii toimeentulossa tapahtuneiden muutosten kuvaamisen paremmin kuin yksittäiset, vuosittaiset tarkastelut.
Rantalan väitöskirja sisältää neljä vertaisarvioitua artikkelia, joiden paneeliaineistot perustuvat Tilastokeskuksen rekisteritietoihin Suomessa asuneesta väestöstä vuosilta 1995–2014.
Rantala mittaa eläkeläisten toimeentuloa käytettävissä olevalla rahatulolla ja pienituloisuutta pienituloisuusasteen avulla. EU:n asettama pienituloisuusraja on 60 prosenttia koko väestön ekvivalentista mediaanitulosta, mutta myös 50 prosentin rajaa käytetään yleisesti.
Väitöskirja tarkastettavaksi Turun yliopistossa 4.12.
Juha Rantala esittää väitöskirjansa Tutkimuksia eläkeläisten pienituloisuuden ja toimeentulon dynamiikasta Suomessa vuosina 1995–2014 julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 4.12.2020 klo 12 (Publicum, Pub3-luentosali, Turku).
Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Hannu Uusitalo ja kustoksena professori Veli-Matti Ritakallio (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sosiaalipolitiikka.
Koronavirustilanteen vuoksi väitöstilaisuuden yleisömäärä paikan päällä on korkeintaan 50 henkilöä.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan.
