Uusi analyysi: Paljonko eläkemaksulla saa eläkettä? Vertailussa Suomi, Ruotsi ja Saksa
Suomen eläkekeskustelussa nousee ajoittain esiin kysymys, kuinka paljon eläkemaksulla saa eläkettä. ETK:n uudessa maavertailussa esitetään yksi mahdollinen tapa tarkastella lakisääteisen eläkemaksun ja vanhuuseläkkeen suhdetta. Vertailun mukaan heikoimmillaan vanhuuseläke jää maksuun nähden noin puoleen, ja korkeimmillaan eläke nousee lähes puolitoistakertaiseksi.
Eläketurvakeskuksen erityisasiantuntija Antti Mielonen seuraa ja analysoi eri maiden eläkejärjestelmiä. Hän on hiljattain saanut matemaatikko Meeri Kesälän ja yhteyspäällikkö Mika Vidlundin kanssa valmiiksi analyysin, jossa tarkastellaan lakisääteisen eläkemaksun ja vanhuuseläkkeen suhdetta Suomen, Ruotsin ja Saksan työeläkejärjestelmissä. Analyysi perustuu esimerkkeihin eri-ikäisistä keskituloisista miehistä ja naisista, jotka kartuttivat työeläkettä vuonna 2020. Kysyimme Mieloselta, miten suomalaisen, ruotsalaisen ja saksalaisen kävi eläkevertailussa.
Ansiosidonnaisen eläketurvan yksi pääperiaatteista on vakuutettujen ansioiden ja eläkkeen kytkeytyminen toisiinsa. Paljonko suomalainen saa vastinetta rahalleen?
Vaikka eläkemaksun ja eläkkeen välillä ei ole Suomen eläkejärjestelmässä suoraa kytköstä, voidaan asiaa arvioida eläkemaksujen ja etuuksien kassavirtoja käyttäen. Suomessa eläkemaksun ja eläkkeen suhde vaihtelee merkittävästi eri ikäluokkien välillä. Suomalaisella 60-vuotiaalla naisella suhdeluku on analyysin korkein eli 1,42 – hän kartuttaa eläkettä lähes puolet enemmän kuin mitä hän siitä maksaa.
Suomalaisella keski-ikäisellä miehellä maksun ja eläkkeen suhde on lähellä yhtä eli hän saa noin yhtä paljon eläkettä kuin mitä on maksanut.
Nuori henkilö saa selvästi vähemmän vastinetta maksulleen. 30-vuotiaalla miehellä suhdeluku on 0,74.
Mitä tämä suhdeluku tarkalleen ottaen mittaa?
Tässä analyysissa suhdeluku mittaa, kuinka paljon henkilö maksaa eläkemaksuja vuoden 2020 aikana verrattuna siihen, kuinka paljon hänelle maksetaan saman vuoden aikana karttunutta vanhuuseläkettä.
Kun suhdeluku on 1, ovat henkilön vanhuuseläke ja eläkemaksu yhtä suuret. Kun suhdeluku on alle yhden, on maksu suurempi kuin eläke. Ja kun luku on yli yhden, on eläke suurempi kuin maksu.
Otetaan laskuesimerkki: henkilö, joka ansaitsee 40 000 euroa vuodessa ja kartuttaa eläkettä vuonna 2020. Suomessa tämän henkilön vertailukelpoinen eläkemaksu on 21,7 % vuosituloista, eli 8 670 euroa. Jos hän on 60-vuotias nainen, hänelle tullaan koko eläkeaikana maksamaan tästä vuodesta karttunutta eläkettä yhteensä 12 301 euroa nykyarvoon muunnettuna. Suhdeluku lasketaan jakamalla karttunut eläke maksetulla eläkemaksulla: 12 301 / 8 670 = 1,42. Tämä tarkoittaa, että hän saa takaisin 1,42 kertaa sen, mitä hän on maksanut eläkemaksuina.
On hyvä huomioida, että tarkasteluasetelma on teoreettinen, ja tehdyillä oletuksilla on iso vaikutus lopputuloksiin. Eläke ei ole tässä asetelmassa myöskään mikään sijoitusinstrumentti, jonka tuotto heilahtelee markkinaliikkeiden mukana. Eläke on vakuutus, jonka ideana on tarjota vakaata toimeentuloa henkilön koko vanhuuseläkeiän ajan.
Minkälainen suhde eläkemaksulla ja vanhuuseläkkeellä on Ruotsissa ja Saksassa?
Ruotsissa ja Saksassa suhdeluvut ovat matalampia, näissä maissa eläkemaksulla saa vähemmän eläkettä kuin Suomessa.
Ruotsissa suhdeluvut asettuvat 0,70 ja 0,90 välille. Ruotsissa on maksuperusteinen eläke, suhdeluvut ovat sen vuoksi tasaisempia kuin meillä. Tosin Ruotsin tapauksessa kannatta huomioida, että nyt rajaudutaan lakisääteiseen työeläkejärjestelmään eikä muita järjestelmiä huomioida.
Saksassa eläkemaksun ja etuuden suhde on kaikissa ikäluokissa matala. Luku vaihtelee 0,57 ja 0,90 välillä. Saksan suhdeluvuissa näkyy väestön ikääntyminen sekä rahastoinnin puute eläkejärjestelmässä.
Valitulla korolla on iso vaikutus analyysin tuloksiin. Mitä koron muutoksesta seuraa?
Tässä analyysissa tuleva eläke on muutettu nykyarvoon inflaatiokorjauksen lisäksi kahden prosentin diskonttokorolla. Myös Tilastokeskus käyttää kahden prosentin diskonttokorkoa eläkevastuiden laskennassa.
Diskonttokoron muuttaminen nollaan prosenttiin osoittaa, kuinka herkkiä laskelmat ovat korkotason muutoksille. Nollan prosentin korolla korkeimmat suhdeluvut ovatkin nuoremmilla ikäluokilla. Ruotsalaisella ja suomalaisella 30-vuotiaalla naispuolisella esimerkkihenkilöllä maksun ja eläkkeen suhde nousee jopa 2,15:een. Matalin etuuden ja maksun suhde on puolestaan saksalaisella 60-vuotiaalla miehellä, jolla luku on 1,04.
Korkeampi korko kuvastaa korkeampaa riskiä eli tulevaisuuden epävarmuutta. Nuoren eläke maksetaan pidemmän ajan päästä ja sen nykyarvo on sitä pienempi, mitä korkeampaa korkoa käytetään.
Mitkä muut asiat vaikuttavat maksun ja eläkkeen suhteeseen diskonttokoron lisäksi?
Hyvin monet tekijät, kuten eläkkeen maksuaika, eläkkeen määräytyminen, eläkkeen indeksointi ja eläkejärjestelmän maksutaso. Suomessa elinaikakerroin leikkaa kuukausieläkettä elinajan pidentyessä. Lisäksi vuonna 2020 Suomessa karttui eläkettä 60-vuotiaalle vielä poikkeuksellisen korkealla prosentilla vuoden 2017 eläkeuudistuksen siirtymäsäädöksen takia.
Saksassa taas automaattinen vakautusmekanismi sopeuttaa eläkettä järjestelmän taloudelliseen tasapainoon. Ruotsissa järjestelmä on nykyisin täysin maksuperusteinen ja maksutaso on kiinteä. Lisäksi analyysissa käytetään arvioita keskimääräisestä eliniästä sekä eläkeiän ja muiden eläkejärjestelmän parametrien kehityksestä.
Sukupuoli vaikuttaa tässä vertailussa myös paljon. Naisilla on korkeampi elinikä, jolloin naisten suhdeluvut ovat kaikissa maissa korkeammat kuin miesten.
Analyysissa on käytetty eläkemaksuna niin sanottua vertailukelpoista vanhuuseläkemaksua, joka saadaan kertomalla kokonaiseläkemaksu vanhuuseläkemenojen mukaisella osuudella kokonaismenoista. Kokonaiseläkemaksu muodostuu täydentämällä työnantajien ja työntekijöiden maksamaa eläkemaksua mahdollisilla verotuloilla tai muilla eläkkeiden rahoitukseen käytetyillä rahoituslähteillä. Esimerkiksi Saksassa valtio rahoittaa yli neljänneksen eläkejärjestelmän menoista verorahoituksen kautta.
Lue lisää
