Vuonna 2017 lähes 60 prosenttia siirtyi vanhuuseläkkeelle työstä, kun vuonna 2006 osuus oli vajaat 40 prosenttia. Matalasti koulutetuista ja työntekijäammateissa olleista vähän alle puolet siirtyi työstä vanhuuseläkkeelle vuonna 2017, kun reilut kymmenen vuotta aiemmin lähes kolme neljästä poistui työelämästä ennen vanhuuseläkeikää.

Eläketurvakeskuksen ekonomistin Satu Nivalaisen mukaan matalasti koulutetuilla työttömyys vanhuuseläkkeen kynnyksellä onkin lähes puolittunut tarkastelujakson aikana.

Nivalainen arvioi, että kehityksen taustalla ovat vuoden 2005 eläkeuudistuksessa sovittu työttömyyseläkkeen poistuminen ja työttömyysputken ikärajojen korottaminen.

– On yllättävää, että työttömyysputkeen tehdyt muutokset ovat lisänneet näin merkittävästi matalasti koulutettujen työskentelyä vanhuuseläkkeeseen saakka. Samalla sosioekonomiset erot työttömyydessä ovat tasoittuneet, sillä korkeasti koulutetuilla työttömyys ennen vanhuuseläkettä ei ole vähentynyt, hän toteaa.

Työurat pidentyneet loppupäästä julkisella sektorilla, yksityisellä eivät

Julkisella sektorilla työssä vanhuuseläkkeeseen saakka jatkaneiden palkansaajien työurat ovat olleet lyhyempiä kuin yksityisellä sektorilla koko ajanjakson 2006–2017. Julkisella sektorilla työurat ovat kuitenkin pidentyneet yksityistä sektoria enemmän. Urat julkisilla aloilla ovat pidentyneet nimenomaan loppupäästä: 53–68-vuotiaana tehdyt työvuodet ovat lisääntyneet.

Nivalaisen mukaan juuri julkisella sektorilla työstä vanhuuseläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt. Myöhentyminen on yhteydessä siihen, että julkiselta sektorilta eläkkeelle jäävien joukossa 63 vuoden ikää alemmat ammatilliset eläkeiät ovat vähentyneet ja 63 ikävuotta korkeammat henkilökohtaiset eläkeiät lisääntyneet.

– Sen sijaan yksityisellä sektorilla eläkkeelle siirtyminen ei ole myöhentynyt eivätkä työurat ole pidentyneet loppupäästä käytännössä lainkaan vuoden 2006 jälkeen, Nivalainen sanoo.

Vuoden 2005 uudistuksessa siirryttiin joustavaan 63–68-vuoden vanhuuseläkeikään. 63 ikävuoden jälkeen kertyvän ns. superkarttuman toivottiin houkuttelevan pidentämään työuraa.

– Jos superkarttuma olisi toiminut kuten tavoiteltiin, vaikutuksen olisi pitänyt näkyä nimenomaan yksityisellä sektorilla.

Etenkin korkeasti koulutetut hyötyneet ns. superkarttumasta

Sosioekonomiset erot työurien pituudessa ovat supistuneet vuosina 2006–2017, koska matalasti koulutetuilla ja työntekijäammateissa olevilla vanhuuseläkkeeseen saakka työskentely on yleistynyt.

Matalasti koulutetut ovat kuitenkin jatkaneet työssä alinta vanhuuseläkeikää pidempään entistä harvemmin. Sen sijaan korkeasti koulutetuilla ja työelämässä hyvässä asemassa olevilla vanhuuseläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt selvästi.

– Alimman vanhuuseläkeiän jälkeen kertynyttä suurempaa eläkekarttumaa ovat siis hyödyntäneet erityisesti korkeasti koulutetut ja hyväosaiset. Tämä on voinut lisätä sosioekonomisia eroja eläkkeiden tasossa.

Tutkimuksessa on tarkasteltu sosioekonomisia eroja vanhuuseläkkeelle siirtymisessä ja työurissa vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen ja ennen vuoden 2017 eläkeuudistuksen voimaantuloa.

Lue tutkimusjulkaisu: Sosioekonomiset erot: vanhuuseläkkeelle siirtyminen ja työurat 2006, 2011 ja 2017