Ekonomisti Kati Ahonen Eläketurvakeskuksesta, miksi yli 75-vuotiaat naiset ovat yleensä suuremmassa köyhyysriskissä kuin miehet?  

Tämä johtuu pitkälti kahdesta syystä. Ensinnäkin naisten tulot ja eläkkeet ovat keskimäärin matalampia kuin miesten. Toiseksi naiset elävät pitempään ja asuvat siksi yleisemmin yksin. Yksinasuvien köyhyysriski on tavallisesti korkeampi kuin yhdessä toisen aikuisen kanssa asuvan.  

Mikä oli merkittävin uusi havainto tutkimuksessanne? 

Tiedossa oli toki jo aiemmin se, että yksinasuminen on yhteydessä korkeaan köyhyysriskiin. Mutta oli osin yllätys, kuinka suuria eroja yksinasumisessa EU-maiden välillä on ja miten paljon nämä asumisen erot vaikuttavat sukupuolten välisiin eroihin ja myös maiden välisiin eroihin köyhyysriskissä. 

Miten kotitalouden rakenne vaikuttaa köyhyysriskiin?   

Köyhyysriskiin vaikuttavat kaikkien kotitalouden jäsenten tulot.  

Kun asuu yhdessä toisen eläkeläisen tai töissä käyvän kanssa, taloudessa on useampi tulonsaaja jakamassa yhteisiä asumismenoja ja muita kuluja. Yksinasuvilla taas kaikki kustannukset jäävät yhden henkilön katettaviksi.  

Miten esimerkiksi Suomi ja Ruotsi eroavat Etelä-Euroopan maista?  

Pohjoismaissa iäkkäiden yksinasuminen on selvästi yleisempää kuin erityisesti Etelä-Euroopan maissa. 

Suomessa noin 65 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä naisista asuu yksin, kun esimerkiksi Espanjassa osuus on noin 40 prosenttia.  

Meillä Suomessa ja Ruotsissa korostetaan yksin pärjäämistä ja pyritään tukemaan itsenäistä asumista niin pitkälle kuin mahdollista erilaisten julkisten hoito- ja hoivapalveluiden turvin. Siinä vaiheessa, kun yksin ei enää pärjätä, on – tai ainakin pitäisi olla – tarjolla erilaisia tuettuja asumismuotoja. On harvinaista, että aikuinen lapsi ottaisi huonokuntoisen vanhempansa asumaan omaan kotiinsa. Iäkkäillä kotitalous on näin ollen yleensä joko kahden tai yhden eläkeläisen talous.  

Etelä-Euroopan maissa sen sijaan monisukupolvinen asuminen on yleisempää ja käytännössä esimerkiksi naisen jäädessä leskeksi hän saattaa muuttaa aikuisen lapsensa perheen luokse. Monissa maissa julkisen sektorin hoivapalvelut eivät ole kovin kattavia ja perheenjäsenten myös katsotaan olevan velvollisia huolehtimaan iäkkäistä vanhemmistaan. 

Väestö ikääntyy ja todennäköisesti entistä useampi asuu vanhuutensa yksin. Miten yksinasuvien köyhyysriskiä voitaisiin vähentää ja hyvinvointia tukea? 

Olen heittänyt ilmaan jo vuosia sitten ajatuksen mummo- ja pappakommuuneista, jotka ratkaisisivat yksinasumisen taloudellisia ja muita käytännön ongelmia. Moni ikäiseni suunnittelee ainakin puoliksi vitsillä muuttavansa ikääntyessään ystäviensä kanssa asumaan vaikkapa isoon maalaistaloon, jonne sitten palkataan yhdessä hoitaja tai ostetaan erilaisia hoivapalveluja.  

Olen lukenut esimerkiksi kokeiluista, joissa iäkkäät ja opiskelijat oli asutettu samaan rakennukseen. Ideana oli, että opiskelijat saivat kohtalaisen edullisen asunnon, kun samalla sitoutuivat auttamaan kotitöissä vanhuksia. Tämän suuntaiset ideat kuulostavat erittäin kehittämiskelpoisilta.  

Toisaalta tiedän omastakin kokemuksesta vanhempiani auttaneena, että omassa kodissa asumisen halu on suuri. Ja toisaalta vaikka halua muutokseen löytyisikin, täytyy selvittää, miten tällaisten yhteisöllisten asumismuotojen kustannukset saataisiin pysymään sellaisina, että näitä olisi varaa paitsi tuottaa myös käyttää.  

Tutkimusartikkeli:
Gender differences in old-age poverty in 14 EU countries: exploring the role of household structure (International Review of Economics)