Asiakastietojen hyödyntämisessä julkisissa palveluissa on monia esteitä. Henkilötietojen käsittelyyn ja viranomaisten väliseen asiakastiedon luovuttamiseen liittyvä lainsäädäntö on epäselvää ja hajanaista. Tietosuojaan ja tiedonhallintaan liittyvät epäjohdonmukaiset tulkinnat johtavat raskaisiin prosesseihin ja vievät aikaa. Digitalisaatiosta ei saada täyttä hyötyä yhteiskunnalle ja ihmisille, jos sääntelyä ei samanaikaisesti kehitetä laaja-alaisessa yhteistyössä.

Asiakastietoa pitää pystyä välittämään nykyistä tehokkaammin eri viranomaisten ja muiden eri lakisääteistä tehtävää hoitavien toimijoiden välillä. Tämä vaatii lakimuutoksia, joilla mahdollistetaan uusien ratkaisujen kehittäminen ja hallintorajat ylittävä tiedonvaihto. Kun henkilötiedot saadaan liikkumaan sujuvammin, ihmiset saavat parempia palveluja.

Nykytilanne vaikeuttaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ihmisten palveluiden kehittämistä. Kun tieto liikkuu tehokkaammin eri toimijoiden välillä, voidaan runsaasti palveluja käyttäviä asiakkaita palvella sujuvammin.

Uudenlaiset tietoa hyödyntävät ratkaisut tukisivat ihmisen ja julkishallinnon työntekijän välisiä palvelutilanteita. Viranomaisen palvelukyky ja ihmisten palvelutarpeen ennakointi paranisi, jos työntekijälläolisi käytössään parempi tilannekuva palvelua tarvitsevasta ihmisestä sekä digitaalista neuvonnan ja päätöksenteon tukea. Lisäksi yhteistyö eri toimijoiden välillä sujuisi turvallisesti ja joutuisasti.

Ihmiset hyötyisivät tiedon liikkumisesta ja tiedon vaihdon ratkaisuista monella tavalla. Olemassa olevan tiedon hyödyntäminen madaltaisi asiointikynnystä ja poistaisi byrokratiaa. Tiedon sujuva liikkuminen helpottaisi ja sujuvoittaisi asiointia, asiakasviestintää ja ihmisten ohjaamista. Palvelut olisivat läpinäkyvämpiä, ja ihminen saisi joustavasti tietoa omasta tilanteestaan sekä kohdennettua ohjeistusta. Digitaaliset palvelut olisivat saavutettavia yhä useammalle käyttäjälle.

Tiedonhallintalain tarkoituksena oli luopua menettelyistä, joissa ihmisen pitää itse toimittaa toisen viranomaisen annettavaksi kuuluvia asiakirjoja. Tällaista sääntelyä pitää välttää silloin, kun tieto on jo jollain viranomaisella. Tieto ei monien rajoitusten vuoksi edelleenkään liiku riittävän automaattisesti viranomaisten välillä, vaan eri toimijoiden kanssa asioiva ihminen päätyy usein omien tietojensa välittäjäksi. Tiedonhallintalain pitäisi mahdollistaa teknisen rajapinnan avulla tapahtuva tietojen luovuttaminen julkista hallintotehtävää hoitavien toimijoiden välillä.

Julkishallinto toimii tehokkaasti, kun tiedon liikkumisen tekniset ratkaisut ja säädökset ovat järkeviä. Tämä vaatii tuekseen hallinnonrajat ylittävää kehittämistä. Ihmisen palvelupolku pitää suunnitella eri toimijoiden yhteistyössä elämäntapahtumalähtöisinä palvelukokonaisuuksina organisaatiolähtöisten palvelujen sijaan. Ehdotetut muutokset tukisivat myös rekisteriaineistojen käyttöä esimerkiksi tutkimuksessa ja tilastoinnissa.

Kun ihmiset saavat tarpeitaan vastaavat etuudet ja palvelut oikeaan aikaan, syntyy yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä. Tämä vaatii tulevan hallituksen panostusta parempaan lainsäädäntöön ja uusien ratkaisujen kehittämiseen.

Pääjohtaja Outi Antila, Kela
Pääjohtaja Markku Heikura, Verohallinto
Toimitusjohtaja Minna Karhunen, Kuntaliitto
Toimitusjohtaja Mikko Kautto, Eläketurvakeskus
Toimitusjohtaja Johanna Sorvettula, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy
Pääjohtaja Markus Sovala, Tilastokeskus

Kuva: Gettyimages