Nivalainen on selvittänyt, miten alimman vanhuuseläkeiän nousu vaikuttaa työllisyyteen eri väestöryhmillä: työntekijöillä, ylemmillä toimihenkilöillä ja yrittäjillä. Lisäksi kiinnostuksen kohteena oli, miten eläkeiän nousu on näkynyt vanhuuseläkkeeseen saakka työskentelevillä.

Ennen uudistusta vuonna 1954 syntyneillä alin vanhuuseläkeikä oli 63 vuotta. Vuonna 1955 syntyneet olivat ensimmäinen ikäluokka, jota eläkeiän nousu koski; heidän alin vanhuuseläkeikänsä oli 63 vuotta ja 3 kuukautta. Vuonna 1957 syntyneiden alin eläkeikä oli puolestaan 63 vuotta ja 9 kuukautta.

Ekonomisti Satu Nivalainen, minkälaisia eroja työllisyyden kasvussa eri väestöryhmillä ilmeni?

Yrittäjät ovat oma erityinen ryhmänsä, jolla eläkeiän nousun työllisyysvaikutus on ollut kaikkein suurin. Yrittäjillä työllisten osuus on jopa 2,3-kertaistunut 25 prosentista lähes 60 prosenttiin uudistusta edeltävän vanhan eläkeiän ja uuden korkeamman eläkeiän välillä.

Työntekijäammateissa työllisten osuus on kaksinkertaistunut noin 20 prosentista lähes 40 prosenttiin vanhan ja uuden eläkeiän välillä. Ylemmillä toimihenkilöillä työllisyys on puolestaan 1,3-kertaistunut 47 prosentista 62 prosenttiin samalla ikävälillä.

Käytännössä työllisyys on eläkeiän nousun myötä kasvanut lähes niin paljon kuin realistisesti on mahdollista: työssä eläkeikään saakka jatkaneiden osuus on pysynyt melkein ennallaan. Työntekijöistä ja yrittäjistä muita suurempi osa jää eläkkeelle alimmassa eläkeiässä, ja tämän vuoksi eläkeiän nousu näkyy näiden ryhmien työllisyydessä muita voimakkaammin.

Myös työttömyys ja työkyvyttömyys ovat lisääntyneet, miten tämä kehitys vaihtelee eri ryhmissä?

Eläkeiän nousu on näkynyt myös työttömänä, työkyvyttömyyseläkkeellä, sairaana tai muuten työvoiman ulkopuolella olevien osuudessa.

Työntekijöillä työn ulkopuolella olevien osuus on kasvanut selvästi vanhan ja uuden eläkeiän välillä. Erityisesti työttömyys ja työkyvyttömyys ovat lisääntyneet keskimääräistä enemmän.

Yrittäjistä hieman keskimääräistä useampi on työkyvyttömyyseläkkeellä ja selvästi muita suurempi osa on muuten työvoiman ulkopuolella eläkeiän nousun seurauksena.

Ylemmillä toimihenkilöillä työelämän ulkopuolella olevien osuus on kasvanut muita vähemmän.

Miten eläkeiän nousu on vaikuttanut työssä jatkamiseen yli alimman eläkeiän?

Eläkeiän nousu ei vaikuta työllisyyteen vain vanhan ja uuden eläkeiän välillä. Sillä mitä korkeampi alin eläkeikä on, sitä useampi näyttää jatkavan työssä pitkään. Vaikka työntekijät ja yrittäjät jatkavat ylempiä toimihenkilöitä harvemmin työssä vähintään 64-vuotiaaksi, tähän ikään työssä jatkaminen on yleistynyt kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä.

Jatkuuko työllisyyden vahva kasvu eläkeiän asteittaisen nousun myötä?

Eläkeiän nousun vaikutus työllisyyden kasvuun todennäköisesti tasaantuu: työstä poistuminen ennen uutta korkeampaa eläkeikää lisääntyy ainakin jossain määrin, kun eläkeikä nousee tarpeeksi.

Jatkossa yhä suurempi osa työkyvyttömyyseläkkeistä muuttuu vanhuuseläkkeeksi ikäluokan alimmassa vanhuuseläkeiässä eikä enää 63 vuoden iässä. Siksi eläkkeellä olevien osuus laskee eläkeiän nousukohdassa nykyistä enemmän.

Tämä johtaa siihen, entistä suurempi osa eläkeiän nousun vaikutuksista valuu työn ulkopuolelle. Vaikutus tulee korostumaan erityisesti ryhmissä, joissa työkyvyttömyyden riski on muita suurempi, eli käytännössä matalasti koulutetuilla ja työntekijäammateissa työskentelevillä.

Lue julkaisu (Julkari): Vanhuuseläkeiän nousun vaikutukset vuosina 1954–1957 syntyneillä ja sosioekonomiset erot

Lue tutkimus (Julkari): Vuoden 2017 eläkeuudistus: Vanhuuseläkeiän nousun vaikutus työllisyyteen ja muihin työmarkkinatiloihin