Minkä tasoista työeläkettä on luvassa?
Vuoden 2005 eläkeuudistus johti siihen, että eläkkeen aikaisempaa maksimitasoa, 60 prosenttia korkeimmasta palkasta, ei enää ollutkaan olemassa. Eläkkeen mahdollinen maksimitaso on nyt jokaisella ikäluokalla erilainen. Havainnollistan asiaa vuonna 1962 syntyneen esimerkkihenkilön, Maijan, työuran avulla.
Vuonna 2006 kirjoitimme Hannu Uusitalon kanssa Työeläkelehteen artikkelin eläkkeiden korvausasteista. Selvitimme, miten eläkejärjestelmän säännöt muokkaavat työeläkejärjestelmän korvausastetta suhteessa keskiansioiden kehitykseen. Tarkastelutapa oli teoreettinen ja perustui kohtuullisen yksinkertaiselle laskennalle. Tässä blogissa jatkan asian pohdintaa.
Korvausaste kertoo eläkkeen suhteen viimeiseen palkkaan
Eläkejärjestelmän korvausasteella tarkoitetaan alkavan eläkkeen suhdetta viimeiseen ansiotasoon. Sellainen on järkevää laskea työstä eläkkeelle siirtyneille. Korvausasteeseen vaikuttavat sekä oma työsuhde- ja palkkahistoria että se, millaisten eläkkeen laskentasääntöjen aikana työ on tehty.
Oman palkan kehitys, työsuhteiden lukumäärä ja työuran mahdolliset katkokset johtavat eri yksilöillä erilaiseen eläkkeeseen. Eläkkeen määräytymiseen vaikuttavat kulloinkin voimassa olleet laskentasäännöt. Eläketurvaa kehitetään koko ajan, ja jokaisen työuran aikana on voimassa monia erilaisia laskentasääntöjä.
Korvausasteeseen vaikuttavat laskentasäännöt esimerkin valossa
Vuoden 2005 uudistuksen jälkeen eläkejärjestelmässä ei ole enää selkeää 60 prosentin tavoitetasoa ja mittaria eläkkeiden riittävyydelle. Usein erilaisissa esimerkkilaskelmissa ja infomateriaalissa oletetaan, että henkilö on työskennellyt samojen sääntöjen aikana.
Koska on hankalaa tehdä kaikille toimivaa laskelmaa korvausasteesta tai eläkkeen tavoitetasosta muuttuvien sääntöjen ja syntymävuoteen liittyvien eroavaisuuksien vuoksi, pyrin avaamaan asiaa tässä esimerkkihenkilön, Maijan, avulla.
Vuonna 1962 syntyneen Maijan vanhuuseläkettä kartuttava työura alkoi 23 vuoden iässä vuonna 1985. Vuosina 1985–1988 Maija teki opiskelun ohessa kesätöitä ja muita satunnaisia töitä, kunnes vakituinen työsuhde alkoi vuoden 1988 lopulla. Alimpaan eläkeikään (65) on tässä vielä muutama vuosi aikaa.
Suurimmat muutokset työuran aikana eläkkeen laskentaan ovat olleet vuoden 1996 eläkepalkkauudistus, vuoden 2005 eläkeuudistus (jossa jokainen ansiovuosi alkoi vaikuttaa eläkkeeseen) ja vuoden 2017 uudistus (joka palautti eläkeiän takaisin 65:een).
Ennen vakituista työsuhdetta kaikki lyhyiden työsuhteiden ansiot 23 vuoden iästä alkaen vaikuttivat Maijan eläkkeeseen, koska ne olivat kestoltaan alle 4 vuotta. Jokaisesta työsuhteesta laskettiin keskiansio ja kerrottiin se työsuhteen kestolla ja karttumisprosentilla 1,5. Jos Maijan vakituisen työsuhteen alkuaikojen laskentasäännöt olisivat pysyneet voimassa, Maija olisi voinut odottaa saavansa eläkkeen, joka olisi laskettu yli 30-vuotisen työsuhteen viimeisten vuosien ansioista, mikä olisi ollut Maijalle varsin edullista. Mutta 1990-luvun laman jälkeen tehtiin 1996 eläkeuudistus ja sen jatkona 2005 eläkeuudistus.
Viimeiset vuodet vaikuttivat alkuun enemmän
Vuoden 1996 eläkeuudistuksessa säädettiin, että työsuhteen viimeisten neljän vuoden kahden keskimmäisen keskiansion sijaan eläke lasketaan työsuhteen 10 viimeisen vuoden keskiansion perusteella. Tämä sääntö ei vielä ehtinyt täysin tulla voimaan ennen kuin vuoden 2005 uudistus astui voimaan. Sen mukaan kaikki ansiot otetaan huomioon eläkettä laskettaessa.
Vanha laskenta päätettiin vuoden 2004 loppuun. Silloin tehtiin kaikille, joilla oli jatkuva työsuhde, ns. vuoden 2004 vapaakirjaus. Se tarkoitti, että eläkekertymä laskettiin valmiiksi ajalta ennen vuotta 2005 sen hetken laskentasääntöjen mukaan siten kuin työsuhde olisi päättynyt vuoden 2004 lopussa.
Maijan tapauksessa se tarkoitti, että 2004 vapaakirja laskettiin vuosien 1995–2004 työansioiden keskipalkan perusteella siihen mennessä jatkuneilta työsuhdevuosilta 1,5 karttumisprosentilla. Näin ollen Maijan vakituisen työsuhteen alkuvuosien 1988–1994 palkat eivät suoraan vaikuttaneet Maijan eläkkeeseen lainkaan, mutta aika otettiin huomioon eläkettä kartuttavana.
Vaikka vuoden 2005 uudistus oli Maijan virkamiestyyppisen pitkän yhdenjaksoisen työsuhteen kannalta epäedullinen, heikennystä kompensoi se, että voimaan tuli palkkakerroin. Se on indeksi, jolla työuran aikaisia ansioita tarkistetaan eläkkeitä laskettaessa. Se on pääsääntöisesti parempi kuin aikaisempi TEL-puoliväli-indeksi, sillä palkkakerroin seuraa paremmin ansiotason muutoksia.
Työntekijän oma työeläkemaksuosuus vakiintui 1990-luvun puolivälissä
1990-luvun alun massiivisen laman jälkiseurauksena vuonna 1993 säädettiin tilapäinen laki työntekijän omasta työeläkemaksuosuudesta, joka alensi työnantajan maksun osuutta. Työntekijän maksuosuudesta tuli pysyvä hyvin pian, ja vuodesta 1996 alkaen työntekijän osuus maksusta vähennettiin eläkkeen perusteena olevasta palkasta ennen eläkkeen laskentaa. Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa tästä maksun vähentämisestä eläkepalkasta luovuttiin. Näin ollen vuosina 1996–2016 laskettavaa eläkepalkkaa vielä heikentää kaikkien ansioiden huomioon ottamisen lisäksi myös maksun vähennys.
Elinaikakerroin tuli vuoden 2005 eläkeuudistuksessa, ja se ottaa huomioon elinajanodotteen kehityksen. Se on jokaiselle ikäluokalle omansa, ja vuoden 1962 syntymävuosiluokka on toistaiseksi viimeisin, jolle lopullinen elinaikakerroin on laskettu. Se lasketaan sille vuodelle, jolloin ikäluokka täyttää 62 vuotta ja eläke kerrotaan tällä ykköstä pienemmällä kertoimella, jää ihminen sitten eläkkeelle koska hyvänsä tämän iän jälkeen. Maijan ikäluokan elinaikakerroin pienentää hänen kuukausieläkettään runsaat 5 prosenttia.
Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa rukattiin myös karttumisprosentteja. 53 vuoden iästä aina 63 vuoden täyttämiskuukauden loppuun karttumisprosentti oli 0,4 prosenttiyksilöllä korotettu eli 1,9. Vuoden 2017 uudistuksessa tämä poistettiin, mutta jätettiin kuitenkin lohdutukseksi vielä siirtymäajaksi vuoden 2025 loppuun karttumisprosentiksi 1,7 kyseiselle ikävälille. Maijan ikäluokka ehti siis nauttia 1,9 karttumisprosentista vuosina 2015–2016 ja ehtii nauttia 1,7 karttumisprosentista vuosina 2017–2025.
Laskennallinen korvausaste 1962 syntyneelle Maijalle on noin 57
Kun jokaisen mahdollisen työvuoden karttumisprosentit ikävälillä 23–65 laskee yhteen, on maksimaalinen nimellisten karttumisprosenttien summa 65,4. Kun kaikkien edellä mainittujen parametrien vaikutukset on otettu huomioon, karttumisprosenttien yhteenlasku antaa tulokseksi 56,7. Tämä olisi se teoreettinen karttumaprosentti, jonka järjestelmä enintään takaa vuonna 1962 syntyneelle suhteessa keskiansiotasoon, jos työura on alkanut 23-vuotiaana ja päättynyt 65 vuoden iän täyttämiseen ja jos työansiot ovat nousseet samoin kuin keskimääräinen ansiotaso.
Teoreettisten korvausasteiden EU-vertailuun voi tutustua myös kesäkuussa ilmestyvässä Pension Adequacy –raportissa (Euroopan komission julkaisu).
Aiheesta lisää:
- Marjukka Hietaniemi ja Hannu Uusitalo: Toimeentulon kohtuullisuus ja eläkkeiden korvausaste (Työeläke-lehti 2-2006)
- Suvi Ritola: Mikä on riittävä eläke? EU-maat vertailussa. Suvi Ritolan blogikirjoitus 24.6.2024 (Etk.fi)
18.6.2024 klo 11.15 lisätty linkki Työeläke-lehden artikkeliin.
24.6.2024 klo 9.10 lisätty linkki Suvi Ritolan blogikirjoitukseen.
