Saisinko itse säästämällä paremman vanhuuseläkkeen?
Aika ajoin saamme kuulla ja lukea, että joku saisi paremman eläkkeen sijoittamalla itse vastaavan summan kuin minkä hän nyt maksaa lakisääteiseen työeläkejärjestelmään. Saattaisihan näin jonkun henkilön kohdalla tapahtuakin, jos hänelle käy elämässä hyvin: hänen sijoituksensa onnistuvat, hän pysyy terveenä ja työssä eläkeikään asti ja kertyneet säästöt kattavat koko vanhuuseläkeajan.
Vaikka tuottokehitys olisikin keskimäärin jatkossa samaa tasoa kuin menneisyydessä, sijoitusriskejä on kuitenkin aina olemassa. Työeläkkeiden rahastoinnin ja oman valinnanvapauden lisäämiseksi on tehty erilaisia ehdotuksia ja niitä on arvioitu muissa julkaisuissa. Esitän kuitenkin muutaman näkökohdan keskusteluun.
Mistä säästät sairaana tai työttömänä?
Työttömyysetuuksia sai noin 300 000 henkilöä vuonna 2022. Säännöllinen sijoittaminen voi osoittautua haasteelliseksi työttömyyden kohdatessa, samoin kuin silloin kun lapset ovat pieniä. Näitä usein ennalta arvaamattoman pituisia työstä poissaolon riskejä pienentää lakisääteisen eläketurvan olemassaolo.
Terveenä pysyminen ei ole itsestään selvä asia. Vaikka työkyvyttömyyseläkkeitä on viime vuosien aikana alkanut aina vain vähemmän, työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle päätyy silti vajaat 18 000 henkilöä vuosittain. Monilla sairaus ja työkyvyttömyys johtaa työuran katkeamiseen tai ainakin työnteon huomattavaan vähenemiseen. Lakisääteinen eläke turvaa silloin toimeentulon.
Työeläke on vakuutus
Vanhuuseläkkeen ajatellaan kritiikissä usein olevan verrannollista säästämiseen. Jos työeläkemaksulla rahoitettavana olisi pelkkä vanhuuseläketurva, maksu olisi jonkin verran nykyistä matalampi. Työeläkemaksulla katetaan kuitenkin monia vakuutusriskejä: pitkäikäisyyden, perheenhuoltajan kuoleman ja työkyvyttömyyden riskejä.
Työeläke on sukupolvien yli ulottuvaa pitkäjänteistä sosiaalivakuutusta. Se on osa Suomen kattavaa sosiaaliturvaa. Sen maksua ja tuottoa ei sellaisenaan ole järkevä verrata siihen, miten paljon tuottoa pystyisi itse saamaan vastaavalle maksulle. Vaikka yksittäinen ihminen itse ei kohtaisikaan mitään yllä mainituista riskeistä, turvaverkko on olemassa – ja se maksaa.
Oma säästöpotti voi huveta ennen aikojaan
Nyt työnsä aloittavan sukupolven arvioidaan elävän keskimäärin 90-vuotiaaksi, eikä 100-vuotias ole nytkään enää harvinaisuus. Koska emme tiedä elinpäiviemme määrää, oma säästöpotti voisi huveta ennen aikojaan. Työeläkkeen riittämisestä elinajalle ei tarvitse itse huolehtia. Tämä ennakoitavuus on arvo sinänsä.
Vanhuuseläkkeen säästämistä ei voida jättää myöskään täysin jokaisen oman aktiivisuuden varaan. Ihmiselle on luontaista lyhytnäköisyys: ei voida olla varmoja siitä, että jokainen itse huolehtisi vanhuuden tulotarpeestaan riittävällä tasolla. Lakisääteisen eläketurvan pakolliset maksut takaavat sen, että kaikki maksavat ja saavat eläkettä turvaten näin verrattain tasaisen tulonjaon eläkkeensaajien välillä.
Historian opetuksia
Vuonna 1939 voimaan tulleessa kansaneläkelaissa vanhuuseläke perustui työansioihin ja niistä henkilökohtaiselle eläketilille kertyneeseen rahamäärään, mutta työkyvyttömyyseläketurva oli veroilla rahoitettavaa. Vuoden 1956 kansaneläkelain myötä tämä maksuperusteinen vanhuuseläke epäonnistuneena lopetettiin, koska säästöt olivat menettäneet arvoaan sodan jälkeisen inflaation vuoksi. Eläkkeet olivat myös kovin pieniä ja korotustarvetta oli. Kertyneet henkilökohtaiset eläkesäästöt jaettiin kaikille eläkkeensaajille korkeampina eläkkeinä.
Kansaneläkkeestä tuli verorahoitteinen tasaeläke, mutta se poiki ajatuksen nykyisen kaltaisesta työeläkkeestä. Työeläkkeiden rahastoinnista tuli kollektiivista ja osittaista. Jos tätä työeläkejärjestelmän isän Teivo Pentikäisen kansaneläkekaappaukseksi nimeämää eläkevarojen uusjakoa ei olisi tapahtunut, eläkejärjestelmämme voisi näyttää nyt erilaiselta.
Hyvä järjestelmä, mutta aina voi parantaa
Meillä on maailmanlaajuisesti tunnustettu huippuluokan eläkejärjestelmä. Jos nyt päätettäisiin siirtyä henkilökohtaisiin vanhuuseläketileihin, se olisi iso ja vuosikymmeniä kestävä muutos. Siirtymäaikana maksuakin olisi korotettava, koska oman eläkkeen lisäksi myös aiempien ikäluokkien luvatut eläkkeet olisi rahoitettava.
Toki aika ajoin voidaan pohtia, onko toiminta riittävän kustannustehokasta ja onko eläkejärjestelmä kokonaisuudessaan toimiva. Tätä varmastikin tehdään hallitusohjelmaan kirjattua eläkeuudistusta suunniteltaessa.
Lisää työeläkemaksuista, niiden kannattavuudesta ja omaehtoisesta säästämisestä:
- Mikko Kautto: Helposti eläkeläismiljonääriksi? (Etk.fi-blogi 21.12.2020)
- Mikko Kautto: Kannattaako YEL? Osa 2 (Eläketutka-blogi 11.1.2018)
- Peter Lindström: Ruotsin rahastoeläke paisuu ja uudistuu (Etk.fi-blogi 8.12.2022)
- Eeva Poutiainen: Mitä YEL-vakuutuksen kaltainen yksityinen vakuutusturva voisi maksaa? (Etk.fi-blogi 8.11.2018)
- Ismo Risku: Yksilölliset tilit eivät tuo lisää rahaa eläkkeisiin (Etk.fi-blogi 28.5.2018)
- Ismo Risku: Mistä eläke karttuu? (Etk.fi-blogi 23.9.2020)
- Kuinka paljon Eläke-Eskon työeläkevakuutus tuottaa? (Etk.fi)
- Ruotsissa ja Suomessa matalin maksutaso eläkkeiden hintavertailussa (Etk.fi)
- Työeläkevarat ja eläkkeiden rahoitus (Julkari.fi)
- Kansainvälinen eläkevertailu: Suomen eläkejärjestelmä kuudenneksi paras, luotettavuudessa ykkönen (Etk.fi-tiedote 17.10.2023)
