Miksi julkiselta sektorilta siirrytään työkyvyttömyyseläkkeelle yleisemmin kuin yksityiseltä sektorilta?
Julkiselta sektorilta siirrytään yksityistä sektoria yleisemmin työkyvyttömyyseläkkeelle. Erot yksityisen ja julkisen sektorin välillä ovat erityisen suuria osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä. Lisäksi erot vaihtelevat ammattiryhmittäin.
Julkisella sektorilla henkilöstö on iäkkäämpää kuin yksityisellä sektorilla, ja yli kaksi kolmasosaa julkisella sektorilla työskentelevistä on naisia. Lisäksi julkisen sektorin ammattirakenne poikkeaa yksityisen sektorin ammattirakenteesta. Julkisella sektorilla yli puolet henkilöstöstä työskentelee asiantuntija-ammateissa ja työntekijöiden osuus on pienempi kuin yksityisellä sektorilla. Esimerkiksi nämä tekijät voivat selittää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen eroja sektorien välillä.
Erot suuria osatyökyvyttömyyseläkkeissä
Osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirrytään julkiselta sektorilta yli kaksi kertaa yleisemmin kuin yksityiseltä sektorilta. Osatyökyvyttömyyseläkkeiden alkavuus vaihtelee ammattiryhmien välillä, mutta se on kuitenkin suurempaa julkisella sektorilla kaikissa ammattiryhmissä.
Osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirrytään yleisemmin monista terveydenhuollon tehtävistä, kuten sairaanhoitajan ja lähihoitajan ammateista sekä monista työntekijäammateista. Osatyökyvyttömyyseläkkeen alkavuus on pienintä johtajilla ja erityisasiantuntijoilla.
Täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään lähes yhtä usein julkiselta kuin yksityiseltä sektorilta. Alkavuudessa on kuitenkin ammattiryhmittäisiä eroja. Sekä julkisella että yksityisellä sektorilla täysien työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus on suurinta työntekijöillä ja pienintä asiantuntija-ammateissa.
Ikä- ja sukupuolirakenne osittain erojen taustalla
Sektoreiden väliset erot työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuudessa pienenevät jonkin verran, kun julkisen sektorin erilainen ikä- ja sukupuolirakenne otetaan huomioon.
Sen sijaan ammattirakenne ei selitä eroja sektoreiden välillä, vaan erot pikemminkin kasvavat ammattirakenteen huomioimisen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos julkisen sektorin ammattirakenne olisi samanlainen kuin yksityisellä sektorilla, erot olisivat sektoreiden välillä vielä nykyistä suuremmat.
Monet muutkin taustasyyt voivat vaikuttaa eroihin
Myös muut syyt voivat olla alkavuuserojen taustalla. Sektoreiden välillä on eroja työkyvyttömyyseläkkeiden rahoituksessa ja työkyvyn määrittelyssä. Julkisella sektorilla on käytössä ammatillinen työkyvyttömyyseläkkeen määritelmä. Sitä sovelletaan yksityisellä sektorilla vain yli 60-vuotiaisiin.
Erot sektoreiden välillä voivat johtua myös työpaikkaan liittyvistä tekijöistä. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että osatyökyvyttömyyseläkkeet ovat yleisempiä suuremmissa yrityksissä kuin pienemmissä. Julkisen sektorin työpaikat ovat usein henkilöstömäärältään suuria, joten osa-aikatyön järjestäminen on usein helpompaa.
Erojen syinä voi olla muitakin tekijöitä. Työurat ovat pidempiä julkisella sektorilla ja irtisanomiset harvinaisempia kuin yksityisellä sektorilla. Henkilöillä, joiden työkyky on alentunut, voi olla enemmän mahdollisuuksia työskennellä julkisella kuin yksityisellä sektorilla.
Kirjoitus perustuu artikkeliin:
Aineistona rekisteritiedot
Aineistona olivat Eläketurvakeskuksen ja Tilastokeskuksen rekisteritiedot. Aineisto koostui lähes 2 miljoonasta 30–62-vuotiaasta henkilöstä, jotka olivat työskennelleet palkansaajina julkisella tai yksityisellä sektorilla. Henkilöitä seurattiin vuoden 2013 lopusta vuoden 2018 loppuun saakka. Seuranta-aikana 42 600 henkilöä siirtyi täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle ja 22 300 henkilöä osatyökyvyttömyyseläkkeelle.
Lisää aiheesta:
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen erot kunta-alan ja yksityisen sektorin palkansaajilla (Julkari)
Mielenkiintoista pohdintaa. Julkiselta sektorilta taitaa olla erittäin vaikea irtisanoa ketään toistaiseksi voimassa olevassa virka- tai työsuhteessa olevaa, ellei tämä tee jotain selkeästi lainvastaista. Yksityisellä puolella taas käydään huomattavasti säännöllisemmin muutosneuvotteluja, joissa karsitaan henkilökuntaa. Niiden yhteydessä työpaikkansa menettänee keskimääräistä herkemmin sellainen työntekijä, joka on ollut usein poissa asiantuntijalausunnolla tai jonka työteho on laskenut. Yksityisiä työnantajia myös tulee uusia ja lakkaa vanhoja – jatkuvasti. Yli 20 vuotiaita yrityksiä on aika harvalla työnantajana, kun taas kunnat, hyvinvointialueet ja valtio eivät tee konkursseja toiminnan lakkaamismielessä, vaikka esim. fuusioita tapahtuukin kuntapuolella.
Yksityisellä puolella on myös aika yleistä, että palkkaus on tulospalkkausperustaista, jolloin työtehon lasku ja runsaat poissaolot alentavat käytännössä tosiasiallista palkkaa. Varsinkin myyntityössä yli puoletkin palkasta voi yksityisellä puolella tulla työtuloksen perusteella. Julkisella sektorilla palkka ei laske sairastelevalla läheskään yhtä paljoa kuin yksityisellä puolella, kun siellä palkkaus perustuu usein peruspalkkaan ja työvuosiperustaisiin kokemuslisiin, eikä niinkään mitattuun työsuoritukseen. Jos tietää omaavansa sairastelualttiutta, voi tällöin olla kannusteita siirtyä yksityiseltä sektorilta pois ja siirtyä julkiselle sektorille töihin, ellei siellä vielä töissä ole.
Voi olla myös, että yksityisellä sektorilla alanvaihto ihan eri toimialalle on helpompaa, jos tietynlainen työ ei enää tunnu sopivan, mutta kykyä tehdä jotain muuta olisi. Tällöin työkyvyttömyyseläkkeelle vaihtoehtona on työtehtävien sisällön merkittävä vaihtaminen.
Yksi syy voi olla myös esihenkilötilanteessa. Eräs entinen sosiaali- ja terveysministeri esitti asian joskus niin, että yksityisen ja julkisen puolen terveydenhoidon välillä on siinä, että yksityinen puoli pystyy antamaan potkut huonoille esimiehille. Julkinen puoli taas kerran rekryttyään esihenkilön virkaan jonkun, pääsee tästä eroon vasta kun tämä itse eläköityy.
Työelämästä on siirrytty työkyvyttömyyseläkkeelle ilmeisesti toisinaan myös esihenkilöiden takia, jotka ovat vieneet alaiseltaan lopulta työmotivaation. Huono esimies ei ole kirjaus, jolla työkyvyttömyyseläkettä voisi saada, vaan työterveys kirjaa silloin alaiselle diagnoosiksi vaikkapa vaikeaa masennusta, jota perusteena käyttäen työkyvyttömyyseläke sitten on mahdollista myöntää.
Sekä yksityiselle että julkiselle sektorille rekrytoidaan huonojakin esihenkilöitä, mutta yksityinen sektori pääsee näistä helpommin eroon. Joskus firman kaatumisen kautta, joskus sitä kautta, että firmassa todetaan, että jonkun alaisten henkilöstövaihtuvuus on ollut niin suurta tai henkilöstöpalaute niin negatiivista, että lienee syytä laittaa hänet itsensä vaihtoon.