Eläkeiän nousu ei näy täysimääräisesti työuran pidentymisenä
Useissa maissa on nostettu lakisääteistä vanhuuseläkeikää viimeisten 15 vuoden aikana. Tutkimusten perusteella nämä uudistukset ovat myöhentäneet eläkkeelle siirtymistä. Työllisyys ei kuitenkaan ole useimmiten kasvanut täysimääräisesti, koska samaan aikaan myös työttömyys ja työkyvyttömyys ovat lisääntyneet.
Väestön ikääntyminen ei ole vain Suomen haaste. Monessa maassa onkin uudistettu eläkejärjestelmää sen kestävyyden varmistamiseksi. Usein uudistuksiin on sisältynyt lakisääteisen vanhuuseläkeiän nosto.
Vanhuuseläkeikää korottaneet uudistukset ovat toimineet tavoitellusti siinä mielessä, että eläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt. Eläköitymisiän nousu on kuitenkin monesti jäänyt varsinaisen vanhuuseläkeiän nousua pienemmäksi. Tutkimusten perusteella näin on käynyt etenkin, jos varhennettuna eläkkeelle jääminen on edelleen mahdollista.
Vaikka vanhuuseläkeikää nostetaan, työllisyys ei useimmiten kasva täysimääräisesti, koska samaan aikaan myös työttömyys ja työkyvyttömyys tyypillisesti lisääntyvät. Useat tutkimukset eri maista – mukaan lukien Suomesta – ovat myös havainneet, että alin eläkeikä toimii signaalina eläkkeelle jäämiselle.
Kansainväliset tutkimukset todentavat muutoksia työllisyydessä ja työttömyydessä
Seuraavaksi esitellään joitakin kansainvälisiä esimerkkejä vanhuuseläkkeen ikärajaan tehdyistä muutoksista ja sen vaikutuksista. Valituissa tutkimuksissa on työllisyysvaikutusten lisäksi tarkasteltu työttömyyteen ja työkyvyttömyyteen liittyviä vaikutuksia. Tutkimuksia on esitelty tarkemmin ja laajemmin hiljattain julkistetussa tutkimuksessamme Suomen vuoden 2017 eläkeuudistuksesta.
Vuonna 2010 Ranskassa tehtiin uudistus, jossa varhennettu eläkeikä nousi 60 vuodesta 61 vuoteen vuonna 1952 ja sen jälkeen syntyneillä. Uudistuksen seurauksena eläkkeelle jäämisen todennäköisyys 60-vuotiaana laski nollaan. 60-vuotiaiden työllisyys kaksinkertaistui. Samalla kuitenkin työttömyys kolminkertaistui. Työkyvyttömyys ja sairausetuuksien käyttö lisääntyivät yhteensä yli 7 prosenttiyksikköä aiemmasta nollatasosta. Työllisyys lisääntyi lähinnä niillä, jotka olivat työssä ennen eläkeikää.
Saksassa nostettiin vuoden 1951 jälkeen syntyneiden naisten alinta eläkeikää kolmella vuodella 60 vuodesta 63 vuoteen. Uudistus laski eläkkeelle jäämisen todennäköisyyden 60–61 vuoden iässä nollaan. Samalla uudistus nosti työllisyyttä noin neljänneksellä. Työttömyys ja työvoiman ulkopuolella olo lähes kaksinkertaistuivat. Työllisyys ja työttömyys lisääntyivät, koska työllisinä ja työttöminä pysyttiin aiempaa pidempään.
Isossa-Britanniassa vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneiden naisten eläkeikää nostettiin 60 vuodesta 62 vuoteen vuosien 2010 ja 2014 välillä. Eläkeiän nousun myötä työllisyys lisääntyi 60–61-vuotiaana osuudella, mikä vastaa noin kahden kuukauden nousua keskimääräisessä eläkeiässä. Samaan aikaan sairausetuuksien käyttö ja työkyvyttömyys lisääntyivät yhdeksästä prosentista 13 prosenttiin ja työttömyys lisääntyi aiemmasta noin yhdestä prosentista 1,2 prosenttiyksiköllä.
Alankomaissa lakisääteistä eläkeikää nostettiin vuosien 2013 ja 2017 välillä 65 vuodesta asteittain 65 vuoteen ja 9 kuukauteen alkaen vuonna 1949 syntyneistä. Yksittäinen kolmen kuukauden nosto eläkeiässä lykkäsi eläkkeen nostamisikää 1,8 kuukautta. Kolmannes eläkeiän nousun aiheuttamasta eläkkeelle jäämisen vähenemisestä siirtyi työllisyyteen, mutta suurempi osa, yhteensä 38 prosenttia, näkyi työkyvyttömyyden, työttömyyden ja muiden sosiaalietuuksien käytön lisääntymisenä. Myös niiden osuus, joilla ei ole mitään tuloja, kasvoi.
Vuoden 2017 eläkeuudistusta tulee arvioida moniulotteisesti
Edellä olevat esimerkit osoittavat, että eläkeiän nousulla on tavoiteltuja vaikutuksia: eläkkeelle siirtymisen myöhentyminen ja työurien pidentyminen. Samalla syntyy mahdollisia sivuvaikutuksia – työttömyyden, työkyvyttömyyden ja sairausetuuksien saamisen lisääntyminen – joilta voi olla vaikea välttyä. Suomi tuskin on poikkeus.
Tuore tutkimuksemme vuoden 2017 eläkeuudistuksesta osoittaa, että vanhuuseläkeiän nousun myötä eläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt ja työurat ovat pidentyneet. Työurien kasvu on kuitenkin jäänyt eläkeiän nousua pienemmäksi, koska eläkeiän noustessa työstä poistutaan aiempaa useammin jo ennen alinta vanhuuseläkeikää ja työskentely myös lopetetaan nopeammin eläkeiän täytyttyä. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan tarkempaa tietoa siitä, miten esimerkiksi työttömyys on kehittynyt lähellä eläkeikää.
Onkin tarpeen selvittää yksityiskohtaisesti ja vertailukelpoisesti, mitä eläkeiän nousu Suomessa käytännössä tarkoittaa eli miten eläkeiän nousun aiheuttama eläkkeelle jäämisen väheneminen heijastuu työllisyyteen, työttömyyteen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Näin saadaan tietoa vuoden 2017 eläkeuudistuksen kokonaisvaikutuksista.
Lisää aiheesta:
Nivalainen, S., Ilmakunnas, I., & Laaksonen, M. (2023) Tutkimuksia vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen muutoksista vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeen. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 1/2023.
Kirjallisuus:
Rabaté, S. & Rochut, J. (2020) Employment and substitution effects of raising the statutory retirement age in France. Journal of Pension Economics and Finance, 19: 293–308.
Geyer, J. & Welteke, C. (2017) Closing Routes to Retirement: How Do People Respond? IZA institute of Labor Economics Discussion Papers 10681.
Cribb, J. & Emmerson, C. & Tetlow, G. (2016) Signals matter? Large retirement responses to limited financial incentives. Labour Economics, 42: 203–212.
Atav, T. & Jongen, E. & Rabaté, S. (2019) The Effects of the Increase in the Retirement Age in the Netherlands. CPB discussion paper.
Lisää Ilari Ilmakunnaksen ja Satu Nivalaisen kirjoituksia voit lukea heidän omista blogeistaan. Ilari Ilmakunnaksen Etk.fi-blogi | Satu Nivalaisen Etk.fi-blogi
