Vuoden 2005 eläkeuudistus pidensi työuria – mutta ei superkarttuman vuoksi
Vuoden 2005 eläkeuudistuksen keskeisimpiä tavoitteita oli työurien pidentäminen. Tähän pyrittiin esimerkiksi sulkemalla varhaiseläkereittejä ja luomalla taloudellisia kannustimia työssä jatkamiseen. Nyt voidaan katsoa taaksepäin ja arvioida, miten kävi.
Työttömyyseläke oli merkittävin varhaiseläkereitti, joka vuoden 2005 uudistuksessa lakkautettiin. Lisäksi 63–68 vuoden joustavan eläkeiän ja 63 ikävuoden jälkeen kertyvän ns. superkarttuman – joka oli 4,5 prosenttia vuosiansioista – toivottiin saavan ihmisiä myöhentämään eläkkeelle siirtymistä. Näiden muutosten tavoitteena oli pidentää työuria.
Tuore tutkimus (Nivalainen, 2022) kertoo, että työurien pidentymisen näkökulmasta kehitys on ollut positiivista. Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työurat ovat pidentyneet. Vuonna 2017 kaikkien vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työurat olivat mediaaniltaan noin 38 vuotta, mikä oli yli neljä vuotta enemmän kuin vuonna 2006. Keskiarvolla mitaten työurat ovat pidentyneet hieman vähemmän, kolmisen vuotta.
Työttömyyseläkkeen lakkauttaminen oli onnistunut muutos
Osittain työurien pidentyminen johtuu siitä, että työskentely vanhuuseläkkeeseen saakka on yleistynyt. Erityisen selvästi työssä pysyminen on lisääntynyt matalasti koulutetuilla. Tässä lienevät taustalla pääosin työttömyyseläkkeen lakkauttaminen ja työttömyysputken ikärajojen nosto.
Vuonna 2017 noin 45 prosenttia matalasti koulutetuista työskenteli vanhuuseläkkeeseen saakka. Työttömyydestä vanhuuseläkkeelle siirtyi noin 15 prosenttia. Vielä vuonna 2006 matalasti koulutetuista vain neljännes siirtyi vanhuuseläkkeelle työstä. Enemmistö poistui työelämästä ennen vanhuuseläkeikää työkyvyttömyyden tai työttömyyden vuoksi. Työttömänä ennen vanhuuseläkettä oli yli 30 prosenttia, joista valtaosa työttömyyseläkkeellä.
Vähän koulutetuilla työttömyys on vaihtunut työskentelyksi
Matalasti koulutetuilla työskentely vanhuuseläkkeeseen asti on lisääntynyt saman verran kuin työttömyys on vähentynyt. Korkeasti koulutetuilla työelämästä vanhuuseläkkeelle siirtyminen on vuoden 2006 jälkeen lisääntynyt vain vähän, eikä työttömyys ole korkeasti koulutetuilla vähentynyt lainkaan.
Tämä heijastuu myös työuriin. Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden matalasti koulutettujen mediaanityöurat ovat pidentyneet vuosien 2006 ja 2017 välillä liki viisi vuotta, kun korkeasti koulutetuilla kasvua on ollut vain noin kaksi vuotta. Keskiarvolla mitaten ero on samansuuntainen, mutta pienempi.
Hyvää on myös se, että työssä pitkään jatkaminen on lisääntynyt…
Osa työurien kasvusta selittyy sillä, että eläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt ja työssä on jatkettu useammin alinta vanhuuseläkeikää pidempään. Tämäkin kehitys on siis ollut vuoden 2005 uudistuksen tavoitteen mukaista.
Työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työurat olivat vuonna 2017 mediaaniltaan liki 41 vuotta, mikä oli hieman yli kaksi vuotta enemmän kuin vuonna 2006. Keskiarvolla mitaten työurat ovat pidentyneet hieman vähemmän, noin puolitoista vuotta.
Eläkkeelle siirtymisen myöhentyminen näkyy työurissa siten, että pääosa työurien kasvusta on syntynyt 53–62- ja 63–68-vuotiaana tehtyjen työvuosien lisääntymisestä. Näillä ikäryhmillä työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden keskimääräiset työurat ovat pidentyneet vuodesta 2006 vuoteen 2017 yhteensä noin vuodella.
…mutta mitenkäs se superkarttuman työuria pidentävä vaikutus?
Yksityisen ja julkisen sektorin välillä on historiallisista syistä eroja eläkeikäsäännöissä. Julkisella sektorilla on tavanomaisesta vanhuuseläkeiästä poikkeavia 63 vuoden ikää alempia ammatillisia ja korkeampia henkilökohtaisia eläkeikiä.
Eläkeikää lähestyvien joukossa ammatilliset eläkeiät ovat viime vuosina vähentyneet ja henkilökohtaiset eläkeiät lisääntyneet. Henkilökohtaiseen eläkeikään liittyy selkeä taloudellinen kannustin jatkaa työssä tähän ikään saakka.
Julkisella sektorilla työstä vanhuuseläkkeelle siirtyminen onkin myöhentynyt selvästi tarkastelujaksolla. Samalla 53–62-vuotiaana ja 63–68-vuotiaana tehty työura on julkisella sektorilla pidentynyt vuosien 2006 ja 2017 välillä yhteensä keskimäärin noin kaksi vuotta.
Koska eläkesäännöt ovat erilaisia, superkarttuman työuria pidentävän vaikutuksen olisi pitänyt näkyä nimenomaan yksityisellä sektorilla. Yksityisellä sektorilla eläkkeelle siirtyminen ei kuitenkaan ole kokonaisuutena myöhentynyt eivätkä työurat ole pidentyneet loppupäästä lainkaan vuoden 2006 jälkeen.
Työurat pidentyivät vuoden 2005 eläkeuudistuksen myötä, koska aiempaa useampi jatkoi työssä vanhuuseläkkeeseen saakka. Superkarttuma sen sijaan ei saanut ihmisiä jatkamaan useammin työssä alinta vanhuuseläkeikää pidempään. Tästä näkökulmasta superkarttuma ei pidentänyt työuria.
Lähteet: Nivalainen, S. (2022) Sosioekonomiset erot: vanhuuseläkkeelle siirtyminen ja työurat 2006, 2011 ja 2017. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 3/2022.
