Ulkomaisella arvioitsijalla on väistämättä erilainen näkökulma kuin kotimaisella. Suomalainen ottaa monesti eläkejärjestelmän peruspiirteet itsestäänselvyyksinä eikä osaa kiinnittää niihin huomiota. Ulkomaiset kokeneet asiantuntijat voivat myös asettaa suomalaisen järjestelmän kansainväliseen vertailuun.

Vahvuuksina kattavuus, automaattisuus ja kohtuullisen hyvä taso

Aiempien arviointien tapaan myös Andersenin raportti korostaa suomalaisen järjestelmän keskeisiä vahvuuksia. Niistä tärkein on kattavuus ja automaattisuus. Eläketurvakeskuksen entinen toimitusjohtaja Jukka Rantala on verrannut suomalaista eläkejärjestelmää vesilaitokseen, jonka toimintaan ei juurikaan kiinnitetä huomiota, koska vesi kulkee järjestelmässä niin sujuvasti.

Samoin Suomessa on totuttu siihen, että kaikki työssä käyvät saavat automaattisesti työeläkevakuutuksen, joka seuraa heitä, vaikka työpaikat välillä vaihtuvatkin. Monissa muissa maissa on tyypillistä, että eläkejärjestelmä on epäyhtenäisempi ja sirpaleisempi.

Eläkejärjestelmämme tuottaa kohtuullisen hyvän eläketurvan tason. Työeläkkeitä ei juurikaan tarvitse täydentää yksityisellä lisäsäästämisellä. Perusturvaetuuksien ansiosta eläkeläisten tuloerot ovat myös suhteellisen pienet.

Haasteena pitkän aikavälin rahoitus

Nykytilaa koskevien myönteisten arvioiden ohella Andersenin raportissa kiinnitetään huomiota myös järjestelmän joihinkin ongelmakohtiin ja tulevaisuuteen liittyviin haasteisiin.

Tulevaisuuteen liittyy hyvin tunnettuja eläketurvan ja hyvinvointivaltion rahoitukseen liittyviä ongelmia, joiden taustalla on ennakoitu väestön ikääntyminen. Ongelmat vaikuttavat tällä hetkellä verrattain kaukaisilta, mutta Andersenin raportissa kehotetaan pohtimaan keinoja, joilla varautumista voisi kohentaa.

Yksi mahdollinen keino olisi eläkemaksujen nosto lähemmäksi pitkän aikavälin vakiotasoa, toinen taas yksityisen sektorin työeläkelaitosten vakavaraisuussäätelyn uudistaminen siten, että pitkäjänteisempi ja tuottohakuisempi eläkevarojen sijoittaminen olisi mahdollista. Samoja teemoja on pohdittu myös kotimaisissa asiantuntijapiireissä, mutta on hyvä, että myös puolueeton arvioitsija tunnistaa ne.

Myös yrittäjäeläkkeiden nykyistä määräytymiskäytäntöä ja siitä seurannutta alivakuuttamista raportti pitää ongelmallisena ja ehdottaa vakuutettavan yrittäjätulon perusteeksi verotettavaa tuloa.

Andersenin ansiokas raportti ei tarjoa kovin suuria yllätyksiä, mutta se antaa hyvän pohjan pohtia eläkejärjestelmän hienosäätöä ja pidemmällä tähtäimellä ehkä myös hieman isompiakin muutoksia. Suomessa eläketurvan perusta on joka tapauksessa kunnossa.

Tiedote 17.9.2021: Suomen eläkejärjestelmä toimii hyvin, mutta tulevaan rahoitushaasteeseen tulisi varautua.

Julkaisu: Eläkkeiden riittävyys ja kestävyys – arvio Suomen eläkejärjestelmästä. Eläketurvakeskus 2021. (Julkari)

Kommentit (3)

1. Suomalainen eläkejärjestelmä on muuten hyvä, mutta rahastointi pilaa sen ja Suomen talouden.
   Andersenin ”CV:”stä on hyvä tietää, että se sisältää myös ATP-eläkerahaston hallituksen puheenjohtajuuden.

   Viime vuonna TyEL -rahastoihin siirrettiin 2,7 mrd€. Sen vuoksi eläkemaksu oli 5 prosenttiyksikköä suurempi. Siis 25%:n sijaan eläkemaksu olisi ollut 20 %. 2,7 mrd€ olisi jäänyt työllistäville yrityksille/työntekijöille ja/tai työvoimakustannusten alentamiseen.

   Saksassa ei rahastoida eläkkeitä ja sen vuoksi talous on vahva.

2. ”Yksi mahdollinen keino olisi eläkemaksujen nosto lähemmäksi pitkän aikavälin vakiotasoa, toinen taas yksityisen sektorin työeläkelaitosten vakavaraisuussäätelyn uudistaminen siten, että pitkäjänteisempi ja tuottohakuisempi eläkevarojen sijoittaminen olisi mahdollista. ”

   Riskitasoa on nostettu jatkuvasti, joten mitä tehdään sitten, kun nuo riskit realisoituvat? Työeläkemaksujen nostokin on vaikeaa, koska työn kustannusten lisääminen on hankalaa. Yksi vaihtoehto on jättää kaikki sijoitustuotot kerryttämään rahastoituja osia asiakashyvitysten sijaan. Toki sekin nostaisi keskimääräistä työeläkemaksua. Onko rahastoa mahdollista käyttää pelkästään puskurina?

   Mikko Kauton blogissa puhutaan eläkeläisköyhyydestä, jossa huomioidaan OECD:n käyttämä 50 % mediaanituloista, mutta Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 prosenttia mediaanitulosta. Tämä raja nostaa eläkeläisköyhyyden n. 14 prosenttiin.

3. Väliotsikko:”Haasteena pitkän aikavälin rahoitus”
   Andersen perustaa ”huomionsa” 2019 PTS raportin laskemiin.
   Näiden laskelmien loppujaksolla palkkojen ja eläkkeiden taso on kolmin (3) kertainen nykyiseen tasoon. Heitä varten pitäisi nyt alkaa keräämään lisää rahaa !
   Jo nykyistä materiaalista kulutustasoa pidetään ympäristön kannalta tuhoisana. Eikö mikään riitä ?
   Rahastointi ohjaa varoja ökyrikkaille ja alueille, joissa ympäristön tuhoaminen on suurinta kuten veroparatiisit, USA, UK.
   Fivan mukaan viime vuonna 1,8 mrd€ maksettiin pelkästään sijoitustoimitakuluja, josta pääsoa meni juuri noihin osoitteisiin.
   Summa on 75% TyEL-eläkkeisiin käytetistä rahoista.

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti *

Nimi *

Sähköpostiosoite *

Δ