On vain yhdenlaisia yrittäjiä
Talouselämä on niin Suomessa kuin globaalisti ollut viime kuukausia ison myllerryksen kourissa. Nyt ollaan palaamassa kohti normaalia, ja moni yrittäjä voi taas käynnistää toimintansa uudestaan. Kaikkien akuuttien asioiden rinnalla yrittäjän kannattaa pitää huoli siitä, että sosiaaliturvan turvaverkot ovat hänen kohdallaan kunnossa vastaisten riskien varalle.
Suomessa työtä tehdään joko työ/virkasuhteessa tai yrittäjänä. Etenkin sosiaaliturvamme – ja sen yhtenä isona palikkana työeläkkeet – on rakennettu tämän kahtiajaon pohjalta. Perussääntö ei muutu muuksi sen vuoksi, että työskentelystä käytetään uusia termejä kevytyrittäjä, itsensä työllistäjä, alustayrittäjä tai luovan alan toimija.
Jokin on pysyvää yhteiskunnassa: ihmiset tekevät töitä tullakseen toimeen. Toinen tarjoaa töitä ja toinen tarjoutuu sen tekemään. Syntyy sopimus osapuolten välillä, ja lopulta työn suorittaja saa korvauksen työpanoksestaan.
Suomessa työtä tehdään joko työsuhteessa tai yrittäjänä
Yhteiskunnan kehittyessä on syntynyt tarvetta säädellä työskentelyä koskevia sopimuksia. Milloin on haluttu turvata markkinoiden ja kilpailun toimivuus, milloin suojata sopimussuhteen heikompaa osapuolta. Myös yhteiskunnan tarjoaman turvan ja sen kustannustenjaon kannalta on tärkeää tunnistaa toimijoiden roolit.
Jakoa työntekijöihin ja yrittäjiin ei horjuta se, että työn tarjoaminen ja siitä sopiminen tehdään uusilla tavoilla tai käyttämällä uutta tekniikkaa. Toki työnteon ja työstä sopimisen muotojen kehittyminen haastavat niin lainsäätäjän kuin lakien soveltajatkin, mutta edelleen ansiotyö pitää jakaa kahteen koriin: työsuhteiseen työhön ja yrittäjätyöhön. Ratkaisua työsuhteen ja yrittäjyyden välillä voi olla joskus vaikea tehdä, mutta mahdollisia oikeita vastauksia on aina vain kaksi.
Kolmas työnteon muoto ei ratkaisisi mitään
Tämä jako kahteen on monen maksuvastuun ja etuuden suhteen kriittinen tekijä. Yrittäjä kustantaa itse sosiaaliturvansa, muun muassa eläketurvansa. Vakuutusmaksu rasittaa suoraan yrittäjää. Työntekijän eläkemaksut maksaa pääosin työnantaja. Toki voidaan ajatella, että ilman vakuutusta työntekijän palkka olisi eläkemaksun verran korkeampi eli viime kädessä käydään työntekijän lompakolla.
Julkisuudessa on puhuttu työnteon kolmannesta muodosta tai tarpeesta luoda sellainen. Nähdäkseni se ei ole vastaus mihinkään uuteen tai vanhaan ongelmaan. Eri työntekomuotojen erottamisen ja määrittelyn tarve ei katoa, vaikka käyttöön otettaisiin kolmas työntekoluokka. Päinvastoin, rajankäyntien määrä vain kasvaisi, kun mahdollisia vastauksia olisi kahden asemasta kolme. Työnteon kolmas luokka ei myöskään poista sitä haastetta, kuka kustantaa henkilön sosiaaliturvan ja sen yhtenä isona osana eläketurvan.
Oikea vakuuttaminen kannattaa selvittää ajoissa
Työmarkkinat ovat muuttuneet ja muutosvauhti kiihtyy. Esimerkiksi työskentely laskutuspalveluyritysten kautta on selvästi kasvanut, kuten myös erilaisten alustojen käyttö saattamassa töitä ja niiden tekijöitä yhteen. On erittäin tärkeää, että kaikki tämä työ vakuutetaan asianmukaisesti ja maksuvastuu rasittaa oikeaa tahoa. Nämä kysymykset ratkaistaan hyvin vakiintuneella yrittäjä/työsuhde -rajanvedolla, joka toki reagoi työskentelyn uusiin muotoihin. On syytä myös huomata, että vastuu ennakonpidätyksestä ja vastuu eläkevakuuttamisesta eivät aina kulje käsi kädessä.
Heti työskentelyn alkaessa osapuolten kannattaa selvittää, minkälaisesta työskentelystä on kyse ja että heidän näkemyksensä asiasta on yhtenevä. Ei pidä laittaa päätä pensaaseen ja ajatella työskentelyn olevan modernia kolmatta tapaa työskennellä, johon ei liity vaikkapa eläkevakuutusmaksuja koskevia vastuita kummallekaan osapuolelle. Tarvittaessa apua työsuhteen ja yrittäjätoiminnan väliseen rajanvetoon saa työeläkelaitoksista ja Eläketurvakeskuksesta.
Pidä vakuutus kunnossa vaikeinakin aikoina
Lopuksi pieni mainos. Moni yrittäjä pitää pakollista YEL-vakuutusta turhana ja uskoo itse pystyvänsä parempaan sijoitustoimintaan kuin eläkeyhtiö pystyy yrittäjän sille pakolla maksamilla rahoilla. Nyt maailmantalouden ollessa isossa turbulenssissa voi jokainen yksityissijoittaja miettiä, miten omille eläkesäästöille olisi käynyt, jos ne pitäisi realisoida nyt heti vaikka sairauden, ikääntymisen tai kuoleman takia.
YEL-vakuutuksessa yksittäisellä vakuutetulla ei ole sijoitusriskiä, se on laitettu paljon isommille harteille. Eläke-etuudet saa luvattuina, menivät kurssit sitten ylös- tai alaspäin syistä, joihin yrittäjä itse ei voi mitenkään vaikuttaa.
Nyt pandemian aikana ovat vakuuttamiseen liittyvät maksut voineet muodostua huomattavan raskaaksi taakaksi yrittäjälle tulojen ehtyessä mutta maksujen erääntyessä. Eläkeyhtiöt ovat valtiovallan ohella tulleet monin tavoin asiakkaitaan vastaan näissä poikkeusoloissa. Näistä voit lukea tarkemmin Anniina Alaluusuan blogista.
On totta, että työnteon kolmas luokka ei poistaisi sitä haastetta, kuka kustantaa henkilön sosiaaliturvan ja sen yhtenä isona osana eläketurvan. Mutta nykyinen kahtiajakokaan ei toimi. Esimerkiksi ansiosidonnainen työttömyysturva perustuu tällä hetkellä JOKO palkansaajatuloihin tai yrittäjätuloihin. Jos henkilö on sekä yrittäjä että palkansaaja, kuten kuusinumeroinen määrä suomalaisista on, työttömyysturvaa kertyy vain toisista töistä, mutta ei toisista. Vielä isompi ongelma on se, että eläkekertymää työttömyysajasta kertyy nykylainsäädännön mukaan vain joko palkansaajatulojen tai yrittäjätulojen pohjalta. Sen eläkkeen maksaa valtio. Jos henkilö on ollut sekä yrittäjä että palkansaaja, jää sosiaaliturva ja mm. työttömyysajan eläke toisen osalta näiltä osin nykyisin kertymättä, vaikka maksaisi molemmista täydet eläkevakuutusmaksut.
Tämä osa kirjoituksesta ei pitäne paikkaansa:
”YEL-vakuutuksessa yksittäisellä vakuutetulla ei ole sijoitusriskiä, se on laitettu paljon isommille harteille. Eläke-etuudet saa luvattuina, menivät kurssit sitten ylös- tai alaspäin syistä, joihin yrittäjä itse ei voi mitenkään vaikuttaa.”
YEL-eläkkeitä on jo leikattu moneen kertaan. Taannoin esimerkiksi ns. leikatun indeksin vaihtamisen myötä monien YEL-eläkemaksuja maksaneiden eläkkeiden ehtoja muutettiin niin, että eläkkeet ovat jääneet jo nyt monta prosenttia pienemmiksi verrattuna siihen, mitä aikoinaan lupailtiin, ja joka muutos leikkaa eläkkeitä yhä vuosittain lisää ja lisää verrattuna siihen, mitä aikoinaan lupailtiin. Vastaavasti nykyisin eläkemaksuja maksavilla ei ole mitään takeita sitä vastaan, jos valtio kutistaa jatkossa YEL-eläkkeitä lisää vaikkapa muuttamalla eläkkeisiin liittyviä indeksejä 2020- tai 2030 -luvulla sillä tavoin, että eläkkeet jäävät pienemmiksi. Sijoitusriski ei ole yksittäisellä vakuutetulla, vaan koko eläkesysteemissä. Sijoitusriski on olemassa lakisääteisissäkin eläkkeissä. Valtiolla on mahdollisuus muuttaa jälkikäteen eläkkeiden indeksejä, eläkkeiden verotusta, eläkkeelle jäämisen ehtoja ja ehkä joitain muitakin eläkkeisiin liittyviä ehtoja, jotka vaikuttavat eläkesijoitusten tuleviin tuottoihin.